raskaana... auttakaa, mielipiteitä.
meille tulee "yllätysvauva", olen enemmänkin ahdistunut kuin iloinen.(minipillerit, oma moka) mies on iloinen vauvasta.
meillä on ennestään lapsi 1v ja lapsilla tulisi olemaan ikäeroa 1v9kk.
kuitenkin vähän pelottaa, miten rankaa tulee kahden lapsen kanssa olemaan? esikoinen on ollut pienestä pitäen melko vaativa.
en tiedä haluanko pitää lapsen vai olisiko parempi päätyä aborttiin ja tehdä lapsia sitten kun on 100% varma.
n24
Kommentit (19)
nuo "abortti on murha" jutut ei kauheasti hetkauta. vaikka kylmälle kuulostankin. ei minulle olisi maailman loppu tehdä aborttia. pelottaa vaan tuleva ja jaksaminen.
Kuten itsekin sanot, oma moka. Syyttömän lapsen ei tarvitse menettää henkeään mokasi takia.
ap
Siis mietitkö sitä että haluatko enää ikinä lisää lapsia, vai onko juuri nyt oikea aika lapselle..?
Jos vain jälkimmäistä, niin älä ihmeessä edes mieti aborttia. Tuohan on mitä ihantellisin ikäero lapsille, kyllä siitä on monet muutkin selvinneet! Sitten joskus kun sitä toista lasta suunnitellusti haluaisi, voi olla ettei se noin vaan tulekaan.
Ja vaikka ensimmäistäkin miettisit, niin...älä. Ehkä luontoäiti on nyt vaan viisaampi. Jos lapsi haluaa ehkäisystä huolimatta tulla, älä tapa sitä.
en pelkää ettenkö haluaisi enää koskaan lapsia, tiedän että haluan. vauva ilmoitti vaan tulostaan niin "väärällä hetkellä", oli aiva erilaiset tulevaisuuden suunnitelmat. ehkä tämä on jotain alkujärkytystä, en missään nimessä halua tehdä hätiköityjä päätöksiä.
tuntuu vaan että juuri on alkanut helpottaa esikoisen kanssa ja alkanut saada hieman omaa aikaa välillä. nyt pitäisi aloittaa kaikki alusta, pelottaa olenko henkisesti tarpeeksi vahva.
-ap
Siis mietitkö sitä että haluatko enää ikinä lisää lapsia, vai onko juuri nyt oikea aika lapselle..? Jos vain jälkimmäistä, niin älä ihmeessä edes mieti aborttia. Tuohan on mitä ihantellisin ikäero lapsille, kyllä siitä on monet muutkin selvinneet! Sitten joskus kun sitä toista lasta suunnitellusti haluaisi, voi olla ettei se noin vaan tulekaan. Ja vaikka ensimmäistäkin miettisit, niin...älä. Ehkä luontoäiti on nyt vaan viisaampi. Jos lapsi haluaa ehkäisystä huolimatta tulla, älä tapa sitä.
Vain te voitte tämän päätöksen tehdä.
Mitkä olis vaikeita asioita ja miettikää siihen rinnalle ratkasuja.
Tämä auttaa hahmottamaan niin tilannetta, pääsette jyvälle mitä toinen ajattelee kun käytte pelkoja läpi ja sitten ratkasuja.
Meillä on kahteen kertaan lapsilla pieni ikäero, pienempi kuin teillä ja itse tykkäsin kummallakin kerralla.
Mutta en mene sanomaan kenellekään että antaa palaa, koska se ei ole sama asia teille: se voi olla helpompaa, vaikeampaa.
Nytkin katsovat yhdessä lastenohjelmia. Meillä ainakin ollut tosi hyvä ikäero, alussa tietysti rankkaa kahden pikkuisen kanssa mutta pian pikkuisista on seuraa toisilleen. Eikä kotona ole tylsää kun on kaveri aina omasta takaa. Joten anna lapsen tulla ja muutaman vuoden kuluttua voit olla tyytyväinen ettet tehnyt aborttia.
Vaikka sinua ei hetkauttaisikaan oman lapsesi tappaminen, suo hänelle oikeus elämään.
rttä aborttiin kannattaa päätyä vasta kun o nsiitä 100% varma. Mutta jos se että raskaus nyt tuli yllätyksenä, eikä ole varma että just ny tolisi oikea aika mietityttää, niin raskautta kannattaa ilmanmuuta jatkaa.
Meillä on 1. ja 2. lapsella n. 2 vuoden ikäero. Ensimmäinen lapsi oli vaativa. Hänellä oli mm koliikki ja nukkuminen alle kouluikäisenä oli todella katkonaista. Itse nukkumaanmeno oli ihan oma rumbansa. Me tosin päädyimme ihan harkitusta hankkimaan se toisen pian perään. Ja kappas, hän olikin mitä helpoin tapaus. Söi ja nukkui :)
Nyt kun nuo kaksi ovat jo isoja, he ovat edelleen toistensa parhaita kaveteita.
Tietty ylläriraskaus on pieni shokki, ymmärrän. Mutta uskon että kaikki viel äloksahtelee teilläkin paikalleen :)
ehkäisyä, näin ette tapa ihmishenkeä!
Abortti ja ehkäisy on sama asia!
Aborttia ei ole alunperin tarkoitettu jälkiehkäisyksi. Tuollaisissa ap:n kaltaisissa tapauksissa pitäisi tehdä pakkosterilisaatio abortin yhteydessä. Sanoa, että siinä meni sun mahdollisuus.
kaksi kuukautta vielä syntymään kutakuin. :) Olin ensin ihan älyttömän kauhuissani (myös onnellinen), mutta nyt odotan ihan innolla. On varmasti raskasta, mutta toisaalta sitten se vauvan pyöritys on nopeammin ohi ja saa sitä vapaata taas.
Ymmärrän tosi hyvin tunteesi, kun itseäkin pyörryttää että taas kohta se alkaa alusta. On silti ihanaa saada esikoiselle sisarus.
niillä oli oikeasti todella suuri merkitys.
Ehkä kaipasin vaan pientä tsemppiä, tukea ja positiivisuutta. Nyt on jo paljon parempi mieli, kyllä tästäkin selvitään! Onneksi mies on niin innoissaan vauvasta, nyt pitää vielä itse totutella ajatukseen.
-ap
Aborttia ei ole alunperin tarkoitettu jälkiehkäisyksi. Tuollaisissa ap:n kaltaisissa tapauksissa pitäisi tehdä pakkosterilisaatio abortin yhteydessä. Sanoa, että siinä meni sun mahdollisuus.
kuulostaa ihan mun ajatuksilta kun kakkonen ilmoitti tulostaan. Alkushokki kyllä helpottaa ja sitten sitä osaa jo löytää asiasta niitä hyviäkin puolia. Elämä ei aina mene niinkuin suunnittelee, ja nää on kuitenkin tässä elämässä niitä aika iloisia yllätyksiä.
Meille on nyt tulossa kolmas. Esikoinen on 2v.10kk ja seuraava täytti kesäkuussa vuoden. Tällä kertaa luotan vaan siihen että kyllä kaikki järjestyy ja yritän olla stressaamatta yhtään :)
tein itse muutama vuosi sitten. Oli kaikkinensa todella vaikea elämäntilanne. Kaksi lasta oli. Ja on edelleen. En ole katunut.
Mutta itse tiedät parhaiten.
sinä olet oman elämäsi paras asiantuntija! Onko masennusta, alakuloa, väsymystä? Miten taloudellinen tilanne ja tukiverkot?
Lapset tarvitsevat äidin, joka on suhtkoht hyvässä kunnossa ja ei pala piippuun. Siitä onkin vaikea nousta.
Jos täällä on 10 mielipidettä ja kohta 50 lisää, että "kyllä me pärjättiin, siis sinäkin pärjäät", niin on hiukan outoa.
sinä olet oman elämäsi paras asiantuntija! Onko masennusta, alakuloa, väsymystä? Miten taloudellinen tilanne ja tukiverkot? Lapset tarvitsevat äidin, joka on suhtkoht hyvässä kunnossa ja ei pala piippuun. Siitä onkin vaikea nousta. Jos täällä on 10 mielipidettä ja kohta 50 lisää, että "kyllä me pärjättiin, siis sinäkin pärjäät", niin on hiukan outoa.
Itse tein pari vk sitten abortin ja kadun ihan hulluna, älä tee samaa virhettä.
Lasta ei kadu ikinä, aborttia kyllä, tai ainakin mä.
Kuten itsekin sanot, oma moka. Syyttömän lapsen ei tarvitse menettää henkeään mokasi takia.