"Ei aikuisella ole oikeutta määrätä lapsen puolesta, mitä hän tarvitsee ja ei tarvitse."

Ja jotenkin pervoa että isolapsi roikkuu mamman tississä kiinni. Ei siinä enää ole lapsen tarpeista kyse, vaan siitä että äiti haluaa imettään. Parivuotias pärjää jo ihan hyvin lehmänmaidolla, on pärjännyt jo kauan.

että on vahvoja ihmisiä jotka uskaltaa tehdä minkä parhaaksi näkevät omalle lapselleen. Turhan moni miettii liikaa toisten mielipiteitä. Ja toisaalta turhan moni liikaa arvostelee toisten tekoja. Ei ole yhtä ainoaa tapaa elää.



Itse en näkisi itseäni imetämäss taaperoa, mutta jokainen tyylillään.

mun puolestani vaikka yläkouluun asti jos huvittaa.



Sen sijaan mä en jaksa sulattaa tuota jeesustelua tuossa ekassa pätkässä miten muka kaikki käyvät häntä arvostelemassa kun hän imettää mutta imettäjät ei arvostele muita. Mua kyllä tuli imettäjät vetämään korvasta ja haukkumaan että olen laiska luuseri ja pilaan lapseni elämän kun täydensin osittaisimetystä purkkimaidolla. Oli sen verran kova paikka, että en ihan heti pysty antamaan anteeksi.



Mitä otsikkoon tulee niin mun mielestä aikuisella on velvollisuus määrätä lapsen puolesta, mitä hän tarvitsee ja mitä ei.

mutta en allekirjoita. Aikuinen tietää ja asettaa rajat lapsen hyväksi ja turvaksi. Aikuinen on vastuussa lapsen turvallisesta kasvusta ja kehityksestä. Miten se toteutuu jos lapsi saa päättää mitä hän tarvitsee ja ei tarvitse?