Antaessasi lapselle nimeä

mutta kun niitä on yleensä niin monta, mistä pidän, mietin seuraavaksi muiden mielipidettä. Lähinnä isovanhempien ja toiseksi sitten yritän miettiä sitä mielikuvaa, minkä nimestä saa.



Molempien lasteni nimet jakavat mielipiteitä.

että.



Mietin myös, että nimi on lapsen helppo lausua siinäkin vaiheessa kun ei kaikki konsonantit ole hallussa. Mietin myös, että nimi sopii aikuisellekin, ei pelkästään pulloposkiselle pikkuvauvalle, mietin onko nimi lapsen näköinen ja mietin tuleeko itselleni tai lapsen tulevalle lähipiirille jotain suoraa mielleyhtymää nimestä.



Eli en astaisi nimeksi vaikkapa



mitään, mikä päättyy dra koska pienen on vaikea lausua tuota (sandra, cassandra jne..)

Peppi (kuulostaa kivalta vauvanimeltä, mutta puheenjohtaja Peppi Virtanen ei niin viralliselta)

tai vaikkapa Mervi tai Johanna (koska minulle ja lapsen tuleville läheisille tulisi väkisinkin mieleen Tapola tai Tukiainen..)



siinä nyt vähän alkua.

ja lasta tulevaisuudessa.

Minulla oli kouluaikana luokallani erikoisilla nimillä "siunattuja" kavereita, joita kiusattiin...

En halunnut samaa omilleni. Lapset ovat tosi julmia toisiaan kohtaan=(

Lisäksi mietin, miten eri tavoilla ihmiset voivat nimen ääntää ja että haluanko kuulla lapseni nimen sellaisena. Jos suunnilleen menee hermot jo ajatuksesta, nimi olisi silloin huono valinta.

Tärkein asia ollut, että se on lapselle helppo sanoa, itse pidän nimestä. Mulle on ihan sama mitä muut ajattelee lapseni nimestä.



Ja kun kolme nimeä on tähän menessä kummallekkin annettu niin, että nimet sopivat keskenään yhteen ja mukana on "perittyjä" nimiä

pidettiin nimestä oli tärkeää ja mysö se miten muut siihen suhtautuvat. Meillä oli siihen aikaa erikoinen nimi, nythän nimen suosio on räjähtänyt.



Haluttiin erikoisempi mutta ei liian. Helppo kirjoittaa ja sanoa.

lapsi jotenkin näyttää joltain nimeltä. Tietysti siitä täytyy myös pitää. Mutta joskus nimi on ollu sellainen jota ei olisi tullut mieleenkään antaa ennen lapsen syntymää. Lapsi vaan on sen näköinen. Kamalan erikoista nimeä en antaisi lapselle. Nimen merkityksen täytyy myös olla hyvä,olen aina tutkinut tarkkaan nimen merkityssisällön alkukielessä.

Sellainen ei ole edes tullut mieleeni sillä en ole pyrkinyt etsimään lapsille mitään kummajaisnimiä. Mitä voi olla vaikea uskoa sillä esim. esikoiseni on ensimmäinen omannimisensä Suomessa.



Ja ei muuten miellyttänyt esikoisen nimi anoppia! Ajan kanssa on siihen kuulemma tottunut. ;)