olen elänyt elämäni ihan väärin vaikka ikää jo 40v

Itselläni on myös mennyt elämä ihan toisella tavalla kuin olisin itse aikanaan ajatellut. Ja monen mittapuulla varmasti huonostikin.



Olen kuitenkin onneksi oppinut olemaan itselleni armollinen ja hyväksynyt elämäni tällaisena kuin se on. Eikä se sitten itse asiassa hullumpa olekaan.



"Herra, anna minulle tyyneyttä hyväksyä ne asiat joita en voi muuttaa, rohkeutta

muuttaa ne, jotka voin ja viisautta erottaa nämä kaksi toisistaan."

Sitähän se juuri on: surraan elämätöntä elämää. Se, joka elää sinkkuna ja lapsettomana, suree sitten sitä. Jokainen suree jotain nelikymppisenä.



Tämä aloitus on ehkä provo, mutta fakta on kuitenkin se, että teki ihan mitä tahansa, sitä jossain vaiheessa potee.

mitä sitten haluaisit tehdä? mikä estää?

ja ennen opintoja suostuin miehen pyyntöön että teen lapsen koska luulin etten ikinä saa opiskelupaikkaa. Kuitenkin niin paljon sairauksia ettei jaksaisi pienen lapsen äiti enää olla.ap

Mä olen seurustellut ainoastaan tämän aviomieheni kanssa. Kotoa muutettiin suoraan yhteiseen kotiin. Saman katon alla on oltu kohta 20v.

Lapsia meillä on 2 ja ikää mulla 40v.



Viimeiset 3v on ollut sitä baarissa hyppimistä, mitä olis pitänyt olla jo 20v sitten :)

saa baarissa käydä 40 vuotiaanakin.



Minä olen käynyt aina, koko ikäni. Ainoastaan raskausajat ja imetykset olen ollut kotihiiri, mutta muuten kelpaa myös baarielämä ;)



Välillä täytyy irrotella ja jotkut irrottelee aina.