meillä on kaksi autismin kirjoon diagnosoitua lasta

perheeseen osuu kaksi autistilasta? ajatteletko, että se on geeneissä perittyä?

Entä lähisukulaisilla? Minkä ikäisinä dg saatu?

kun oli ensimmäisen kanssa "raivannut polun" jo kerran. Mietityttäähänse millaista olisi jos olisi tavallinenkin lapsi, mutta hyvin noiden kanssa jo pärjää.



Outoja tyyppejä on molempien sukulaisissa, kaipa meidän geeneissä sitten yhdistyi liikaa altistavia tekijöitä



toinen sai diagnoosin 5-vuotiaana ja toinen jo 2-vuotiaana.



ap

?

erityisvaikeuksia, on yh ja yksin. Köyhä.



Yhdellä tutulla autistipoika ja ukko jätti heti, kun diagnoosi tuli.



Miten jaksatte?

toinen sai diagnoosin 5-vuotiaana ja toinen jo 2-vuotiaana. ap

mutta varmaan johtui siitä kun oli jo yksi diagnosoitu

omaishoidon tukea saadaan ja lasten vammaistuet, itse en voi mennä töihin ennenkuin ovat muuttaneet pois kotoa. Jaksaminen on lujilla, mutta onneksi on vastuunsa kantava mies. Meillä molemmilla vanhemmilla on as-piirteitä.



ap

ja diagnosointi oli helppoa. Esikoinen ei ollut niin voimakkaasti autistinen ja muutenkin tutkimuksiin pääsy kesti ja kesti.



ap

"mikis nitä piti tehdä kaksi kappaletta?" Oletko kaiken jälkeen seesteytynyt vain katkeroitunut?

Jotenkin mua on aina vain syyllistetty, että lasta on deprivoitu lapsena, vaikka itsellänikin on Asperger. Nykyäänhän tiedetään ettei autismi johdu kasvatuksesta.

:(



Ja jos olen niin huono kasvattaja, miksi toinen lapsi on terve.

Miten heidän käytöksestään ilmenee tuo autismi? MIssä vaiheessa aloitte epäillä ettei esikoisen kohdalla ole kaikki ihan ok? Oliko nuoremmalla jotain tosi selkeitä oireita, kun hän sai diagnoosin jo noin pienenä?



Jaksamista teille.

siis täysin kommunikoimaton, ei katsekontaktia eikä hymyjä... Ei muuten noin nuorena diagnosoida autismin kirjolta mitään.

molemmat lapset ovat syntyessään olleet terveitä ja kehittyneet ihan normaalisti vuoden ikäisiksi. Ei meitä ole syyllistetty, kaipa se on niin ilmeistä että näin vaan voi käydä. Esikoinen ei oppinut leikkimään muiden lasten kanssa vaan puuhasi vain omia juttujaan. Kuopus taas ei oppinut sanomaan sanaakaan ja kun katsekontakti katosi tiesimme että jaaha, taas mentiin tutkimuksiin.

kuuroksikin epäiltiin.



ap

kun sanoit ettei esikoinen oppinut leikkimään toisten kanssa eikä kuopus ottanut katsekontaktia.. Autismi on minulle vieras asia, sori jos kysymykset on typeriä tai loukkaavia, mutta mietin eikö ole ihan kamalan rankkaa jos sisarukset elävät rinnakkain omissa eristäytyneissä maailmoissaan... Osoittavatko rakkautta toisilleen tai teille vanhemmilleen?

ovat kotihoidossa? Jos on syvä autismi, mikä se sitten lienee... voivatko muuttaa johonkin ryhmäkotiin ja minkä ikäisinä se tapahtuu?

Siis niin etät olisi juuri teille yrittänyt kertoa että nyt joku on vialla. Vai valittiko "kohteettomasti"?

Kuinka luotettavana pidät nuoremman lapsen diagnoosia? Ovatko lapset paljon yhdessä vai onko kummallakin myös erikseen ikäistään seuraa?



Tunnen läheisesti perheen, jossa tilanne melkein sama kuin ap:lla. Nuorempi vaikutti aivan yhtä "aidon" autistiselta kuin vanhempi sisaruksensa, kunnes ystävystyi ns. normaalin ikätoverinsa kanssa. Lapsi ikäänkuin alkoi pikkuhiljaa avautua tämän toisen lapsen seurassa, vaikka muuttuikin poissaolevaksi vielä pitkään vieraiden aikuisten seurassa.

Nykyisin lapsi on vaikuttaa täysin normaalilta ja jopa ikätovereitaan kypsemmältä.



Halusin kertoa tämän esimerkin, koska jaksan vieläkin ihmetellä, kuinka aidosti nuorenpi sisarus oli "kopioinut" autistisen sisaruksensa käyttäytymismalleja!

että lapsetkin olisivat sairaita, ja ehkä vielä pahemmin kuin te?

pyritän yleensä saamaan kuntouttavana toimenpiteenä päiväkodin erityisryhmiin mahdollisimman varhain, koska vaikka eivät pysty kommunikoimaan, sosiaalisen virikkeet auttavat. RYhmän pitää vaan olla pieni. Jopa kannerilaiset syvästi autistiset käyvät koulua, jotkut kommunikaattorien avulla, jotkut kuvakommunikaatiolla, kirjoittaahan monet pystyy vaikkeivät pyhu - lievemmän assit ja hfa:t tietenkin ovat koulussa ihan normiluokillakin.



Syvemmin autistit voivat muuttaa ryhmäkotiin jos sellainen sattuu paikkakunnalla olemaan ja tilaa on. Näihin muutetaan "sopivassa vaiheessa sen jälkeen kun on 18. Tätä ennen jotkut asuu oppilaitosten (erityisammattikoulut) asuntoloissa. Lievempien kohdalla pyritään ja usein päästään ihan oikeasti itsenäiseen elämään, mutta jotkut tarvii tukea asumiseensa.