Lue keskustelun säännöt.
Mitä tekisit jos uusi aviomiehesi ei hyväksyisi edellisestä avioliitostasi olevaa lasta?
09.09.2010 |
Lisäksi jos olisit huomannut tämän vasta muutaman vuoden kuluttua häistä ja teillä olisi yhteinen lapsi
Kommentit (69)
mutta pitäisin varmaankin aika pian huomattuani tilanteen palaverin miehen kanssa. Jos ei hyväksyisi mun lastani, niin sitten hänen olisi lähdettävä, vaikka meilläkin olisi jo lapsi yhdessä. Se olisi kuitenkin mun lapseni ja uuden miehen on hyväksyttävä hänet mukaan elämään. Se on pakettiratkaisu, josta ei voi joustaa.
Toistaiseksi tuollaisesta ei ainakaan ole pelkoa. Esikoisen isä irtisanoutui kotileikistä (kuten joskus aikoinaan ystävällisesti mainitsi) jo raskasaikana, joten poika ei ole isäänsä koskaan nähnyt. Nyt minulla on siis nykyisen miehen kanssa myös yhteinen lapsi (tyttö), mutta mies kohtelee poikaa kuten omaansa. Ottaa mukaan esim. ongelle jne. Välillä poika sanookin miestä isiksi, ja mies vain hymyilee. Ollaan kyllä tästäkin puhuttu ja mies totesi, ettei häntä haittaa laisinkaan, vaikka poika isiksi kutsuisikin =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...niin kyse on juuri sellaisesta liiallisesta symbioosista, joka estää lasta kehittymästä. Tähän tarvitaan miestä, olipa hän sitten isä tai isäpuoli. Lapsi kuuluu päästää kokeilemaan siipiään. Hänen täytyy olla vanhempiensa mielestä radikaali ja huligaani, se on normaali nuoren itsenäistymisen vaihe. Jännää etteivät kaikki vanhemmat tajua tätä. Nuorella on ikään kuin pakko provosoida vanhempia suuttumaan, jotta he saisivat työntöä kotoa pois.
Sillä ei oma äiti voi olla ikuisesti lapselle rakkaus numero yksi. Ei vaan voi!!
Myös ydinperheissä on isän tehtävä "viedä lapsi ulos maailmaan äidin helmoista". Kun isäpuoli hoitaa tätä luonnollista tehtäväänsä uusperheessä, äiti tulkitsee usein, ettei mies välitä lapsesta. Asia on ihan päinvastoin. Moni lapsi kaipaa vähän herättelyä, ettei jää peräkammarin pojaksi tai tytöksi. Symbioosi äidin kanssa pitää rikkoa, jotta lapsi pääsee kehittymään. Isät ja isäpuolet ovat usein ankarampia kasvattajia kuin äidit, jotka ymmärtävät ja paapovat loputtomasti. Ei se tarkoita, että mies ei välitä lapsesta.
Mies alkoi olla sitä mieltä että poika on vaarallinen rikollinen ja mätäpaise kun teki teinitoilailuja, ihan normaaleja sellaisia. Demonisoi pojan joten ero siitä tuli. Nyt tapailee naista jolla kaksi teini-ikäistä poikaa....
teinit ei ole samanlaisia vatipäitä kun se sun "toilailija". Voin hyvin kuvitella millainen mamin pikku mulkero teillä asuu.
eikä nykyinen mieheni yhteisen lapsen synnyttyä ole halunnut että tapaan edellisen avioliiton lasta, mutta en halua rikkoa nykyistä perhettä.ap
Myös ydinperheissä on isän tehtävä "viedä lapsi ulos maailmaan äidin helmoista". Kun isäpuoli hoitaa tätä luonnollista tehtäväänsä uusperheessä, äiti tulkitsee usein, ettei mies välitä lapsesta. Asia on ihan päinvastoin. Moni lapsi kaipaa vähän herättelyä, ettei jää peräkammarin pojaksi tai tytöksi. Symbioosi äidin kanssa pitää rikkoa, jotta lapsi pääsee kehittymään. Isät ja isäpuolet ovat usein ankarampia kasvattajia kuin äidit, jotka ymmärtävät ja paapovat loputtomasti. Ei se tarkoita, että mies ei välitä lapsesta.
Meillä on aika lailla tällaista. Esikoinen meni juuri yläasteelle ja kapinoi. Mies on huomattavasti minua tiukempi, mutta osoittaa kyllä monin tavoin myös välittävänsä. Silti kiukkuhetkinä murkun on mahdoton ymmärtää, miksi mies häntä komentaa. Ja me olemme sentään olleet yhdessä jo 10 vuotta eli aivan lapsen pikkulapsiajasta asti.
En kyllä yhtään usko, että mies olisi jotenkin erilainen tulevasiuudessa omille biologisille lapsilleen, kun nämä tulevat murkkuikään. Asenne-ero on ehkä juuri äidin korvien välissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hänen täytyy olla vanhempiensa mielestä radikaali ja huligaani, se on normaali nuoren itsenäistymisen vaihe.
Mulla on meidän nuorten kanssa läheiset ja hyvät välit. On vaan niin, että mä olen niitten mielestä enemmän se radikaali (en kuitenkaan huligaani) ja he "kapinoivat" mun maailmaani vastaan olemalla konservatiivisempia. Ei se tarkota, että kenenkään tarttee provosoida toista tai suuttua. Itsenäistyä voi silti.
Ja kyllä, lemppaisin äijän kuin äijän, joka ei mun lapsiani hyväksyisi. En silti odota olevani lapsilleni maailman napa.
eikä nykyinen mieheni yhteisen lapsen synnyttyä ole halunnut että tapaan edellisen avioliiton lasta, mutta en halua rikkoa nykyistä perhettä.ap
Eli sen takia, että oot itsekäs paskiainen, joka ei halua rikkoa nykyistä perhettä, olet valmis hylkäämään edellisen liiton lapsen? Uskomatonta, mistä tuollaisia äitejä oikeasti sikiää?!?
Jos itse olisin tuossa tilanteessa, en varmasti myöskään haluaisi rikkoa nykyistä perhettä, MUTTA TEKISIN SEN SILTI! Tekisin sen näyttääkseni edellisen liiton lapselle, että hän on mulle rakas. Sanat ei tuossa tilanteessa riitä vakuuttamaan murrosikäistä, ei hän usko, että rakastat, jos vain sanot sen ja katkaiset välit.
Ole aikuinen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikä asiat aina ole mustavalkoisia en todellakaan halua nykyiselle lapsellemme eroperhettä emmekä muutenkaan tapaisi usein ex-miehen tahdosta.ap
mies lähtisi vaihtoon. Minkäänlainen kaksilahkeinen tällä planeetalla ei ole niin tärkeä ja rakas kuin oma lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikä nykyinen mieheni yhteisen lapsen synnyttyä ole halunnut että tapaan edellisen avioliiton lasta, mutta en halua rikkoa nykyistä perhettä.ap
Ei noin voi jatkaa. Teillä on vakavan neuvottelun paikka. Useimmiten ne ovat naisia, jotka eivät halua, että mies tapaa entisen liittonsa lapsia. Kokevat kai lapsen uhaksi. Ap:n tapaus todistaa, että tällaisia miehiäkin näköjään löytyy.
En silti ymmärrä miten miehen vastenmielisyys lastasi kohtaan olisi tullut ilmi vasta nyt. Ei voi olla. Pakkohan siitä olla ollut merkkejä jo ennen tätä teidän yhteistä lasta ja jo alkuaikoina kun mies on tavannut lastasi?
Teinit voivat toki olla joskus aika ärsyttäviä, vaikka olisivatkin omia biologisia lapsia. Myönnän että minuakin välillä ärsyttää ja raivostuttaa meidän teini, ja ymmärrän tavallaan, että voisi ärsyttää vielä enemmän, jos ei olisi oma lapsi, jonka on tuntenut vastasyntyneestä asti. Eli ärsyyntymisen tunteet lienevät normaaleja johonkin rajaan asti, mutta silti ei tuollaista tapaamattomuutta voi vaatia. Tai voi, mutta kannattaa miettiä haluatko olla tuollaisessa suhteessa.
ihan uusiksi. Lapset on kuitenkin nro 1 elämässäni, mies ja minä pärjätään vaikka elämä vähän potkisi, lasten ei tarvitse turhaan sellaista kokea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä uusi onni on aina uusi onni.
eikä nykyinen mieheni yhteisen lapsen synnyttyä ole halunnut että tapaan edellisen avioliiton lasta, mutta en halua rikkoa nykyistä perhettä.ap
Ihan tuli kyyneleet silmiin, kun mietin ed. avioliittosi lasta. Hän ei ole syyllinen eroonne, mutta pistät hänet kärsimään erostanne entistäkin enemmän, kun hylkäät lisäksi lapsesi. Olet erittäin lapsellinen ja edesvastuuton, jos jätät tapaamasta lastasi aikuisen miehen vuoksi. En todellakaan toivo teille onnellista perheenlisäystä, jos et pysty edellisiäkään lapsia hoitamaan kunnialla edes aikuisuuden kynnykselle asti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni poika edellisestä liitosta oli vuosia isäpuolensa (siis miehen eksän uuden miehen) suosikkipoika. Kaikki meni hienosti ja teki pojan kanssa kaikkea... Sitten syntyi yhteinen poika ja humps, tämä miehen poika menetti yhteyden isäpuoleen. Yhtäkkiä tuntui, ettei poika olisi saanut enää olla edes siellä isäpuoli näytti joka tavalla, ettei tuolla vanhemmalla pojalla ole mitään merkitystä enää. Osteli kaikkea kivaa pienelle, saattoi kauppareissullakin ostaa tuolle omalleen vain jäätelön ja perusteli sitä sillä, että "minä maksan ja sun kulus on äitisi kuluja". Soitteli meille kaikkia sättimispuheluita ja ehdotteli, että "mitäs jos mä vaan tuon ton kakaran teidän oven taakse?". Tilanne oli hirveä, koska äiti halusi pitää pojan kuitenkin siellä.
Onneksi erosivat sittemmin. Lieneekö tuo huono avioliittokin sitten ollut syy kiukutella lapselle?
eikä nykyinen mieheni yhteisen lapsen synnyttyä ole halunnut että tapaan edellisen avioliiton lasta, mutta en halua rikkoa nykyistä perhettä.ap
Ihan tuli kyyneleet silmiin, kun mietin ed. avioliittosi lasta. Hän ei ole syyllinen eroonne, mutta pistät hänet kärsimään erostanne entistäkin enemmän, kun hylkäät lisäksi lapsesi. Olet erittäin lapsellinen ja edesvastuuton, jos jätät tapaamasta lastasi aikuisen miehen vuoksi. En todellakaan toivo teille onnellista perheenlisäystä, jos et pysty edellisiäkään lapsia hoitamaan kunnialla edes aikuisuuden kynnykselle asti!
Epähuomiossa luulin, että teille on tulossa perheenlisäystä, mutta teillä siis jo onkin! Olen pahoillani lastenne puolesta.
kyllä nykyinen lapsemme saa aivan kaiken minkä tarvitsee.ap
Jos nykyinen avioliittoni päättyisi eroon tai mieheni kuolemaan, en avioituisi uudelleen. Avoliittoa voisin ehkä harkita, jos useamman vuoden seurustelun jälkeen todella tuntuisi tarpeelliselta. Seurustellahan toki voi, miksi pitäisi mennä naimisiin asti, jos lapsiakaan ei ole tarkoitus tehdä? Olen siis jo kohta nelikymppinen enkä aio enää lisääntyä.
Mikäli seurustelukumppani ei hyväksyisi lapsiani, niin poikki vaan. Eron tai vanhemman kuoleman jälkeen ei tarvitse lapsen tuollaista kestää äidin uudelta "kumppanilta".
kyllä nykyinen lapsemme saa aivan kaiken minkä tarvitsee.ap
sairas tapaus tämä ap.
paria vuotta ettei tuollainen tulisi ilmi!
Jos tutustuisin mieheen, joka olisi kiinnostava, mutta ei hyväksyisi lapsiani, se olisi saman tien bye bye!!
huomata vasta muutama vuosi häiden jälkeen.
On nimittäin eri asia, jos tulee ongelmia esim. teini-ikäisen kanssa kuin että mies ei HYVÄKSY lasta. Sellainen tulee kyllä ilmi tutustumis- ja seurusteluaikana.
Ja sellaisesta miehestä ei todellakaan tule aviomiestä (BTDT).