Mitä tekisit jos uusi aviomiehesi ei hyväksyisi edellisestä avioliitostasi olevaa lasta?

Lisäksi jos olisit huomannut tämän vasta muutaman vuoden kuluttua häistä ja teillä olisi yhteinen lapsi

Jos miehen käytös muuttuisi niin että alkaisi käyttäytyä noin vasta tuossa tilaneessa kysyisin miksi niin tekee. Jos ei selvää vastausta tulisi ja käytös muuttuisi niin eroaisin. En anna lasteni kärsiä aikuisen vuoksi.

Ero heti.

Jättäisin sen lapsen ja eläisin ihanaa elämää uuden miehen kanssa!

meillä tuo on toisinpäin. minun on vaikea hyväksyä mieheni teini-ikäisiä lapsia. tai lähinnä sitä miten heidät on kasvatettu. viihdyn heidän kanssaan muuten, mutta en osaa suhtautua oikein siihen, että he ovat niin hemmoteltuja, ettei heidän tarvitse osallistua millään tavalla perheen yhteisiin puuhiin.



esimerkkinä nyt vaikkapa se, että jos viikonloppuisin valmistamme ruokaa (yleensä viikonloppuisin leivomme leivät itse ja teemme ruuan pitemmän kaavan kautta muutenkin) ei mieheni lapset osallistu siihen millään tavalla. olen joskus pyytänyt 16-vuotiasta tyttöä tekemään salaatin aterialle, ja hän istui vain pöydän ääressä veitsi kädessä ja ihmetteli mitä tuorekurkulle oikein pitäisi tehdä. tätä jatkui, kunnes mies teki tämän hänen puolestaan. itse olisin mieluummin vaikka neuvonut tyttöä, mutta miehen mielestä sellainen on painostamista. mies kyllä olettaa, että minun teini-ikäiset tyttäreni osallistuvat kaikkiin kotihommiin, ruuanlaittoon, siivoamiseen, pyykkihuoltoon... siis kaikkeen. ja hehän osallistuvat, koska se mielestäni a)kuuluu normaaliin perhe-elämään ja b)opettaa heitä tulevaisuutta ja omaa itsenäistä elämää varten.



toisena esimerkkinä voisi mainita vaikkapa sen, että miehen lapset kuljetetaan autolla kaikkialle. ja tarkoitan kaikkialle. pojan kaveri asuu puolen kilometrin päässä ja hänet pitää viedä sinne autolla. kysyin mieheltä pitikö hän normaalina tilannetta, jossa minun tyttäreni lähti käymään kahden kilometrin päässä kaupassa kävelemällä ja samalla oven avauksella mies lähti viemään omaa poikaansa puolen kilometrin päähän kyläilemään autolla. mies sanoi, että minun lapseni nyt vain sattuvat olemaan aikuisemman oloisia kuin hänen.



lisäesimerkki; muu perhe jää siivoamaan ja miehen tytär lähtee kavereille, jolloin mies siivoaa myös tyttärensä huoneen... jne. jne.



alunperin keskustelimme yhteisistä kasvatusperiaatteista ja silloin tällaisia ei tullut koskaan vastaan. mies oli sitä mieltä, että jokaista lasta kohdellaan samalla tavalla. nyt jos otan asian esille, minä vain kuulemma painostan hänen lapsiaan muuttumaan joksikin mitä he eivät ole. omat lapseni (teinini, toinen on pian täysi-ikäinen) eivät oikeastaan ole koskaan protestoineet tätä tilannetta vastaan, he vain kohauttavat olkapäitään jos osa porukasta häipyy ovesta tai paiskaa huoneensa oven kiinni, kun jotain kotihommia pitäisi tehdä.



kuten jo tuolla aikaisemmin mainitsin, tulen muuten toimeen miehen tytön ja pojan kanssa. jos kaikki kotityöt on tehty, eikä ole pelkona, että jotain pitäisi tehdä, he viettävät mielellään aikaa kanssani ja koko perheen kesken ja näin on ollut jo kolme vuotta. nykyään olen jo antanut periksi. ikävä kyllä.

meillä tuo on toisinpäin. -- nykyään olen jo antanut periksi. ikävä kyllä.

Varsinkin, kun nainen jo sanoo antaneensa periksi miehen lasten suhteen.

Se olis itten entinen mies

silloin hän EI olisi uusi aviomieheni!

kun on onnistunut huijaamaan minua niin pitkään, ennenkuin totuus paljastuu.



Vituttaisi rankasti, mutta niin kelpo mies joutaa kiertoon, toivottavasti löytää kaltaisensa.

Kaikki meni hyvin siihen asti kun poika tuli teini-ikään.

mutta pitäisin varmaankin aika pian huomattuani tilanteen palaverin miehen kanssa. Jos ei hyväksyisi mun lastani, niin sitten hänen olisi lähdettävä, vaikka meilläkin olisi jo lapsi yhdessä. Se olisi kuitenkin mun lapseni ja uuden miehen on hyväksyttävä hänet mukaan elämään. Se on pakettiratkaisu, josta ei voi joustaa.

Tajuaisin, että olen mennyt naimisiin narsistin tai muun mielenvikaisen kanssa, kun on onnistunut huijaamaan minua niin pitkään, ennenkuin totuus paljastuu. Vituttaisi rankasti, mutta niin kelpo mies joutaa kiertoon, toivottavasti löytää kaltaisensa.

Kiertoon vaan, lapsi on kyllä tuollaista puolisoa paaaaaaljon tärkeämpi.

mutta pitäisin varmaankin aika pian huomattuani tilanteen palaverin miehen kanssa. Jos ei hyväksyisi mun lastani, niin sitten hänen olisi lähdettävä, vaikka meilläkin olisi jo lapsi yhdessä. Se olisi kuitenkin mun lapseni ja uuden miehen on hyväksyttävä hänet mukaan elämään. Se on pakettiratkaisu, josta ei voi joustaa.

:( valitettavaa, mutta mun mies (ymmärrettävää, kaikki ystäväni hokevat) on ihan myyty yhteisen lapsemme osalta, mutta mun esikoinen jäänyt taka-alalle. onneksi mun esikoinen on poika ja mies yhä tekee kaikkia "poikien juttuja" hänen kanssaan. tyttö on kiertänyt isänsä pirkkusormensa ympärille... tai ehkä näin ydinperheissäkin, isin tyttö ja esikoispoika saa erilaista huomiota muutenkin, että mä vaan pohdin liikaa.



miten teillä ilmenee?

Myös ydinperheissä on isän tehtävä "viedä lapsi ulos maailmaan äidin helmoista". Kun isäpuoli hoitaa tätä luonnollista tehtäväänsä uusperheessä, äiti tulkitsee usein, ettei mies välitä lapsesta. Asia on ihan päinvastoin. Moni lapsi kaipaa vähän herättelyä, ettei jää peräkammarin pojaksi tai tytöksi. Symbioosi äidin kanssa pitää rikkoa, jotta lapsi pääsee kehittymään. Isät ja isäpuolet ovat usein ankarampia kasvattajia kuin äidit, jotka ymmärtävät ja paapovat loputtomasti. Ei se tarkoita, että mies ei välitä lapsesta.

Olisin paljon ennen avioitumistani ja yhteisen lapsen hankkimista keskustellut asian miehen kanssa läpi. Hän tajuaisi, että olemme pakettiratkaisu ja että lapsi on aina elämäni ykkönen. Jos hän ei pysty sitä tajuamaan, emme voisi jatkaa. Jos jostain syystä mies olisi "unohtanut" nämä keskustelut, niin muistuttaisin niistä ja laittaisin kiertoon, jos tilanne ei paranisi.

Kerro KONKREETTINEN esimerkki, joka ei perustu vain siihen, että äidillä tulisi paha mieli jostain asiasta.

Myös ydinperheissä on isän tehtävä "viedä lapsi ulos maailmaan äidin helmoista". Kun isäpuoli hoitaa tätä luonnollista tehtäväänsä uusperheessä, äiti tulkitsee usein, ettei mies välitä lapsesta. Asia on ihan päinvastoin. Moni lapsi kaipaa vähän herättelyä, ettei jää peräkammarin pojaksi tai tytöksi. Symbioosi äidin kanssa pitää rikkoa, jotta lapsi pääsee kehittymään. Isät ja isäpuolet ovat usein ankarampia kasvattajia kuin äidit, jotka ymmärtävät ja paapovat loputtomasti. Ei se tarkoita, että mies ei välitä lapsesta.

Mies alkoi olla sitä mieltä että poika on vaarallinen rikollinen ja mätäpaise kun teki teinitoilailuja, ihan normaaleja sellaisia. Demonisoi pojan joten ero siitä tuli.

Nyt tapailee naista jolla kaksi teini-ikäistä poikaa....

ja hakisin apua esim. perheneuvolasta.

että mies ei tule koskaan hyväksymään mun lasta enkä mä miehen lapsia. Syitä löytyy...



Se, että mä en hyväksy tarkoittaa sitä, että mä en voi hyväksyä sitä tapaa, millä heidät on kasvatettu. Mun on vaikea hyväksyä heidän uhmaamista ja sitä, että he näyttävät avoimesti etteivät pidä minusta. Koetan olla "aikuinen" eli toisinsanoen laitan heille sapuskat ja huolehdin, että meillä on heille kaikkea, mitä he tarvitsevat. Autan AINA kun he pyytävät (yleensä he eivät edes puhu minulle ja jos joutuvat istumaan vieressä, kääntävät selän).



Jos heillä on synttärit, ostan lahjat, samoin kuten jouluksi - vaikka joskus kukaan muu ei ole heitä muistanut, sitten olen ostanut vain kaksi kertaa enemmän lahjoja. Yleensä he luulevat, että minä en ole antanut heille mitään, isä ja sukulaiset. Mutta oikeasti on käynyt niin, ettei isäkään ole ostanut, silloin mun lahjat ovat olleet ne ainoat. Jos he menevät kaverisynttäreille, katson että heillä on sopivat vaatteet ja lahja vietäväksi.



Pyydän yleensä mieheltä, ettei hän kerro lapsille, koska jos he tietäisivät mun antaneen lahjan/vaatteita, he eivät hyväksyisi näitä. Kun joskus mun tekemä ruokakin jää syömättä, jos he tietävät, että se on mun laittamaa.



Mies ei ole mun lapselle ilkeä, mutta etäinen. Mä en ole miehen lapsille ilkeä, mutta etäinen. Mies antaa mun touhuta rauhassa omani kanssa ja minä samaten.

mutta pitäisin varmaankin aika pian huomattuani tilanteen palaverin miehen kanssa. Jos ei hyväksyisi mun lastani, niin sitten hänen olisi lähdettävä, vaikka meilläkin olisi jo lapsi yhdessä. Se olisi kuitenkin mun lapseni ja uuden miehen on hyväksyttävä hänet mukaan elämään. Se on pakettiratkaisu, josta ei voi joustaa.

kaksin "omasi" kanssa?