Tuksu tuomittu 4kk:n ehdolliseen vankeuteen.

Miksei oikeudessa tuomita henkisestä väkivallasta?!

4.9.2010 kello 7:49

Vietin viikon Pohjois-Ruotsissa jossa minusta otettiin uudet mallikuvat.



Ajoimme eilisiltana myöhään Revsundista Tukholmaan ja ensimmäinen mahdollinen lento oli klo.6.00 aamulla Helsinkiin. Lento oli kuitenkin

vajaan tunnin myöhässä joten myöhästyin näinollen myös oikeudenkäynnistä, jonka oli määrä alkaa klo.9.00 aamulla.



Oikeudessa käsiteltiin pahoinpitelyjäni ex-avomiestäni kohtaan, joita oli kaksi käsittelyssä. Lisäksi samaan keissiin oli laitettu jo

kauan sitten tapahtunut Jollaksen mäkiputoaminen jossa minä ja Julia olisimme voineet kuolla tai halvaantua. Paikalla oli eräs naapurintyttö,

joka oli soittanut suutaan minulle koko illan ja tuli ilkeilemään vielä sen jälkeenkin kun olimme pudonneet mäen alas. Otin häntä hiuksista kiinni ja ravistelin, mitään vakavampaa ei kuitenkaan tapahtunut.



Hänen keksitty päänsärkynsä on vain rahan perässä juoksemista. Olisi ollut järkevämpää selvittää asia sovittelussa, eikä käräjillä. Nyt tulee ihan turhia asianajokuluja kaikille maksettavaksi.



Ex-mieheni syytökset ja käytös oli pöyristyttävää. Olen asunut hänen kanssaan avoliitossa 10-vuotta Helsingin keskustassa, mutta hänen mukaansa erosimme jo vuonna 2005. Sen jälkeen olen ollut hänen mukaansa seuralainen, jonka kanssa on kivaa vain nukkua yhdessä ja syödä.Shdetta meillä ei kuulemma ole ollut, vaikka asuimme yhdessä seksuaalisessa suhteessa vuoteen 2010 asti.



Ex-mieheni syyttää minua puukotuksesta, vaikka tosiasiassa sohaisin häntä hedelmäveitsellä käsivarteen. Tätä episodia ennen hän oli haukkunut minua huoraksi koko edellisen illan, selittänyt kuinka hän olisi toivonut että olisin kuollut malariaan jne. kamalia asioita, mutta oikeudessahan ei tuomita koskaan henkisestä väkivallasta.



Kun minun rakkaussuhde israelilaiseen mieheeni paljastui, niin siinä vaiheessa ex-mieheni paljasti, että hän oli pettänyt minua viimeisen viiden

vuoden ajan selkäni takana. Lähinnä hän käytti maksullisia naisia. Hänellä on nähtävästi joku seksiaddiktio, tai alistamisen tarve naisiin.



Oikeusistunnon aikana hän hymyili ivallisesti useaan otteeseen. Minä katsoin häntä monesti, mutta hän ei vilkaissutkaan minuun. Miten tämä on mahdollista 10-yhteisen vuoden jälkeen????



En ymmärrä ihmisiä jotka ovat noin täynnä vihaa, kaunaa ja katkeruutta.En itsekään tunne samanlaista vihaa ex-miestäni kohtaan,vaikka hän pettikin minua useamman vuoden ajan.



Hän ei ehtinyt jäämään kuulemaan tuomiota, sillä hänellä oli taas kiire palaveriin. Sanoin hänelle salin ulkopuolella, että on olemassa karman

laki: "What goes around, comes around." Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää jne.



Vaikka olen kristitty, niin uskon siihen, että ihmisen pahantahtoisuus tulee aina tavalla tai toisella takaisin. Minä olen jo kärsinyt ihan tarpeeksi virheistäni, pitkän avoliiton menetys, kuoleman vakava sairaus, julkinen rienaus ja herjaus jne. mitä vielä pitäisi kestää??????



Eikä kaikki todellakaan mene niin, että sitä saa mitä tilaa. Se on suorastaan julma lause, ja monessa mielessä erittäin naiivi.Jos ihminen saa vaikka syövän, niin eihän ihminen ole sitä välttämättä itse aiheuttanut. Melanoomaa ei voi rinnastaa suoraan auringon ottoon, keuhkosyöpää ei voi rinnastaa suoraan tupakanpolttoon.



Julkisuuteni takia saan paljon lokaa niskaan. Minut yritetään leimata esim. väkivaltaiseksi ihmiseksi, vaikka olen kaikkea muuta. Jos minua

hirveästi ärsytetään, niin olen kuin leijona. En pienestä kiihdy, mutta ärsytettäessä en lamaannu. Henkinen väkivalta suhteessa voi olla paljon

pahempaa kuin fyysinen. Henkinen väkivalta myös johtaa helposti fyysiseen, mutta oikeudessa katsotaan vain kylmiä faktoja.



Mielestäni ex-avomieheni käyttäytyy raukkamaisesti. Iso mies, yli 195cm pitkä ja noin 120kg, olisi varmasti voinut puolustautua minua vastaan, jos olisi halunnut. Ei fyysisellä väkivallalla, mutta esim. poistumalla asunnosta, tai pitämällä minua kiinni. Erään erittäin tunnetun lääkärin mukaan roikuin kuin löysässä hirressä suhteessamme viimeiset pari vuotta. Mieheni murjotti kotona katsoen TV:tä, hän ei suostunut lähtemään kanssani edes leffaan tai syömään ulos.



Matkustelin yksin, siskoni Julian tai Dolls tanssijoiden kanssa. Se oli todella raskasta.



Näin täytyykin todeta, että mieluummin olen sinkku, kuin huonossa parisuhteessa.





Johanna Tukiainen