Mikä tässä kotona lasten kanssa olemisessa on muka niin ihanaa?
Ruuanlaittoa, siivousta, uhmien ja sisarustappeluiden selvitmämistä suurin osa päivästä. On välillä hauskojakin hetkiä, mutta suurimmaksi osaksi tylsää puurtamista ja aivojen vajaakäyttöä. Hohhoijakkaa ja tätä edessä seuraava vuosi. Tuntuu etukäteen kivalta ajatukselta olla kotona lasten kanssa, mutta jostain syystä sitä on aina unohtanut, millaista kotona todellisuudessa on.
Kommentit (14)
käyttää aivojaan kotona.
Ei siellä sun aivoissa nähtävästi ole kovin paljoa tavaraa ollutkaan jos et osaa itseohjautuvasti niitä käyttää.
tylsää eikä ole aina kivaa. Arjen sietokykyä voisi kehitää. Eikö lapsillekin opeteta ettei aina voi olla karkkipäivä? Ja kyllä niitä aivoja voi ihan kotonakin käyttää.
Se on aivojen vajaakäyttöä jos ei osaa käyttää aivojaan kotona.
Ei siellä sun aivoissa nähtävästi ole kovin paljoa tavaraa ollutkaan jos et osaa itseohjautuvasti niitä käyttää.
ja mihinkään rakettitieteenseen ei pysty lapsen vaatimalta huomiolta keskittymään.
Puupaapuupaa, äkkiä päikkäpaikka lapselle; äiti ei voi käyttää aivoja! Täytyy muistaa etsiä se musta laatikko sitten koti-äitivuosien jälkeen! :D
Minä olin vuoden kotona enkä taatusti toista lasta hanki koska ei ikinä enää samaa kiitos. Kotona olo on ihan syvältä enimmän aikaa. Ja tykkään vielä kaiken lisäksi työstäni oikein kovasti. Samoin kuin hyvästä liksastani.
mutta toinen lapsi on tuloillaan, koska haluan kuitenkin kaksi. Mutta täytyy tunnustaa, että nyt kun äitiysloma on taas alkamassa, niin vähän hirvittää, että miten sitä kotielämää jaksaa. Toisaalta eihän tuo runsas vuosi, jonka aion kotona olla, ole niin pitkä aika, etteikö sitä jaksaisi. Töitäkin onneksi vielä ehtii tekemään vuosia, ja kun säästöjän on, niin eipä tuo kotona olo taloudellisestikaan liiemmälti rasita.
pomo sanoo, mitä sinun pitää tehdä ja on hiljaista ja rauhallista.
No ei ole kyllä kovin kummoiset taidot sinulla.
Se on aivojen vajaakäyttöä jos ei osaa käyttää aivojaan kotona.
Ei siellä sun aivoissa nähtävästi ole kovin paljoa tavaraa ollutkaan jos et osaa itseohjautuvasti niitä käyttää.
ja mihinkään rakettitieteenseen ei pysty lapsen vaatimalta huomiolta keskittymään.
sen verran tylsiä ne arkirutiinit on. Mun mies rutisee jo tunnin seisomisesta leikkipuistossa...
Meillä vasta yksi puolivuotias ja taitaa jäädä viimeiseksi. Jatkuvasti pitää toisella korvalla päivystää eikä mihinkään pysty keskittymään. Päivän ainoat virikkeet pyykin pesu ja ruuanlaitto.
Pidin työstäni, työkavereistani, haasteista, ruoka- ja kahvitauoista (!!)... Siis aikuisen ihmisen elämästä! Lapsen kanssa kotona jumittaminen on niin tylsää.
Varsinkin aamulla, kun kaikki saa vain olla kaikessa rauhassa. Lapset katsoo telkkaria ja minä hörpin teetä ja luen lehteä.
sen verran tylsiä ne arkirutiinit on. Mun mies rutisee jo tunnin seisomisesta leikkipuistossa...
Miehet ovat siksi harvoin kotona, koska naiset eivät anna heidän olla vaan haluavat olla itse. Tai sitten talous ei kestä, koska miehellä parempi palkka.
Kaikki tai ainakin enin huvi ja hyöty äidin kotona olosta koituu lapselle, ei äidille. :-/
että lapset ovat kaikki jo koulussa, ja päivisin opiskelen verkkoyliopisto-opintoja :-)
Eli sinä osaat käyttää aivojasi vain ulkoaohjautuvasti kun pomo sanoo, mitä sinun pitää tehdä ja on hiljaista ja rauhallista.
No ei ole kyllä kovin kummoiset taidot sinulla.
Se on aivojen vajaakäyttöä jos ei osaa käyttää aivojaan kotona.
Ei siellä sun aivoissa nähtävästi ole kovin paljoa tavaraa ollutkaan jos et osaa itseohjautuvasti niitä käyttää.
ja mihinkään rakettitieteenseen ei pysty lapsen vaatimalta huomiolta keskittymään.
Vaikka haluaisi kokeilla eri reseptejä, kehitellä uusia, sisustaa koti vaikka fegsui tyyliin, ei vaan arkihässäkässä ole mahdollisuuksia. Pitää hoita syömiset, nukkumiset, ulkoilut ja mennä lasten ehdoilla, ei sen mukaan mikä itseä kiinnostaisi, eli aivot narikkaan ja päivästä toiseen samat jutut.
Minä olin vuoden kotona enkä taatusti toista lasta hanki koska ei ikinä enää samaa kiitos. Kotona olo on ihan syvältä enimmän aikaa. Ja tykkään vielä kaiken lisäksi työstäni oikein kovasti. Samoin kuin hyvästä liksastani.