Miksi haluat tietää ystäväsi lapsen diagnoosin?
Tätä kovasti ihmettelen, mielestäni siinä mennään jo reilusti yksityisyyden puolelle.
Onhan sitten toki sellaisiakin, jotka haluavat avoimesti asiasta puhua. Minä en kuulu heihin.Miten asiasta hienovaraisesti voi puhua, että ei halua vatvoa lapsen diagnooseja. Heti kun joka asiasta vedetään rokat nenään?
Onko kenelläkään kokemuksia samasta asiasta?
Kommentit (12)
Ystävät ovat yleensä sellaisia, joiden välillä asiat kerrotaan ja jaetaan suoraan. Siksi ihmettelisin kovasti, jos ystäväni ei puhuisi lapsensa diagnoosista. Ei asiasta tarvitsisi sen enempää jutella, jos ystävä ei haluaisi.
Kaverit ja "hyvänpäiväntutut" on toki asia erikseen
toistenkin lasten on helpompi hyväksyä 9 vuotiaan "Nico-Petterin" lääppimiset ja raivarit, kun tietävät, ettei se oikeasti ole normaalia vaan siihen on jotain diagnoosiakin.
mutta kuulin että eräs ystäväni oli alkanut ruotia lapseni asioita täysin minulle vieraan ihmisen kanssa.
Toinen ystäväni kyllä tietää, eikä hän oma-aloitteisesti alkaan puhua lapsestani.
Niin pettynyt olen tähän toiseen, että urulliseksi minut sai.
Lapsen sairaus on aina vanhemmalle ikävä asia muutenkin. Tarttuvasta sairaudesta ei ole kyse, sen tietävät ystänikin.
Ihmettelen vain, miksi joillakin on niin valtava tarve tietää diagnoosit ym.
Mulla ei kävisi mieleenkään moista kysyä. ap
omat tai lapseni tekemiset voi vaikuttaa ko lapsen ymmärtämiseen, suhtautumiseen tms, riippuu mistä sairaudesta olis kyse.
ainakin minulla ja ap:llä. Kun mielestäni tai ainakin minun ystäväni (ne harvat) ovat kaikki sellaisia, jotka ovat niin läsnä arjessa, että automaattisestikin tietää. Heidän kanssaan turistaan kaikki mahdolliset asiat ja tämä on elämän suola ja ihana asia. Sitten toki, jos on kyse ei kovin läheisistä -kavereista niin asia voi olla toinen.
Keltään puolitutulta en lähtisi mitään kyselemään. Jos on ystäväperhe, jonka kanssa ollaan paljon tekemisissä ja lapsella on jokin sairaus/vamma/kehityshäiriö, joka selvästi näkyy päällepäin, musta olisi outoa, että siitä ei puhuttaisi avoimesti. Jo ihan tuon lapsen itsensäkin takia asiasta pitäisi puhua, muutenhan tilanne on ihan kamala myös lapselle, jos hän kokee, että hänessä on jotain salailtavaa. Tällöin muut myös tietävät, jos lapselta ei voi vaatia ihan samaa kuin muilta saman ikäisiltä tms.
ITse kertoisin hyville tutuille ilman muuta tällaiset asiat.
ystävä asuu nykyisin kauempana eli ei siis samassa kaupungissa. Ne ystävät jotka ovat lähellä, eivät kysele.
Eivät myöskään ole puhuneet eteenpäin tai ainakaan en ole kuullut.
Mun mielestä tosiystävänkään ei tarvitsi silti ihan kaikkea tietää.
Vielä vähemmän haluan kertoa, mitä enemmän kysellään. ap
pitäisi olla avoimempi asiasta. En tiedä, miksen halua puhua. En varmasti ole sinut asian kanssa.
Jotenkin vaan hermostuin, kun kuulin että oli puhunut asiasta eteenpäin.
Hänellekin olen sanonut, etten pidä siitä että meidän asioita ruoditaan muualla. ap
ystävä asuu nykyisin kauempana eli ei siis samassa kaupungissa. Ne ystävät jotka ovat lähellä, eivät kysele. Eivät myöskään ole puhuneet eteenpäin tai ainakaan en ole kuullut. Mun mielestä tosiystävänkään ei tarvitsi silti ihan kaikkea tietää. Vielä vähemmän haluan kertoa, mitä enemmän kysellään. ap
Pidät asiat jatkossa itselläsi, ei sun tarvitse kenellekään kertoa tai selitellä. Ensi kerralla kysyttäessä vastaat vaan, että tämä on aihe, josta et halua puhua.
-onko sairaus tarttuvaa (ja sitten voin päättää haluanko riskeerata oman/oman lapseni mahdolliselle tartunnalle)
-onko jotain mitä pitää huomioida (jos lapsi esim. saa jotain lääkitystä, saa kohtauksen nähteni tms. miten autetaan)