kokemuksia lasten viikko-viikko-asumisesta

olleet vanhemmillaan puoliksi. Aiemmin miehen vuorotöiden mukaan, nyt kun on pari vuotta tehnyt päivätöitä, lapset ovat olleet säännöllisesti meillä joka toisen viikon. Ei ole ollut mitään ongelmia tässä systeemissä! Lapsilla on kaksi kotia joissa molemmissa omat huoneet ja omat tavarat. Joitakin juttuja, kuten soittimia, kuskataan sitten edestakaisin kotien väliä. Ja tässä tapauksessa välimatka on vain n. 6 km. Lapset ovat nyt 12 ja 15, ja samaan tahtiin jatketaan.



Itselläni on kolme lasta, jotka käyvät isällään joka toinen viikonloppu. Sitä kahdenkeskistä aikaa ei siis niin hirveästi ole (viime kesä meni ihan peffalleen, yksi yhteinen vknloppu;-o) eikä varsinkaan biletysaikaa;-D!!

mutta meillä on toinen lapsi nyt siirtynyt tähän systeemiin, toinen jatkaa kuten ennenkin :)

ap

ja tämä toinen haluaa nyt kokeilla tätä tapaa.

Lapsesta alkaa tuntua ettei se kuulu oikein mihinkään.Puhun omasta kokemuksesta

me taas ajattelemme, että näin kummankin vanhemmuus pysyy läsnä lapsen elämässä, lapsella on kaksi kotia. Toki seuraamme lasten reaktioita ja toiveita kun systeemiä aletaan toteuttaa.

Lapsesta alkaa tuntua ettei se kuulu oikein mihinkään.Puhun omasta kokemuksesta

Eikä se todellakaan palvele vanhempien tarpeita. Molemmat vanhemmat haluaisivat olla lähivanhempia, mahdollisimman paljon lapsen kanssa.

Nyt saa viikon itselleen ja levätä ja bilettää. Jos löytää uuden miehen, saa sen kanssa viettää kunnon parisuhdeaikaa joka toinen viikko ja periaattessa aloittaa kuin lapsettomana naisena.



Toiseksi, kenenkään ei oikein tarvitse enää ottaa vastuuta lapsen asioista kun kukaan ei oikein tiedä niistä mitään. Ei tarvitse enää kantaa vastuuta lapsesta kun voi ajatella, että kaipa toinen hoitelee nämä asiat vuoroviikkona.



Elämä on melkein kuin lapsettomalla, kunhan jaksaa sen vuoroviikon hoitaa. Ja oikeastaan silläkin viikolla voi lapsen työntää vaikka mummolaan.



Näin tämä näkyy toimivan lähipiirissä muutamissa perheissä.

on toiminut sivullisen silmin oikein hyvin. Molemmissa tapauksessa toisella tai molemmilla vanhemmilla on sellaiset työt, joissa on muutaman päivän pituiset pätkät, jolloin ei voi olla läsnä lapselle iltaisin ja lapset ovat tuolloin siellä, jossa vanhempi on kotona.

Ikää lapsilla 3, 5 ja 7v. Asumme lähekkäin ja näemme lapsia myös toisen viikolla. Tiedonkulku toimii, molemmat laittavat heti tekstaria jos tulee jotain ajankohtaista, esim. tiedotteita koulusta tai pk:sta. Ja muutenkin olemme hyvissä väleissä, onneksi tajusimme erota ajoissa.



Ja pakko on sanoa että kyllä tämä tukee myös minun jaksamistani. En välttämättä jaksaisi jos joutuisin olemaan yksin vastuussa lapsista. Ja päin vastoin, jos isä olisi se lähivanhempi. Lisäksi lapset saavat säilyttää läheiset välinsä molempiin vanhempiin.



Kunhan lapset kasvavat, he saavat varmasti vaikuttaa itsekin asumiseensa. Me vanhemmat olemme molemmat kypsiä, joustavia ihmisiä, enkä usko että kummankaan maailma kaatuu jos lapsi päättääkin haluavansa asua toisen luona.