Tuomioita tällaisesta parisuhteesta?

Nuoruuden rakkaudesta se alkoi 16 vuotta sitten tämä yhteinen taival. Kumpikaan ei ole koskaan muita kokeillutkaan. Vaikeita aikoja on mahtunut paljon joukkoon. Nyt jo vuosia on mennyt niin, että pikkuhiljaa melkein kaikki fyysinen läheisyys on kadonnut. Seksiä on noin kerran kuussa, siinä se läheisyys. Ollaan käyty juttelemassa ja parisuhdeterapiassa, molemmat aina haluaa yrittää. Silti jonkin hetken päästä se taas jää. Koskettelu jää koska mies ei vain halua. Jos menen lähelle niin hänellä on epämukava olo joten en viitsi mennä.



Tässä suhteessa on lapsi jolla on nyt ehjä koti ja vanhemmat jotka tulevat toimeen keskenään. Arkemme on aivan tavallista, ei riidellä isoon ääneen eikä riehuta. Katsellaan telkkua ja jutellaan. Mutta minä kaipaan hellyyttä. Kaipaan niin helvetisti sitä, että joku tulis lähelle, halais, silittäis, pitäs lähellä. Elämässäni ei ole koskaan ollut sellaista ihmistä. Omat vanhemmatkaan eivät koskaan halanneet tai koskeneet. En muista ainoatakaan halia.



Nyt olen yhtäkkiä kaikkien näiden vuosien jälkeen alkanut kaivata sitä mikä jokaiselle ihmiselle kuuluu. Voi myös olla, että tämä suhde on parasta mitä mulle on tarjolla. En halua rikkoa meidän perhettä, tuhota meidän kaikkien kotia. Mutta kaipaan sitä hellyyttä. Edes ihan vähän, edes sit joskus.