Lue keskustelun säännöt.
Onko väärin lasta kohtaan muuttaa ulkomaille asumaan?
07.09.2010 |
Sehän on ihan järjettömän suuri muutos lapsellekin muuttaa ympäristöön, jossa ei edes ymmärrä muiden puhetta. Olisiko parempi odottaa sen aikaa, että lapsi on aikuinen ja muuttaa vasta sitten pois Suomesta?
Kommentit (35)
Monille lapsille se on loistava tilaisuus oppia hyvin kieltä ja kansainvälisyyttä.
Itselläni olisi tilaisuus muuttaa ulkomaille työhön, mutta emme muuta, sillä toinen lapsista on sillä tavalla neurologisesti sairas, että vieraaseen kieliympäristöön joutuminen olisi pahaksi.
Mutta terveiden lasten kanssa lähtisin - ja mieskin lähtisi - mielelläni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin 13-vuotias, kun perheemmme olisi pitänyt muuttaa Iraniin isän työn takia. Kulttuuriin, jossa minulla ei olisi ollut minkäänlaisia vapauksia (esim. liikkua ulkona) ja kaiken lisäksi olisi pitänyt kulkea hunnutettuna. Uhkailin vanhempiani jopa itsemurhalla ja järjestin itselleni jo asuinpaikankin sukulaisilta. Tiesin, etteivät ne saa minua väkisin lentokoneeseenkaan raahattua. Perhe jäi Suomeen.
Se, mikä asiassa on vituttanut, niin jälkeenpäin kaikki perheenjäsenet (vanhemmat, kolme sisarusta) ovat tunnustaneet, etteivät hekään olisi halunneet muuttaa. Mutta ei, eivät avanneet suutaan vaan "syyttivät" 13-vuotiasta tyttöä muuton toteutumattomuudesta..
Isän komennus ehkä vaikutti 13v:n mielestä kauhealta, mutta se olisi ehkä (huom: ehkä) voinut olla mieleenpainuva, jopa antoisa, kokemus. Vanhemmat tekivät väärin kun näennäisesti antoivat lapsen päättää ja kantaa päätöksestä vastuun.
ja itkin monta katkeraa kyyneltä lasten vuoksi. Miestä kosiskellaan jatkuvasti kommenukselle, mutta en voi tehdä sitä enää...
Riippuu tietysti lapsesta. Meidän toinen lapsi reagoi tosi voimakkaasti. Elämä oli yhtä helvettiä.
Saatika se, että vuosi meni palattuamme, ennenkuin sai Suomen koulussa taas kavereita.
Kysyn nyt ihan neuvoa, koska en keksi, miten itse saisin minkäänlaisia ihmissuhteita luotua täällä uudessa maassa. En ole vielä ehtinyt oppia kieltä kunnolla, ja raskaus vie mehut, joten en jaksa yrittää selvittää mahdollisia harrastusvaihtoehtoja. Toisaalta tämä on sen verran pieni paikka, että tokko niitä valtavasti onkaan.
Jos kyseessä on eksoottisempi maa levottomuuksin. Menee aikaa, ennen kuin "turtuu" väkivaltaan ja turvattomuuteen.
Nyt 4. vuosi alkoi ja olen jo tottunut tänne. Elämä on hyvää ja onnellista. Elämme ulkoisesti rajoitettua elämää, mutta henkisesti rikasta ja päivät on täynnä hauskaa toimintaa kotona. Välillä käymme puistossa lapsen kanssa ja kannan tietenkin mukana pippurisuihketta.
Tämän vuoden lopussa muutamme Eurooppaan ja elinolosuhteet muuttuvat. Veikkaan, että sekin on shokki tottua takaisin "pieniin ympyröihin" ja joidenkin pumpulissa kasvaneiden ihmisten naiviuteen ja ennakkoluuluihin erilaisuutta kohtaan. Lapsi luultavasti sopeutuu ongelmitta ja nauttii vapaudesta: voidaan olla puistoissa ja ulkona vaikka koko päivän ja harrastaa vaikka mitä kivaa.
Olen sitä mieltä, että kokemukset muista maista ja kulttuureista, sekä kielitaidon karttuminen on henkistä pääomaa ja palvelus lapselle. Ainakin näin kävi kohdallani, vaikka tietenkään vanhemmillani ei ollut aavistustakaan, että joku päivä menisin naimisiin ulkomaalaisen miehen kanssa, jolla kansainvälinen ura.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokemus ollut vain elämää rikastuttava ja maailmankatsomusta laajentava.
Terv. lapsuutta ja nuoruutta ulkomailla elellyt
mutta tottahan lapset pitää ottaa huomioon kaikessa elämisessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
varmaan lähtisi, lasten vuoksi. Mutta riippuu aika paljon tilanteesta (lapsen ikä, asuinmaa, onko muutto väliaikainen vai pysyvä, nykyisen asuinpaikan sosiaaliset kuviot). En tietenkään antaisi lapsen tehdä päätöstä vaan tekisin päätöksen ajatellen mikä on parasta lapsille ja koko perheelle.
v En tietenkään antaisi lapsen tehdä päätöstä vaan tekisin päätöksen ajatellen mikä on parasta lapsille ja koko perheelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sekä siitä mihin olisitte muuttamassa.
Pienet lapset oppivat yleensä nopeasti kielen ja sopeutuvat eikä heillä olle sellaisia vakiintuneita ystävyyssuhteita vielä Suomessa. Toki läheisiä voi olla ikävä, mutta lentokoneet kulkevat ja nettipuhelut on keksitty. Mummin ja papan kanssa voi utella vaikka joka päivä, jos on tarvetta.
Isommilla lapsilla, joilla muutenkin on vaikeuksia kavereiden löytämisessä, tai joilla itsetunto-ongelmia tai vastaavaa, voi sitä vastoin olla vaikeampaa.Sellaisen kanssa ehhkä miettisi, onko muutto järkevää. Yleensä isommat puhuvat kyllä englantia ainakin jonkin verran ja lähes joka paikasta löytyy englanninkielinen koulu, joten se voi auttaa. Ei siis olisi ummikko kaikkien kanssa ja ystävystyisi nopeammin. Suurimmalle osalle lapsista uskoisin muuton ulkomaille olevan antoisa kokemus ja antavan arvokkaita eväitä elämää varten. Itse pohtisin tilannetta tarkkaan ja listaisin plussat ja miinukset. Sitten tekisin päätöksen. Päätös on kuitenkin vanhempien, ei lapsi voi päättää tuollaisesta.
Harkitsetteko te muuttamista pysyvästi pois Suomesta? Jos siis olisi mahdollista odottaa lapsen aikuistumista. Ulkomaankomennuksissahan pätee yleensä sääntö, että muutaman kerran kysytään ja jos ei lähde, niin jatkossa ei sitten enää kysytäkään...
Isommilla lapsilla, joilla muutenkin on vaikeuksia kavereiden löytämisessä, tai joilla itsetunto-ongelmia tai vastaavaa, voi sitä vastoin olla vaikeampaa.Sellaisen kanssa ehhkä miettisi, onko muutto järkevää. Yleensä isommat puhuvat kyllä englantia ainakin jonkin verran ja lähes joka paikasta löytyy englanninkielinen koulu, joten se voi auttaa. Ei siis olisi ummikko kaikkien kanssa ja ystävystyisi nopeammin. Suurimmalle osalle lapsista uskoisin muuton ulkomaille olevan antoisa kokemus ja antavan arvokkaita eväitä elämää varten. Itse pohtisin tilannetta tarkkaan ja listaisin plussat ja miinukset. Sitten tekisin päätöksen. Päätös on kuitenkin vanhempien, ei lapsi voi päättää tuollaisesta.
Tuo kielikysymys ei ole tullut vielä tässä kaikin osin esiin. Asumme maassa, jossa on kyllä englannikielisiä kouluja, mutta ne ovat todella kalliita. Siis todella pöyristyttävän kalliita. Olen huomannut, että komennuksilla oleville maksetaan näitä kouluja, mutta meille miehen työpaikka (paikallinen) ei niitä maksa. Eli pakko mennä paikalliseen kouluun ummikkona...
Itse kotiäitinä joudun myös monesti tilanteisiin, joista ei selviä englannin kielellä. Osa paikallisista ihmisistä osaa hyvin englantia, mutta eivät läheskään kaikki. Sosiaalisissa tilanteissa (kuten vanhempainillat) sinnittelen, mutta oma kontribuutio jää minimaaliseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pidä ulkomaillemuuttoa enää mitenkään yksinkertaisena asiana nyt kun se koko roska on takanapäin. Minua ahdisti pienten lasten äitinä uusi paikka, uusi kulttuuri ja se tietenkin heijastui lapsiin. Lapset ikävöivät tuttuja juttuja Suomesta. Kun vihdoin arki alkoi sujua uudessa maassa, olikin jo kotiinlähdön aika. Sama kulttuurishokki taas. Nyt kun paluustakin jo kaksi vuotta, elämä normaalia. Ei mikään pikkujuttu siis kenellekään muuttaa ulkomaille.
eikä niinkään perheen, tai lasten.
Joinakin päivinä kaipaan Suomeen, mutta koti on kuitenkin täällä. Lapset eivät muuta Suomeen, eli paluuta ei sinne ole. Teimme siis itsellemme "lopullisen päätöksen" silloin kun muutimme tänne. Sekin on otettava huomioon, vaikka mekin lähdimme vain kolmeksi vuodeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en varmaan lähtisi, lasten vuoksi.
Hän ei halua lähteä.
Asenne paistaa kilometrin päähän.
Sama juttu kuin että "kotiäitiys on juuri meidän perheen paras valinta" kun äiti tarkoittaa, ettei hän kilon paloinakaan halua lähteä töihin.
Enkä lainkaan ahdistunut tästä toista mieltä olevasta kommentista. En tiedä, missä maassa hän on asunut ja miksi, mutta ainakin meidän kokemuksella IHAN jokaisella Suomesta sinne tulleella lapsiperheellä kokemus oli täsmälleen sama. Eli sanoisin siis niin, että suurella osalla on ulkomaankomennus rankkaa ekan puoli vuotta - vuoden ja sen jälkeen helpottaa. Todella marginaaliryhmä ei siitä ahdistu. Minun kokemuspiirissäni ei siis kahden vuoden aikana kukaan kuulunut kaltaisiisi. Luin asiasta tietoa ja kulttuurishokki on normaalia. Epänormaalimpaa on olla kokematta sitä.
Ex -expattiäiti