Olen ehkä lapsellinen, mutta kaihertaa kun kummit tms. eivät huomioineet ekaa nimpparia mitenkään

Meidän ekan lapsen kummit muistavat lasta joka syntymäoäivä ja joka kastepäivä- jokaisena vuonna. Ekana vuotena olin ihmeissäni, kun he soittelivat että olisivat tulossa kylään, olimme juuri muuttamassa, joten aika oli kortilla. Mukanaan he toivat lahjan, koska oli kastepäivä. Jouduimme itse heidän yhden lapsen kummiksi ja valitettavasti olemme joutuneet tekemään samoin. Lahja ostetaan joka synttäri ja kastepäivä. Hassua on, että kukaan muu lasten kummeista ei muista lapsia muuta kuin synttärinä.

pitäs vielä muistaa. Kandee laittaa kirjaan ku eka pissa tai kakka tuli pottaan,opittiin syömään itsenäisesti, polkemaan pyörällä ym.voidaan sitten joka vuosi juhlia noita merkkipaaluja. Ei daiju!

Sitähän tässä yritin selittää että se harmittaa kun itse ollaan vuosikaudet muistettu ja meítä ei nyt sitten yllättäen muistettukaan.

AP

Kummasti aina sattuukin, joopa joo. Että oikein lahjat pitää viedä kummien nimpparina mutteivät itse muista. Just. Oikeastaan provosta menee maku kun sen vetää överiksi.

Lapseni sylikummi ei ole muistanut kummilastaan mitenkään ei edes kortilla, ei nimpparina, ei jouluna, ei synttärinä yli 4 vuoteen.

Me ostettiin "lapsen puolesta" joululahja vielä viime jouluksi, mutta se olikin sitten vihonviimenen kerta. Edes kiitos ei kummi sanonut.



Antaa olla, pääsee helpommalla.

eikä siinä tietenkään ole mitään nimipäiviä näkyvissä. Kuka katsoo vielä paperikalenteria?? Kummilasten synttäritkin joutuu sinne erikseen päivittämään, että ei ole mitenkään tavatonta että olen joskus unohtanut sellaisetkin... En tietenkään tahallani ja olen jälkikäteen pahoitellut ja lähettänyt lahjan, mutta oma elämä on vaan niin hektistä työmatkoineen kaikkineen ettei millään pysty muistamaan kaikkea ulkoa ja repeämään joka paikkaan. Mulla kummilapsia 5.

Meillä on aina vietetty nimipäiviä ihan lahjojen kera ja näin aikuisena se tuntuu kyllä rasitteelta. Itse olen yrittänyt muistaa kummilapsiani nimipäivinäkin, mutta kun eivät itse vietä niitä, niin aika nuivaa vastaanottoa olen saanut. Kun sitten seuraavana vuonna en muistanut mitenkään, niin siitäkin loukkaannuttiin. Nämä nimipäivät ovat aika kimurantti juttu. Samat oikuttelijat eivät sitten kyllä muista omaa lastani mitenkään nimipäivänä. Olenkin vähän kyllästynyt siihen, miten aina vaan vaaditaan eikä juurikaan anneta mitään vastaan. Ap, et voi pakottaa heitä muistamaan, mutta eipä tarvitse itsekään muistaa. Ihan jos kommentoidaan silloin jotain, niin totea, että oho, unohdin. Se siitä.

Kummasti aina sattuukin, joopa joo. Että oikein lahjat pitää viedä kummien nimpparina mutteivät itse muista. Just. Oikeastaan provosta menee maku kun sen vetää överiksi.

mutta tämä tällainen on kyllä ihan elävästä elämästä. Nimim. koettu meilläkin

Ja olen myös lopettanut yksipuolisen muistamisen, ja herne on vedetty nenään välittömästi siellä vastapuolella.

Omassa suvussani nimipäivät yleensä noteerataan, mutta silti en älynnyt lähettää korttia edes kummipoikani n:ntenä nimipäivänä. Lapsen äiti on niin läheinen minulle, että ilmoitti, että koitapas nyt jotenkin muistaa...



Omien lasteni kummeissa tämä nimipäiväperinteiden ero näkyy ikävästi niin, että toisen lapsen kummit huomioivat kortein ja kirjein, toisen eivät... (Kummeja toisella 3, toisella 2.)



Mutta ap:n aloituksessa vähän häiritsi se, että kortti olisi ollut tarpeen vastaisen varalle, muistoksi. Eiköhän ole tärkeintä joku muu.

olen joskus saattanut unohtaakin.

Lapsuuden perheessäni ei ole ikinä juhlittu nimppareita. Hyvä kun muistan itse milloin omat on. Mieheni perheessä taas juhlitaan. On siinä minulla ollut opettelemista, että muistaisin oikeana päivänä oikeaa sankaria :) Eli se voi olla ihan perhekohtaista. Minusta nimppareiden juhliminen on turhaa ja unohdan sen usein mutta en tahallani. En silti pidä muiden tapaa juhlia ko. juhlaa mitenkään huonona. Jokainen tyylillään. Voi siis olla, että sunkin lapsen kummit kuuluvat tähän meikäläisen ai-nimpparit-mun-vai? -kategoriaa:)

muistaminen ylipäätään olisi ollut kiva, edes txt tai vaikka fb-päivitys tai puhelu, mutta niitäkään ei tullut. Kortti siksi, kun sen voi lapselle itselleen osoittaa.

AP

Mutta ap:n aloituksessa vähän häiritsi se, että kortti olisi ollut tarpeen vastaisen varalle, muistoksi. Eiköhän ole tärkeintä joku muu.

tämä selviää jos luet ketjun tai vaikka aloituksen.

AP

Lapsuuden perheessäni ei ole ikinä juhlittu nimppareita. Hyvä kun muistan itse milloin omat on. Mieheni perheessä taas juhlitaan. On siinä minulla ollut opettelemista, että muistaisin oikeana päivänä oikeaa sankaria :) Eli se voi olla ihan perhekohtaista. Minusta nimppareiden juhliminen on turhaa ja unohdan sen usein mutta en tahallani. En silti pidä muiden tapaa juhlia ko. juhlaa mitenkään huonona. Jokainen tyylillään. Voi siis olla, että sunkin lapsen kummit kuuluvat tähän meikäläisen ai-nimpparit-mun-vai? -kategoriaa:)

Kuka niitä nyt muistais. On sitä tärkeempääkin tekemistä, kun kytätä kalenterista kenen nimpparit on tänään tai huomenna.



Me ei olla ikinä vietetty nimppareita, enkä oo saanu siitä traumoja.

Jos haluat olla oikein "ilkeä", niin kirjoita teidän lapselta kuulumiskirje ja laita kuva mukaan: Tässä juhlitaan ekoja nimipäiviä :).



Itse en muista edes omien nimppareita.. Joskus yritän jonkun kaverin muistaa.

muistaminen ylipäätään olisi ollut kiva, edes txt tai vaikka fb-päivitys tai puhelu, mutta niitäkään ei tullut. Kortti siksi, kun sen voi lapselle itselleen osoittaa.

AP

Mutta ap:n aloituksessa vähän häiritsi se, että kortti olisi ollut tarpeen vastaisen varalle, muistoksi. Eiköhän ole tärkeintä joku muu.

Aah, sori. Sanoin vähän töksäyttäen. Ehkä olen tyypillinen vanhempi äiti, jolta noiden muistoalbuminen ja valokuvakansioiden täyttäminen on päässyt pahasti herpaantumaan. Eli niitä aukkoja helposti tulee -- myös omasta syystä.

Uskon kyllä että mikä hyvänsä viestintämuoto olisi sinulle sinänsä riittänyt.

Meillä "kummit" eivät edes tulleet nimiäisiin (vaikka kovasti olivat otettuja heidän osastaan lapsen elämässä ), eivätkä viitsineet edes ilmoittaa ettei pääse, turhaa odotettiin heitä myös 1-v synttäreille... Joulunakaan ei mitään kuulunut...

että meillä juhlitaan myös nimipäiviä. Tiedän todella monia perheitä, jossa näin ei tehdä, mutta meillä tehdään. Kummit/mummit jne. kutsutaan nimpparikakulle joka vuosi.



Mieheni ostaa myös minulle joka vuosi lahjan nimipäivän kunniaksi. Minusta nimipäivä on loistava tekosyy juhlia, leipoa ja kutsua tärkeitä ihmisiä kylään. Viettää aikaa heidän kanssaan. Vuodessa on muutenkin niin vähän juhlapäiviä.

lasteni nimipäivät (tai kenenkään, edes omani!) ovat. Ei ole mikään erityinen juhlan aihe.

Kaveriporukassani niitä juhlitaan ehkä jopa enemmän kuin syntymäpäiviä, varsinkin meillä aikuisilla. Ensi viikolla olemme juuri taas menossa juhlistamaan kaverini sekä hänen tyttärensä nimipäivää.

yhtä ei muisteta mutta muita kyllä? Ymmärrän jos ketään ei muisteta (itsekin olen pitänyt nimpparimuistamisia ja -juhlia vähän tekemällä tehtynä) mutta luulin että kun lähipiirissä tapana on ollut muistaa lapsia nimipäivinä, niin se koskisi tasapuolisesti myös meidän perhettä. Eikö tästä ihan oikeasti ole "oikeus" vähän harmistua? Nythän harmistus koskee vain minua - ja sitä sinänsä pikkuasiaa etten saanut siihen kansioon paria korttia kuten ajattelin - mutta entäs sitten muutaman vuoden päästä kun lapsi ymmärtää että häntä ei muisteta mutta muita kyllä...? Meidän osalta loppuu kyllä muistamiset, mutta TIEDÄN että siitä tulee silti sanomista..

yhtä ei muisteta mutta muita kyllä? Ymmärrän jos ketään ei muisteta (itsekin olen pitänyt nimpparimuistamisia ja -juhlia vähän tekemällä tehtynä) mutta luulin että kun lähipiirissä tapana on ollut muistaa lapsia nimipäivinä, niin se koskisi tasapuolisesti myös meidän perhettä. Eikö tästä ihan oikeasti ole "oikeus" vähän harmistua? Nythän harmistus koskee vain minua - ja sitä sinänsä pikkuasiaa etten saanut siihen kansioon paria korttia kuten ajattelin - mutta entäs sitten muutaman vuoden päästä kun lapsi ymmärtää että häntä ei muisteta mutta muita kyllä...? Meidän osalta loppuu kyllä muistamiset, mutta TIEDÄN että siitä tulee silti sanomista..