Mitä tällainen 37v työelämästä syrjäytynyt nainen voisi tehdä yhteiskunnan hyväksi?

vaikka olen useampaa alaa pyrkinyt opiskelemaan.

Juttelemassa ja lukemassa vanhuksille, ehkä voit päästä ulkoiluttamaankin. Ainakin istumaan seurana.



Miten SPR:n toiminta? Etsi lähistöltä lapsiperheitä ja tarjoudu avuksi?

katsele paikkakuntasi spr:n nettisivuja.

ole ja tee mitä itse haluat, ilmaiseksi ei ainakaan kannata mennä kusipäisiä vanhuksia hoitamaan, orjatyötä on suomessa tarpeeksi

sellaset vapaaopiston yms kurssit? Eihän niistä ammattiin valmistu mutta onpahan jotain tekemistä sillä välin kun haet töitä/opiskelupaikkaa. Pysyy ainakin mieli vireänä ja saa sosiaalisia kontakteja kun kurssittaa itseään, et ainakaan tule mökkihöperöksi. Voihan siellä lukea kieliä, atk hommia, kokkaamista, tanssia yms tarjontahan on rajaton.

Saattaisit saada aikaan yhteiskunnan kannalta satojentuhansien eurojen säästöt.

onhan niitä olemassa vaikka mitä opistoja, joissa on tilaa hyvinkin

aina olen aktiivisesti töitä ja opiskelupaikkaa hakenut nyt olen sopeutunut olemaan kotiäitinä kun mihinkään ei ole huolittu. Kouluavustajaksi en ole päässyt.

aina olen aktiivisesti töitä ja opiskelupaikkaa hakenut nyt olen sopeutunut olemaan kotiäitinä kun mihinkään ei ole huolittu. Kouluavustajaksi en ole päässyt.

Oletko sä ap se ammattivalittaja Kaksplussalta? Joo tiedän, liikaa olen palstoilla pyörinyt...

Onko se taide, teatteri, liikunta, toiset ihmiset, lapset, eläimet -vai mikä? Ala tehdä sitä vapaaehtoistyönä, etsimällä asiaan liittyvä yhdistys ja ottamalla heihin yhteyttä. Tekemätöntä työtä löytyy.



Mä olen itsekin varmaan monilla mittareilla mitattuna syrjäytynyt työelämästä, mut en elämästä. Mä mm. vedän äitien ryhmää, joka on tarkoitettu heille jotka muuttavat tähän kaupunkiin ilman mitään turvaverkkoa ja ystäviä. Jos joku jossain tapaa vähän yksinäisemmän äidin, pyydämme hänet mukaan. Ryhmä on toiminut hienosti jo kaksi vuotta, ja järjestämme tempauksia kaikkien iloksi; lasten taidetyöpajoja, liikuntapäiviä, retkiä ja askarteluhetkiä. Mä saan noiden tapaamisten organisoinnista, rahoituksen järjestämisestä ja muusta aina hyvän mielen. Tulen tosi iloiseksi, kun näen että äidit ystävystyvät keskenään ja alkavat sopia puistotreffejä ym.



Teen myös vapaaehtoistyötä assarina monikulttuurisessa, vuosittaisessa tapahtumassa. Rakastan sitä! Saan tavata erilaisia ihmisiä eri maista, petrata vähän kielitaitoa, kuunnella erilaisia elämänkohtaloita jotka joskus nostaa ihan kyyneleet silmiin. Siitä saa vähän perspektiiviä omaan elämään ja ongelmiin. Mut kaikkein tärkeintä on, että kokee saavansa aidon kontaktin toiseen ihmiseen yli kulttuuri- ja kielirajojen.



Tämä aika on siitä kummallinen, että ketään ei oikeastaan tarvita. Paitsi niitä, jotka käyvät töissä, ja heidätkin voidaan tehdä tarpeettomaksi hyvinkin nopeasti. On itse tehtävä itsensä tarpeelliseksi, osaksi yhteiskuntaa. Onneksi sekin onnistuu, ja itsetunnon ja identiteetin voi rakentaa muunkin kuin pelkän palkkatyön varaan.