Lue keskustelun säännöt.
Onko normaalia käytöstä 5,5-vuotiaalta?
07.09.2010 |
Laitan ensin vähän taustoja, eli poikamme on aina ollut vilkas, vauvana jo oli kova kiire päästä liikkeelle. Kun pääsi pystyasentoon, varvasti niin voimakkaasti, että jouduttiin käymään fysioterapiassa sen vuoksi. Se tehosi muutamassa kuukaudessa.
Oli helppo vauva, vaikeudet alkoi n. 1,5-vuoden iässä. Alkoi töniä toisia, eikä mikään konsti tehonnut, että olisin saanut lapsen lopettamaan.
Lisäksi suunnilleen kahden vuoden kieppeillä alkoi saada niin käsittämättömiä raivokohtauksia, ettei niihinkään auttanut mikään muu, kuin istua vieressä ja kuunnella, otin syliin silloin kun halusi, mutta väänsi itsensä samantien pois. Poikaan ei saanut "yhteyttä" tuon raivoamisen aikana, lujasti sylissä pitäminen vain pahensi asioita. Kohtaukset kestivät puolesta tunnista tuntiin.
Nykyään raivokohtaukset eivät ole ihan noin pahoja. Mutta eilen esimerkiksi suuttui, kun ei saanut katsoa lastenohjelmia, hän käänsi olohuoneen todella painavan pöydän räiskien väärin päin. Heitti puulelulla seinään niin, että siihen jäi iso lommo, huusi ihan järkyttävästi ainakin puoli tuntia. Lisäksi yritti useamman kerran lyödä minua.
Meillä on käytössä jäähyrangaistus, sekä hyvästä käytökestä palkitaan.
Poika ei ole oikeastaan koskaan täysin liikkumatta, jatkuvasti käsi tai jalka tai koko poika vippaa johonkin suuntaan. Pahinta tämä on ruokapöydässä.
Joskus, kun katsoo lastenohjelmia ja ohjelma loppuu, saattaa yhtä-äkkiä käydä pikkusisaren kimppiin, lyödä ja lällättää, jopa karjua jotain käsittämätöntä ulinaa.
Puistossa aiheuttaa jatkuvasti häiriötä edelleen. Heittää hiekkaa, lyö kepillä, tönii.
Päiväkodista sanoivat keväällä, että poika on mennyt ihan mahdottomaksi, eikä tottele siellä ketään, nyt syksyllä ollut ilmeisesti helpompaa, koska eivät ole sanoneet mitään. Myös keskittymisestä (sen puuttumisesta) juteltiin omahoitajan kanssa pitkään. 5-vuotisneuvolassa ei osannut piirtää kaikkia muotoja, mitkä pitäisi tuon ikäisen osata.
Kävimme kerran neurologilla pojan ollessa n. 3-vuotias, siellä ei ilmennyt mitään.
Poika osaa olla myös todella auttavainen, ihana isoveli pikkusisarelleen, kohtelias ym. Eli osaa käyttäytyäkin, mutta harvoin näyttää sen.
Joskus koen lapsen todella vaativaksi kasvattaa ja vaikeaksi rakastaa, vaikka sitten kun illalla antaa halin ja sanoo "minä rakastan sua ihana äiti", niin sydän on täynnä hellyyttä, vaikka olisi ollut kuinka vaikea päivä.
Kiitos, jos jaksoit lukea loppuun, olisi kiva, jos esittäisit jonkin mielipiteen asiasta tai vinkkejä, mitä voisin asialle tehdä.
Kommentit (39)
Hyvin pienin poikkeuksin, kaikki kuvaamasi sopisi myös meidän poikaan. Meillä ei ole kamppailtu varvistuksen tai raivokohtausten kanssa.
Meillä on myös hyvin vilkas ja aktiivinen 5,5v. Ja kova puhumaan KOVALLA äänellä. Kokoajan on puuhaamassa jotain ja melko usein tulee vielä riitoja kavereiden kanssa esim. ulkoleikeissä. Meillä tuohon vilkkauteen yhdistyy vielä olematon pettymyksensietokyky... Sen takia sitten on milloin mistäkin syystä naama vääränä.
Mielestäni meidän poika on tavallista vilkkaampi mutta ihan normaalin rajoissa kuitenkin. Päiväkodin kanssa on tehty loistavaa yhteistyötä nyt kolme vuotta. Siellä hoitajat ovat onnkesi pysyneet samoina, joten näkevät myös lapsen kehityksen. Minä olin jo jossain vaiheessa valmis pyytämään erityislastentarhanopettajaa paikalle mutta opettajan mielestä ei ollut syytä. Heidän mielestään meidän poika on vain vilkas.
Ymmärrän hyvin tuon vaikea rakastaa -jutun. Toisaalta meillä poika on aina se huvattomin juttujen keksijä ja saa koko perheen aina hyvälle tuulelle jutuillaan. Toisaalta taas hän kiristää kaikkien pinnaa keksimällä milloin mitäkin älytöntä.
Meillä on auttanut todella selkeät rajat ja säännöt lähes kaikessa toiminnassa. Lapsella ei ole vielä mitään kykyä arvioida omaa toimintaansa itsenäisesti. Nykyään poika jo tietää, että kun sanomme jotain, todella myös tarkoitamme sitä. Mutta kyllä on saanut töitä tehdä tämän saavuttaakseen.
Ja lisäksi olen huomannut, että ikä kyllä auttaa. Monista ikävistä tilanteista on nykyään helpompi keskustella ja miettiä, mitä lapsi voisi tehdä toisin. Ihanaa onkin huomata, kun lapsi oivaltaa itse, että esim. tänään ei ole riidelty kertaakaan. Siitä on ihanaa jatkaa keskustelua eteenpäin ja kehua lasta kovasti.
Meillä on siis auttanut selkeät rajat, yhteistyö päiväkodin kanssa ja nyt myöhemmin keskustelu. Myös jäähypenkkiä ja etuisuuksien poistoa on käytetty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä vain on sellainen "lässyttäjä" terkka, joka ei mielestäni ota oikein tosissaan asioita..
Minäkin olen huomannut, että tilanne vain pahenee, jos minä hermostun.
Soittelenpa sinne uudemman kerran, haluaisin kuitenkin jonkun asiantuntijan sanovan mielipiteensä asiasta.
5,5-vuotiaasta näkee aika toisenlaisia asioita kuin 3-vuotiaasta. Minusta teillä olisi uudet tutkimukset paikallaan, kun kerran päiväkodinkin mukaan tilanne pahenee vaan. Normaali tilanne tuo ei ole.
on todella vaihtelevia esim. pettymykset ym. Joskus käyttäytyy noin niin kuin kuvailin, joskus taas kohauttaa vaan olkiaan ja jatkaa muita juttuja. Kärsivällisyys on se mitä hänellä ei ole tippaakaan.
Myös meidän poika keksii hauskoja juttuja ja on kyllä muuten ihan fiksu pieni kaveri.
Tilannetta vaikeuttaa se, että pojan omahoitaja on vaihtunut jo kolmesti reilun vuoden aikana.
mutta ihan hyvä, et saan täältä rohkaisua uudelleen tutkimiseen, sillä viimeksi tuli tunne siitä, että minä aivan turhaan käytän poikaa tutkimuksissa.
Missään nimessä en haluaisi pojalle mitään adhd ym vastavaa diagnoosia, mutta en myöskään halua, että on tuleva häirikkö, kouluun kuitenkaan ei ole enää kuin pari vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
käynyt toimintaterapeutin arviossa? Meillä tyttö joka aina olut vilkas ja nipistelee, lyö siskoaan. On myös huono keskittymään, sain ajan toimintaterapeutille joka teki testejä ja totesi tyttöni olevan motorisesti kömpelö ja aivojen ylikuormittuvan kun joutuu käyttämään liikaa aivoja ja energiaa kehonsa hallintaan.
Siinä iässä jo raivostuvan lapsen pitäisi laantua. Meillä poika sai raivareita 2v. alkaen ja hiukan nyt laantunut, kun ikää on 6v. ja 5kk.
Poika on tuossa vieressä ja kertoi, että saan mä joskus raivareita tai emmä tiedä.
Ihana poika, jolla dg dysfasia, mutta suuttumista ei sairaalassa hyväksytty syyksi, kun ehdotin lapsen olevan add lapsi.
Kuulemma normaali lapsikin voi olla tulinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta on, että "siinä iässä jo raivostuvan lapsen pitäisi laantua". Se vaan, että jos ei se laannukaan niin sitten 7v ollaan jo koulussa ja siellä tuo aiheuttaa ongelmia. Terapia/kuntoutus pitäisi saada käyntiin viimeistään eskarivaiheessa, että se ehtisi tehota ennen koulunalkua niin koulussa olisi sitten helpompaa.
kuten pikkusisarensakin, muttei se ollut se pointti. Hyväksyn kyllä tunteiden näyttämisen niin hyvässä kuin pahassa.
Lähinnä kaikki muu käytös huolestuttaa, sekä tietenkin se, että joskus suuttuessaan on vaaraksi sekä itselleen että muille.
Esimerkiksi tuo puistossa riehuminen ei liity mitenkään suuttumiseen, lapsella vain "viiraa" ja haluaa tehdä kiusaa toisille.
Ei olla käyty toimintaterapiassa, poika on liikunnallisesti normaalisti kehittynyt, kiipeilee, juoksee, ajaa pyörällä ilman apurattaita.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta on, että "siinä iässä jo raivostuvan lapsen pitäisi laantua". Se vaan, että jos ei se laannukaan niin sitten 7v ollaan jo koulussa ja siellä tuo aiheuttaa ongelmia. Terapia/kuntoutus pitäisi saada käyntiin viimeistään eskarivaiheessa, että se ehtisi tehota ennen koulunalkua niin koulussa olisi sitten helpompaa.
Kaikki "ongelmat" puheterapiaa myöten kannattaa selvittää ja aloitta mahd. hoito mahdollisimman aikaisin ja varsinkin ennen koulun aloittamista.
Koulukypsyystestit kannattaa myös tehdä, ettei lasta lähetä kouluun, jos hänellä ei ole vielä minkäänlaisia edellytyksiä ja valmiuksia selvitä siellä. Siis jos löytyy jotain muutakin kuin vain valtava tempperamentti.
neuvolassa eivätkä päiväkodissakaan ohjanneet meitä eteenpäin?
Ilmaisin kyllä huoleni käyttäytymisestä sekä keskittymiskyvyn puutteesta todella selvasti ja kerroin näitä asioita mitä nytkin teille.
Päiväkodissa lupasivat ottaa pojan "tarkempaan seurantaan", ei muuta. Eivät esimerkiksi ehdottaneet, että erityislastentarhan opettaja voisi käväistä poikaa vilkaisemassa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
erityislastentarhanopettajan kanssa? VAikka ihan niin, että sinäkin olet mukana tai juttelisitten vaikka puhelimessa ja kertoisit kaiken, mitä olet täälläkin kertonut.
Mun kaverin pojalla on ja lapsi on muuten ihan normaalisti kehittynyt ja muuta poikkeavaa ei ole, ainakaan näin ulkopuolisen silmin kun ajoittaiset todella rajut raivokohtaukset.
Itselläni on myös reilu 5v poika olen ihan äimänä kun näin tämän kaverin lapset raivoamisen. Poika on muuten kiva ja suloinen poika, kunnes yks kaks naps ja on silmittömän raivon vallassa. Äiti pitää kiinni kirkuvaa ja raivoavaa poikaa joka pyristelee vastaan. Lopulta sitten aina rauhoittuu ja on tosi väsynyt kohtauksen jälkeen. He vievät pojat tutkimusiin ja diagnoosi oli lievä autismi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun kaverin pojalla on ja lapsi on muuten ihan normaalisti kehittynyt ja muuta poikkeavaa ei ole, ainakaan näin ulkopuolisen silmin kun ajoittaiset todella rajut raivokohtaukset. Itselläni on myös reilu 5v poika olen ihan äimänä kun näin tämän kaverin lapset raivoamisen. Poika on muuten kiva ja suloinen poika, kunnes yks kaks naps ja on silmittömän raivon vallassa. Äiti pitää kiinni kirkuvaa ja raivoavaa poikaa joka pyristelee vastaan. Lopulta sitten aina rauhoittuu ja on tosi väsynyt kohtauksen jälkeen. He vievät pojat tutkimusiin ja diagnoosi oli lievä autismi.
ap
erityislastentarhanopettajan kanssa? VAikka ihan niin, että sinäkin olet mukana tai juttelisitten vaikka puhelimessa ja kertoisit kaiken, mitä olet täälläkin kertonut.
ap
(esim lastenohjelman loputtua), johtuvat ihan vaan ylimääräisestä energiasta. Meillä samanlainen poika muuten, ilman noita raivokohtauksia ja tönimisiä.
Puhuu lujaa ja koko ajan. Koko ajan liikkeessä ja jos ei tarpeeksi haastetta, niin alkaa järkyttävä rääkyminen ja riehuminen.
Nauvolassa oltiin sitä mieltä, että lapsi on tylsistynyt, ei saa tarpeeksi haastetta. Poika on ollut skarppi aina. Rupesimme antamaan lapselle tehtäviä (eskaritehtäviä) neuvolan ohjeesta kolmevuotiaana ja uppoutui niihin täysin.
Rauhoittui huomattavasti, sai purettua opinnälkäänsä.
Sen huomaan myös, että jos itse ole väsynyt, poika reagoi siihen tällä riehumisella ja mekkaloinnilla.
Tsemppiä!
Osa siitepölyallergisista lapsista reakoi käytöshäiriöin allergiaan. Tuli vain mieleeni jos tilanne paheni nimenomaan keväällä.
Meidän esikoinen reakoi noin joillekkin ruoka-aineille. Normaalisti käyttäytyvälle lapselle kun antaa pari pähkinää niin jonkin ajan kuluttua alkaa kesittymiskyky häipyä ja poika on kuin olisi muurahaisia housuissa. Sitten tulee kova raivari.
www.histamiini.com sivustolta löytyy vertaistukea ja vinkkiä hyvistä lääkäreistä jotka ovat osanneet auttaa raivoavia lapsia.
(esim lastenohjelman loputtua), johtuvat ihan vaan ylimääräisestä energiasta. Meillä samanlainen poika muuten, ilman noita raivokohtauksia ja tönimisiä. Puhuu lujaa ja koko ajan. Koko ajan liikkeessä ja jos ei tarpeeksi haastetta, niin alkaa järkyttävä rääkyminen ja riehuminen. Nauvolassa oltiin sitä mieltä, että lapsi on tylsistynyt, ei saa tarpeeksi haastetta. Poika on ollut skarppi aina. Rupesimme antamaan lapselle tehtäviä (eskaritehtäviä) neuvolan ohjeesta kolmevuotiaana ja uppoutui niihin täysin. Rauhoittui huomattavasti, sai purettua opinnälkäänsä. Sen huomaan myös, että jos itse ole väsynyt, poika reagoi siihen tällä riehumisella ja mekkaloinnilla. Tsemppiä!
Mutta ei ole sitäkään. Meillä ei katsota televisiota kovin paljoa juuri sen takia, että yritetään pitää ylimääräiset ärsykkeet mahdollisimman vähäisinä. Jos katsoo paljon lastenohjelmia, esim. tunnin putkeen, meininki on sen jälkeen ihan mahdotonta.
Olen ostellut myös tehtäväkirjoja, mutta harvoin haluaa niitä täytellä. Silloin kun tekee, muut tehtävät onnistuvat hienosti, mutta ei osaa matkia kirjaimia tai numeroita yhtään. Nimensä kirjoittaa, usein peilikirjoituksena tosin. On vasenkätinen.
Kynän käyttö on aika kömpelöä, vaikka ote on hyvä.
Ulkoilemme paljon siitäkin huolimatta, että yleensä joudumme tulemaan sisälle ennemmin tai myöhemmin lapsen käytöksen takia.
Meidän poika puhuu normaalilla äänellä useimmiten. Puhetta riittää kyllä.
Osa siitepölyallergisista lapsista reakoi käytöshäiriöin allergiaan. Tuli vain mieleeni jos tilanne paheni nimenomaan keväällä. Meidän esikoinen reakoi noin joillekkin ruoka-aineille. Normaalisti käyttäytyvälle lapselle kun antaa pari pähkinää niin jonkin ajan kuluttua alkaa kesittymiskyky häipyä ja poika on kuin olisi muurahaisia housuissa. Sitten tulee kova raivari. www.histamiini.com sivustolta löytyy vertaistukea ja vinkkiä hyvistä lääkäreistä jotka ovat osanneet auttaa raivoavia lapsia.
ollut nokkosihottuma, ei koskaan mitään muita allergian oireita. Kaikin puolin terve muutamaa flunssaa lukuunottamatta, yksi korvatulehdus oli n. 3,5-vuotiaana.
Olisin yhteydessä neuvolaan ja seikkaperäisesti kertoisin lapsen käytöksestä sekä toisilta tulleesta palautteesta (päiväkoti).
Tarvitset varmasti uusia keinoja kasvattamiseen. Tarkoitan, että ammattilaisen neuvot voisivat tehdä elämästänne helpompaa. Voin vain kuvitella teidän arkea. Meillä "normaali" kiukutteleva 4-vuotias ja tarvitsisin itse tukea hillitsemään omaa raivoani.
Oman lapsen kohdalla olen huomannut oman iloisuuteni ja positiivisen asentaan heijastavan aivan suoraan lapsen käytökseen. Kun hermoni kiristyvät pienestä marinasta, lapsi huomaa sen ja jatkaa kiukuttelua ja siskon kiusaamista. Mutta tosiaan neuvoisin olemaan yhteydessä ammattilaiseen, joka analysoi lapsen käytöstä sekä sinun reagointiasi siihen.
Tsemppiä!