Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä tehdä, kun ei vaan jaksa...
06.09.2010 |
Se masennushan tässä tietysti on takana. Sairastan vaikeaa masennusta ja olen työttömänä kotona, lapset koulussa ja voisin tehdä vaikka mitä. En vaan jaksa. Kävelylle vois mennä, siivota vois, pyykkiä pestä, astianpesukonetta täyttää. Mä vaan istun koneella ja lueskelen jotain tyhjäpäisiä juttuja netistä. Nukkumaan tekisi oikeasti mieli mennä, mutt kun appiukko lupas poiketa niin täytyy skarpata. Tekis mieli laittaa ovi lukkoon.
Masennuslääkitys on, mutt ku se turruttaa kaikki tunteet. Mikään ei tunnu mielekkäältä, mistään ei saa iloa, itkukaan ei tule kunnolla. Voi, kun voisi vaan nukkua pois, mutt kun on noi lapset. Eihän ne vielä pärjäis ilman äitiä.
Ketään kohtalotoveereita?
Kommentit (11)
Mulla vähän sama, että jaksan skarpata silloin kun muut ovat kotona, mutta yksin ollessa on se pahin olo. Käyn kyllä terapiassa, terapeutti on ihan mukava. On kai siitä vähän apua ollutkin. Lohdullista, että joku on tästä selvinnytkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko lääkityksen vaihtamista harkita?
Täällä myös vähän samaa. Lapsi koulussa. En jaksa nyt mitään, niin huonoa taas tekee.. ja sit tää yksinolo.
En syö lääkkeitä.
Ihan mahdoton olo välillä, suoraan sanoen.
Oon miettinyt että jotain täytyy tapahtua, mutta
kun ei tapahdu...
Ja vertaistukea olen miettinyt tosissani.
Mulla vähän sama, että jaksan skarpata silloin kun muut ovat kotona, mutta yksin ollessa on se pahin olo. Käyn kyllä terapiassa, terapeutti on ihan mukava. On kai siitä vähän apua ollutkin. Lohdullista, että joku on tästä selvinnytkin.
Vastasin tuossa äsken ap:lle. Riittääkö että terapeutti on ihan mukava? Mulla sama tilanne, on mukava mutta en parane.
Mutt sitä on jo niin monta kertaa vaihdettu, että en jaksaisi enää uutta rumbaa. Lääkitystä en oikein uskalla poiskaan jättää. Mutta tuo turta olo on kyllä kauhea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutulta kuullostaa. Itsekin haikailen tuon vertaistuen perään, kun en tunne ketään muuta masentunutta, jonka kanssa vois ajatuksia vaihtaa. Normaalielämää eläville ystäville kun ei aina jaksa tätä synkkyyttä tilittää. Monille tuntuu jotenkin kiusalliselle edes puhua kuolemasta, vaikka itse ajattelen sitä joka päivä. Sellaista se on.
No, tsemppiä sinulle!
Mutt sitä on jo niin monta kertaa vaihdettu, että en jaksaisi enää uutta rumbaa. Lääkitystä en oikein uskalla poiskaan jättää. Mutta tuo turta olo on kyllä kauhea.
Tässä yksi joka vastas aikaisemmin; onko mahdollista että hiukan vähentäisit lääkitystä? Jos se turruttaa sut noin?
En itse käytä lääkkeitä just ton syyn takia kun tarkoitukseni on saada yhteyttä tunteisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutulta kuullostaa. Itsekin haikailen tuon vertaistuen perään, kun en tunne ketään muuta masentunutta, jonka kanssa vois ajatuksia vaihtaa. Normaalielämää eläville ystäville kun ei aina jaksa tätä synkkyyttä tilittää. Monille tuntuu jotenkin kiusalliselle edes puhua kuolemasta, vaikka itse ajattelen sitä joka päivä. Sellaista se on.
No, tsemppiä sinulle!
Olen kuullut vertaistuen auttavan monissa yhteyksissä. Mulla ei virallinen terapia auta, ei.
Ja kaikille ei voi puhua. Kuolemaa aitekin ajattelen usein, se lohduttaa.
Sitä haluais selvitä tästä elämästä.
Oletko löytänyt mitään omia konsteja olon parantamiseksi?
Voisi kyllä olla paikallaan tehdä jotain tuolle lääkitykselle, täytyy puhua siitä seuraavan kerran kun nään lääkärin. Terapiasta en osaa sanoa auttaisko terapeutin vaihtaminen. Tulen ihan hyvin toimeen nykyisen terpan kans, mutt ongelmana on se, että mistä masennukseni on alkanut. Minulla on ihan ok lapsuus, ei mitään isoja traumoja tms. Silti siarastuin vakavaan masennukseen, toki elämässä on ollut vastoinkäymisiä, mutta mitään perustavanlaatuista syytä masennukselle ei ole.
No, tämä jo auttoi kun täällä sai purkaa huoliaan, kiitos vastanneille. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisi kyllä olla paikallaan tehdä jotain tuolle lääkitykselle, täytyy puhua siitä seuraavan kerran kun nään lääkärin. Terapiasta en osaa sanoa auttaisko terapeutin vaihtaminen. Tulen ihan hyvin toimeen nykyisen terpan kans, mutt ongelmana on se, että mistä masennukseni on alkanut. Minulla on ihan ok lapsuus, ei mitään isoja traumoja tms. Silti siarastuin vakavaan masennukseen, toki elämässä on ollut vastoinkäymisiä, mutta mitään perustavanlaatuista syytä masennukselle ei ole.
No, tämä jo auttoi kun täällä sai purkaa huoliaan, kiitos vastanneille. AP
Mitä olen kuullut ihmisten tarinoita niin aina on masennuksen taustalla jotain mistä se johtuu.
Mä muistan omat juttuni, tosin se kesti vuosikaudet ennen kuin aloin muistamaan.
Ja syitä löytyy.
Uskon että sinäkin vielä löydät ne masennuksen "juuret", siihen voi liittyä asioita/tunteita joita et muista, tai et oo käsitellyt.
Olen tosiaan tarkoituksella ilma lääkitystä,
jos olen turta, en saa mitään yhteyttä tunteisiin
(niihin vanhoihin juttuihin) ja silloin en etene terapiassakaan, tosin en kyllä etene nyt mitenkään hyvin(väärä terapiamuoto).
Alue: Aihe vapaa
Jaksatko tehdä mitään silloin, kun muu perhe on kotona? Mulla yksinolo oli ihan pahinta. Skarppasin, kun lapset olivat kotona. Laittelin sitten ruuat ja pesukoneen pyörimään ym. Ehdotan, että yrität raahautua kodin ulkopuolelle, kun olet yksin. Vaikka tuntuis miten kauheelta, yritä pakottaa itsesi menemään ihan mihin tahansa: kirjastoon, kauppaan, jumppaan tms. Pääasia, ettet jää kotiin ja ahdistu siellä ihan yksinäsi. Ei siellä kotona yksin masentuneena kuitenkaan saa mitään järkevää aikaiseksi.
Käythän muuten terapiassa?
P.S. Kyllä tuollaisesta tilastakin voi selvitä. Kirjoittelen itse tätä töistä. Tsemppiä!