Palautin löydetyn pankkikortin - mahtava löytöpalkkio
arvatkaapa paljon Nordea maksoi kun kävin pankissa viemässä kortin?
Kommentit (126)
Kuukausi sitten palautin pankkiin pienessä kiireessä löydetyn pankkikortin. Virkailija kertoi, että lomakkeen täyttämällä saan 10€ tililleni. Silloin totesin, että kiitos, mutta ei kiitos, pitää jatkaa matkaa.
Ja viikko sitten mieheni käytti korttia, työntekijä huomasi että väärä ihminen kyseessä ja otti kortin huostaansa. Ei ole tililtä vielä kadonnut rahaa 150€ vaikka olen uuden kortin tilannut itselleni. Eli joko menee pankin tilipussista tai tuo 150€ on legendaa, mene ja tiedä.
Itse sain joskus 70€ tililleni, kun palautin pankkiin varastetun pankkikortin.
Olen palauttanut kännyköitä ja lompakoita. En oikeastaan mitään koskaan odottanut silloin, omistajat olivat nuoria, yhdestä lompakosta äijä osti kiitokseksi lonkeron, mutta sitäkin edelsi, että kun tuli etsimään lompakkoaan, sanoin että vein yhden tiskille ja kun ei ekalta tyypiltä saanut tietoa lompakostaan, retuutti mut kädestä pitäen tiskille ja tivasi kenelle tarkasti sen annoin. Tilanne oli ahdistava siinä baarin metelissä ja lopulta teki mieli paiskata lasin sisällön tyypin naamalle, mutta ymmärsin, että pelkäsi omaisuutensa puolesta.
Tässä puolisen vuotta sitten kaivelin fonectasta yhden naisen tiedot ja palautin laukun jossa oli kännykkää ja pankkikorttia, vanhemman puoleinen nainen. Kiitokseksi olen saanut kortin. Huvitti, enkä kyllä erikoisesti mitään odottanutkaan, mutta jäipä miettimään, olisikohan vaivastaan jotakin saanut, jos olisi poliisilaitokselle vienyt, nyt kuitenkin omaisuus palautettiin kotiovelle asti.
Itse kyllä kaivaisin jonkun setelin kiitokseksi, jos joku palauttaisi lompakkoni, onhan tuo ihminen toiminnallaan säästänyt rahaa ja vaivaa korttien uusimisien välttämisellä.
Kerran huomasin lompakon tien varressa. Sairastan masennusta sekä kiire töihin. Joten potkaisin sen ojaan. Ainakaan varkaat ei sitä löydä sieltä..Ajattelin.
Vierailija kirjoitti:
Kerran huomasin lompakon tien varressa. Sairastan masennusta sekä kiire töihin. Joten potkaisin sen ojaan. Ainakaan varkaat ei sitä löydä sieltä..Ajattelin.
Miten se masennus tähän liittyy? Lompakon noukkimiseen maasta olisi mennyt pari sekuntia, joten sekään ei käy tekosyyksi potkia lompakoita ojaan.
Uusi ajokortti trafilta on 20€, valokuvat korttiin heittelee 8-20€ ja uusi pankkikortti esim. Opllä 20€. Sitten jos lompakossa vielä on muita kortteja ja rahaa... Eli kiitäppä seuraavan kerran joka omaisuutesi palauttaa, oikein kauniisti. Varsinkin jos ei halua mitään vastapalvelukseksi.
Vierailija kirjoitti:
Kerran huomasin lompakon tien varressa. Sairastan masennusta sekä kiire töihin. Joten potkaisin sen ojaan. Ainakaan varkaat ei sitä löydä sieltä..Ajattelin.
Olisi mennyt ehkä sekunti enemmän aikaa jos olisit potkaisemisen sijaan nostanut sen ylös. Ainiin mutku masennus, niin ei tartte jaksaa mitää.
Vierailija kirjoitti:
Minun 13v lapseni löysi pankkikortin, jonka sitten palautimme osuuspankkiin. Pankkiineiti sanoi et ai, mä tunnenkin tämän henkilön eikä antanut sitten senttiäkään löytöpalkkiota. Lapsen pettymys oli kamala.
Otti löytöpalkkion itselleen. Ehkä sen olisi voinut kysyä?
Vierailija kirjoitti:
Nyt sen tililtä lähtee sen palkkion verran.. Mikäli sellaista siis maksettiin.. Olisit vienyt poliisilaitokselle..
P*ka pankki tuo Nordea. Oma, paljon höyläytty kortti lakkasi toimimasta. Verkkopankin kautta uuden kortin toimituksessa meni lähes kaksi viikkoa. Kyselin toimitusaikaa - sain vastaukseksi "muutama päivä", "parissa päivässä" jne. Voisivat olla vähän jämptimpiä, kun kukaan ei tiedä mitä pari päivää tarkoittaa.Liike- ja rahamaailmassa yleensä ollaan just eikä melkein. Aika on rahaa. Nordealla ei ole ilmeisesti niin nokon nuukaa. Tässä yhteydessä meni12 päivää.
Jouduin nostamaan rahaa konttorista ennen kortin saapumista. Jonotusaika 45min. Tilinoston yhteydessä tilitä veloitettiin 10 euroa palvelumaksua. Että näin. En suosittele.
Tyttäreni löysi kerran rautatieaseman sillalta pullean kukkaron, jonka otti talteen ja selvitti kenelle se kuului. Myöhästyi sen takia ensin itse junasta! Koska asia ei paikanpäällä selvinnyt, matkusti kotipaikkakunnalle kukkaron kanssa ja jatkoi siellä omistajan selvittämistä. Kukkarossa oli huomattava summa rahaa ja mm. e-pilleriresepti. Tästä reseptistä hän sai omistajan sukunimen selville. Hän selvitti nimen perusteella puhelinnumeron ja soitti omistajalle. Tämä kiitteli kovasti ja pyysi lähettämään kukkaron itselleen postitse, kysyi miten hän voi korvata vaivannäön. Tyttäreni pyysi postikuluista korvausta kertoen samalla olevansa köyhä opiskelija, jolle joka centti on tarpeen. Niin hän postitti pullean ja painavan kukkaron. Asiasta ei kuulunut sen jälkeen sanaakaan, ei edes kiitosta tullut postimaksusta puhumattakaan! Nimestä päätellen kukkaro kuului yhdelle Suomen rikkaimmista kauppiassuvuista olevalle jälkeläiselle. Mitä opimme tästä: kiittämättömyys on maailman palkka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä tyhmää ottaa kenenkään omaisuutta maasta. Varmasti jokainen tulee etsimään mutta joku pöljä napannut mukaansa ja odottaa vielä korvausta. Sais olla rikos ottaa toisen omaisuutta maasta.
Mieluummin rehellinen ihminen ottaa ja toimittaa oikealle omistajalle, tavalla tai toisella, kuin jättää maahan epärehellisen otettavaksi.
ja muuten, joka kerta kun olen vienyt jotain löytämääni poliisiasemalle/löytötavaratoimistoon vastaukseni kysymykseen "haluatko löytöpalkkion?" on ollut "en halua".
Juuri näin. Epärehellisiäkin on,valitettavasti.
Aika huvittavaa tosiaan miten moni odottelee palkkiota.Mulle riittää se että "kadottaja" sanoo kiitos ja ilmaisee jollain tavalla ilahtumisensa.Kohteliaisuus kunniaan!
En kyllä itse kehtaisi vastaanottaa mitään löytöpalkkiota.Kuuluu normaalin ihmisen peruskäyttäytymiseen palauttaa kadonnut tavara,eikä siitä tarvitse odottaa mitään suurta gloriaa,kumarteluja tai setelitukkuja. "Tee muille niinkuin haluaisit muiden tekevän itsellesi" ja "Laita hyvä kiertämään" vai miten ne meni.
Aika jännä että pankit maksaa löytöpalkkion. Koska luulisi, että se kortti pitää joka tapauksessa kuollettaa. Itse huomasin tod näk aika nopeasti jos kortti ei kukkarossa olisi, ja heti sen kuollettaisin. Jos joku toinen sen kerkeisi löytämään, joka tapauksessa se pitäisi kuollettaa sen varalta että joku on ne korttitiedot itselleen ottanut.
Tämä menee nyt vähän aiheen vierestä, mutta kortin poisottopalkkioilla on joskus tullut tienattua useampikin lomareissu aikoinaan. Tuolloin palveluammatissa toimiessa kun otti kortin pois väärältä tyypiltä (vaikka perheenjäseneltäkin) sai siitä pankilta 150€/kortti. Maksu veloitetaan (veloitettiin) omistajalta. Nuori opiskelija oli hyvin tyytyväinen. Huonoa omaatuntoakaan en tuntenut, koska korttien ehdoissa sen luovuttaminen muille on selvästi kielletty.
Muutama vuosi sitten vein Nordeaan löytämäni kortin ja 8 euroa siitä sain. En edes ollut kuvitellut saavani mitään.
Vanha ketju,mut mitä nää 150€ jutut on? Ei voi pitää paikkaansa. Mä palautin viime kuussa yhen kortin, master cardin, eikä kukaan puhunut mistään löytöpalkkiosta saatikka tollasesta summasta joka on aivan liikaa vaikka palauttaja tekeekin hyvän työn. Vai ottaakohan virkailija se palkkion sit itselleen?
Löysin s pankin kortin saako siitä löytöpalkkion jos vien pankkiin.
Vierailija kirjoitti:
Tyttäreni löysi kerran rautatieaseman sillalta pullean kukkaron, jonka otti talteen ja selvitti kenelle se kuului. Myöhästyi sen takia ensin itse junasta! Koska asia ei paikanpäällä selvinnyt, matkusti kotipaikkakunnalle kukkaron kanssa ja jatkoi siellä omistajan selvittämistä. Kukkarossa oli huomattava summa rahaa ja mm. e-pilleriresepti. Tästä reseptistä hän sai omistajan sukunimen selville. Hän selvitti nimen perusteella puhelinnumeron ja soitti omistajalle. Tämä kiitteli kovasti ja pyysi lähettämään kukkaron itselleen postitse, kysyi miten hän voi korvata vaivannäön. Tyttäreni pyysi postikuluista korvausta kertoen samalla olevansa köyhä opiskelija, jolle joka centti on tarpeen. Niin hän postitti pullean ja painavan kukkaron. Asiasta ei kuulunut sen jälkeen sanaakaan, ei edes kiitosta tullut postimaksusta puhumattakaan! Nimestä päätellen kukkaro kuului yhdelle Suomen rikkaimmista kauppiassuvuista olevalle jälkeläiselle. Mitä opimme tästä: kiittämättömyys on maailman palkka.
Vuoden vanha viesti, mutta pakko ihmetellä... Jos kukkarosssa oli käteistä, miksi tytär ei maksanut postikuluja niistä? Omistaja on ihan taatusti olettanut löytäjän ottaneen palkkionsa jo!
Kerran olen sen virheen tehnyt että hukkasin koko lompakkoni. Veikkasin varastetuksi ja kortit meni uusintaan samantien. Parin kuukauden päästä se oli kuitenkin löytänyt tiensä poliisiasemalle. Maailman parasta että joku viitsii viedä sen poliisille, mutta faktahan on että koko lompsa on siinä vaiheessa aika turha (käteiset kyllä viety..).
Siksi ainakin itse otan heti omistajaan yhteyttä jos henkkarit löytyy. Eipä haittaa vaikkei palkkiota saa, mutta kiitos tietty pitäisi saada. Itse antaisin jonkun pienen palkkion vaivannäöstä.
Mieluummin rehellinen ihminen ottaa ja toimittaa oikealle omistajalle, tavalla tai toisella, kuin jättää maahan epärehellisen otettavaksi.
ja muuten, joka kerta kun olen vienyt jotain löytämääni poliisiasemalle/löytötavaratoimistoon vastaukseni kysymykseen "haluatko löytöpalkkion?" on ollut "en halua".