Lue keskustelun säännöt.
Argh! Lapse ei taaskaan nukahda millään isäviikonlopun jäljiltä.
05.09.2010 |
Mikä hitto siinä on, että aina, kun tulee isältään kukkuu melkein puolille öin? Raivostuttavaa! Olen käynyt jo ainakin kymmenen kertaa juttelemassa mieltä mahdollisesti painavista asioista ja peitellyt, halinut ym. Enkä ainakaan vielä menettänyt kertaakaan hermojani, mutta kohta palaa käpy.
Tuolla se edelleen huokailee. Mä en kestä!
Kommentit (14)
Jääkö riittävästi palautumisaikaa ennen nukkumaanmenoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja nukkunut aamulla pitkään.
Meillä ollut vähän sama ongelma, isä ei viitsi laittaa ajoissa nukkumaan (jo ekaluokkalainen), ja sitten on tosi vaikea saada sunnuntai-iltaisin rauhoittumaan. Ja ikävä, jos joutuu olemaan koulussa väsyneenä.
Yritä puhua exän kanssa nukkumisen tärkeydestä.
Jääkö riittävästi palautumisaikaa ennen nukkumaanmenoa?
Tätä nuahtamisongelmaa on jatkunut melkein kaksi vuotta. En tiedä mikä siihen auttaisi.
ap.
Lapsi haluaa olla myös äidin kanssa ja jos on ollut pari pv isällä i malta nukahtaa.
ja nukkunut aamulla pitkään.
Meillä ollut vähän sama ongelma, isä ei viitsi laittaa ajoissa nukkumaan (jo ekaluokkalainen), ja sitten on tosi vaikea saada sunnuntai-iltaisin rauhoittumaan. Ja ikävä, jos joutuu olemaan koulussa väsyneenä.
Yritä puhua exän kanssa nukkumisen tärkeydestä.
Mun lapsi on myös koulussa ja aamut on aikamoista tuskaa. Isälle on aivan turha puhua. Seinältäkin saa enemmän vastakaikua :P. Että mä yritän vaan kestää!
ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itse muistan aina noita sunnuntai maanantai öitä kun uni ei tullut millään silmään. Kaikki isän luona tapahtuntu painoi mieltä... siis kaikki hyvät ja huonot tapahtumat. Niitä ei voinut äidin kanssa jakaa ja äiti ei tiennyt niistä mitään.
Kaksi päivää sai viettää isän ja uuden perheen kanssa ja ympärillä oli paljon ihmisiä. Sitten yhtäkkiä oli taas kotona kaksin tai kolmisin äidin ja uuden miehen kanssa... kaikki tuntui kummalliselta.
Anna aikaa lapselle ja ostakaa vaikka joku hyvä kirja mitä lapsi voi lukea näinä iltoina. (siis jos on niin iso lapsi että lukee) Yrittäkää tehdä sunnuntai illasta aina samanlainen, vaikka keksisitte jonkun iltamenon tähän vielä..
Lapsi haluaa olla myös äidin kanssa ja jos on ollut pari pv isällä i malta nukahtaa.
Nyt taisi vihdoin nukahtaa!
ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikka onkin jo kotona. Mene itsekin nukumaan tai ainakin sänkyyn lueskelemaan ja ota se kainaloon. Siihen on hyvä nukahtaa. Vaikkei nukahtaiskaan, se lepää siinä kuitenkin eikä ole huomenna niin väsynyt.
itse muistan aina noita sunnuntai maanantai öitä kun uni ei tullut millään silmään. Kaikki isän luona tapahtuntu painoi mieltä... siis kaikki hyvät ja huonot tapahtumat. Niitä ei voinut äidin kanssa jakaa ja äiti ei tiennyt niistä mitään.
Kaksi päivää sai viettää isän ja uuden perheen kanssa ja ympärillä oli paljon ihmisiä. Sitten yhtäkkiä oli taas kotona kaksin tai kolmisin äidin ja uuden miehen kanssa... kaikki tuntui kummalliselta.
Anna aikaa lapselle ja ostakaa vaikka joku hyvä kirja mitä lapsi voi lukea näinä iltoina. (siis jos on niin iso lapsi että lukee) Yrittäkää tehdä sunnuntai illasta aina samanlainen, vaikka keksisitte jonkun iltamenon tähän vielä..
Eli ihan älyttömästi ei aikaa ole, kun pienemmätkin vie osansa. Mutta joku kirjan yhdessä lukeminen voisi olla hyvä. Siis vielä yhteisen iltasadun lisäksi ihan kahdestaan vanhimman kanssa. Ja kiitos arvokkaasta erolapsen näkökulmasta! Vaikka se hieman kouraisikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapselle ei ole hyväksi vuorotella äidin ja isän välillä.Pakkohan se joskus on,mutta ei silloin pidä ihmetellä miksi lapsi reagoi muutokseen! Todella yllättävää taas että kaikki syyttävät isää rutiinien puutteesta jne,mistäs tiedätte äidin elintavat?
Ainakin kannattaa antaa lapselle jakamatonta huomiota ja aikaa se kolme tuntia. Siitä osan vie jo kuitenkin kaikki iltatoimet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapselle ei ole hyväksi vuorotella äidin ja isän välillä.Pakkohan se joskus on,mutta ei silloin pidä ihmetellä miksi lapsi reagoi muutokseen! Todella yllättävää taas että kaikki syyttävät isää rutiinien puutteesta jne,mistäs tiedätte äidin elintavat?
Ja se on koko erovanhemmuuden kaikkein hankalin ja rankin asia. Nähdä omien lastensa kärsivän tilanteessa, jolle itse et voi mitään. Lapsilla on oikeus molempiin vanhempiinsa ja vielä enemmän heitä vahigoittaisi se, että tulisi jomman kumman hylkäämäksi.
Eli näillä mennään mitkä on annettu ja yritetään tsempata, että lapsilla olisi olosuhteisiin nähden hyvä olla.
Onneksi on paikkoja purkaa oma turhautuminen. Vaikka sitten tämä vauvapalsta ;).
ap.
että muistan myös keskusteluni äitini kanssa sunnuntai iltaisin... hänkin osasi odottaa hankalaa iltaa ja sitä, että temppuilen tai en saanut unta. Äiti kertoi usein juttuja omasta lapsuudestaan ja kertoi miten itse saa unta. Hän myös makaili aina vieressäni, mutta ei tietenkään hirveästi käyty läpi viikonlopun tapahtumia... En olisi niitä välttämättä osannut selittääkään :)
Toivottavasti saatte kasvatettua silti selkojärkisen muksun vaikka erosittekin :) Toisen syyttely ei ainakaan auta lasta joten se kannattaa unohtaa...
Mun vanhempien ero oli huonosti hoidettu. Isä perusti pian eron jälkeen uuden perheen aikamoisen kotkaleen kanssa. Isäviikonloppuina tapahtui usein jotakin ikävää/kurjaa, joka jätti tosi pahan mielen. Jos kerroin tästä äidille sunnuntai-iltana, niin hän kuunteli hetken, kunnes alkoi itse haukkua isääni. Siinä tuli lapselle selväksi pettämiset, jättämiset, sukupuolitaudit, rahan tuhlailut jne. Kun pyysin äitiä lopettamaan isän haukkumisen, äiti vain tokaisi että itsepä aloitit. Ihan kamalaa aikaa. Äiti jaksoi myös huokailla meille lapsille, miten meistä tulee ihan mahdottomia isäviikonlopun aikana. Jos kiukuteltiin, niin sanoi että näkeepäs taas että on oltu isän luona. Jatkoi siihen, että just kun alatte käyttäytyä normaalisti, niin onkin jo uusi isäviikonloppu.
Juu, ei ollut mukava lapsuus, ei. Ja yhä äitiä jaksaa hämmästyttää, kun ei kerta kaikkiaan kiinnosta kuunnella sen isän haukkumista. Päästäisi jo helvetti soikoon irti menneestä, erosta kun on aikaa jo liki 30 vuotta.
Ap:lle toivotan pitkää pinnaa lasten kanssa. Vaikka kuinka ottaisi päähän exän käytös, niin älä missään nimessä sano siitä puolikasta sanaakaan lapsille. Paasaa ystäville, omille vanhemmillesi tai kenelle vaan, mutta älä lapsille. Jos ketään kuuntelijaa ei ole, niin kirjoita sitten vaikka päiväkirjaa (ja huolehdi, ettei lapset löydä sitä missään olosuhteissa).