Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten tulla toimeen oman äidin kanssa?
05.09.2010 |
Enpä ole sitä tähän ikään oppinut, joten onnistuukohan edes koskaan? Ei kai.
Melkein joka tapaamisella saamme riidan aikaan. Yleensä äitini lähtiessään sanoo "nyt on pakko lähteä, katso peiliin ja olet ihan mahdoton, ei sinun kanssa voi edes keskustella jne" Ja minulla palaa päre...
Emme voi keskustella, koska en suostu lähtemään mukaan keskusteluihin joissa haukutaan toisia ihmisiä, sukulaisia, ihmisiä jotka ovat vähän yksinkertaisia eivätkä osaa kaikkea, ihmisten järjestämiä juhlia valitetaan suuruudenhulluiksi, työkaverit on persiistä ja mitä vaan. Mitä sitten, jos joku ei osaa laskea kunnolla, ei ole minulta pois. Mitä sitten, jos joku järkkää itselleen kivat juhlat joihin kutsuu paljon sukulaisia, miksi se on leveilyä? Miksi olla ystäviä ihmisten kanssa, joista ei ole mitään hyvää sanottavaa? Oooh, älytöntä! Ja sitten minussa on "vikkaa, vikkaa", kun yritän pehmitellä ja sanoa jotain, "no kivahan se on kun juhliin tulee ystäviä" tms. Voi että olen sitten vaikea ihminen...
Ai niin ja sain haukut myös siitä, kun kesällä olisi saanut jotain pari euroa halvemmalla ja en ehtinyt sitä hänelle hankkia. Nyt sitten netistä tilasin, eikä tämä nyt ollutkaan hyvä kun ne maksoi sen pari egeä enemmän... Taidanpa maksaa erotuksen omasta pörskästä, niin sekinhän on sitten suoranaista vittuilua...
Kommentit (3)
Entistä harvemmin on tavattu eikä paljon enää soitellakaan. Nuorempana koetin aina myötäillä, ettei olisi ristiriitoja. Viime vuosina olen muuttunut niin, että en enää halua olla aina samaa mieltä vain siksi, että sopu säilyy. On vain asioita joista on eri mieltä ja saa ollakin, miksi ei. Mutta tämä tyyli ei vaan sovi äidilleni, joko olet samaa mieltä hänen kanssaan tai sitten hankala ihminen.
Toi muuten minulle sellaisen kortin, jossa oli ihan kaunis runo. Varmaan 5 kertaa ehti sanoa, että laitat sen sitten seinään kehyksillä ja mittaili paikkaa. Ja siitäkin tuli suukopu, kun sanoin että ei ole oikein paikkaa. "kuule just katsoin kortin, että se sopii väreistäkin tänne, tuohon vain sen laitat" Niin, niin.. Ja uskoa saatte, että joka ikinen kerta kun meille tulee, se muistaa sanoa, että kortinkin ostin etkä sitä esille laittanut.
Jos olisin tuon 10 minsaa hiljaa, sehän olisi suoranaista provosointia. Äitini kun saa vellottua itsensä sellaiseen raivotilaan, niin ei vaikuta sanoa enää mitään. Tänään sanoin suoraan (harmi kyllä lasteni kuullen), että älä helvetti vieköön enää tule tänne eikä pidetä yhteyttä ollenkaan, kun aina vain riita on tuloksena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
HEI;olen suunilleen samanlaisessa tilanteessa,Äitini ei hyväksy sitä että;meille on syntymässä vauva,2011
ja on purpattanu ja valittanu asiasta kaikille muille mut ei miehelleni eikä minulle.
Ja jos tulee meille lapsia hoitaa ni kyl kaikkee muuta juttelee ja yrittää mielistellä minua mut kun hänen pitäis esim.pyykit pyynnöstäni laittaa kuivuu yms,ni kyl jättää tekemättä.
ja sit selkäni takana juoruaa...
et tällein.
Alue: Aihe vapaa
Mieheni äiti on ihan samanlainen. Elää siitä, että saa haukkua kaikkia ja kaikkea aina. Niinpä hänen on lopulta laitettu välit poikki ihan kokonaan. Suosittelisin sinulle ihan samaa lievennettynä: sano vain äidillesi, että tavataan hiukan harvemmin, et halua puhua jatkuvasti pahaa kaikesta.
Ja kun hän sitten tulee luoksesi vaikka kerran viikossa, kieltäydyt osallistumasta siihen ikuiseen virteen. Olet ihan hiljaa. Kysyt kymmenen minuutin päästä, että joko lopetit? Ekli muutat myös omaa käytöstäsi, älä enää hiilly.