Lue keskustelun säännöt.
Onkohan noi ihan terveitä noi odotuspuolen odottajat?
04.09.2010 |
Pitkä ketju esim. niillä jotka ovat just tulleet raskaaksi, viikkoja tyyliin 5+3.
Eiköhän tossa vaiheessa vielä kannattaisi vaan ihan rauhassa katella vähän aikaan. Eikä ruveta suunnittelemaan jo ihan täyttä häkää kaikkea. Joku oli jo menossa ostelemaan jotain mammavaatteitakin tai jotain. Ihan uskomatonta!
Kommentit (19)
Varmasti kannattaisi katella vähän aikaa, mutta ihminen nyt ei vaan ole niin rationaalinen olento, että se aina onnistuisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän sitä itsekin oli innoissaan heti kun sai tietää kun puoli vuotta meni ennen kuin tulin raskaaksi, mutta ei me kyllä sitä vielä kellekkään kerrottu tai mitään ostettu ennen kun viikkoja oli 13 ja ekassa ultrassa käyty!
Toisilla se mopo vaan karkaa käsistä heti.. Tiedän yhdenkin odottajan jolla oli 10viikolla jo turvakaukalo ja masukuvia otettuna :D
Nyt itsellä viikkoja 18+0 ja alkaa pikkuhiljaa miettiä, joko sitä uskaltaisi jotain ostaa..
Itse olen saanut kaksi keskenmenoa, lisäksi kärsimme selittämättömästä lapsettomuudesta ja kolme lastamme olemme saaneet yhteensä 10 vuoden hoidoilla. Ei tulisi mieleenikään ryhtyä vaatteita ostamaan tai edes asiaa julkistamaan kaikille.
Mutta toisaalta koenkin jääväni jostain ihanasta paitsi. Olisi mielettömän ihanaa olla huoleton, suunnitella tulevaisuutta ja saada se lapsi syliin vailla jatkuvaa hermoilua. Sellaista sen odotuksen pitäisi ollakin!
Viimeisestä raskaudesta kerroin heti plussan pärähdettyä lähisuvulle ja kahdelle ystävälle. Oli pakko, koska se ilo plussasta voisi olla tosi lyhytaikainen ja halusin silti iloita. Ja sitten surra ihan luvan kanssa. Ymmärrän siis toisten innostuksen. Antaa heidän iloita! Heillä on siihen oikeus. Ei se ole keneltäkään meiltä muilta pois.
KUN UUSI ELÄMÄ VAELTELEE SISÄLLÄSI, SUURI SALAISUUS EI VIELÄ NÄY, TUNTEET KIEMURTELEE VATSASSA, LASKEE VIIKOJA SIIHEN ETTÄ SAA NYYTIN SYLIINSÄ. SE ON NIIN IHANAA!
Itselläni takana 6 raskautta, viisi lasta. Mutta joka kerta yhtä ihanaa ja rakasta-aikaa!
Anna heidän olla onnessaan, olen onnellinen aina myös muiden puolesta, tuo aika on vain niin lyhyt vaikkakin tuntuu aluksi niin pitkälle.
Mä ihan oikeesti ihmettelen?!
Ja kyllä mä pystyn samaistumaan siihen että on saanut tiedon raskaudesta, mutta eiks tossa vaiheessa kannattaisi vielä olla vähän hissunkissun eikä esim. rynnätä heti ostelemaan äityisvaatteita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
iloita raskaudesta heti. Varsinkin alussa moni kaipaa keinoa jotenkin konkretisoida raskautensa, kun se ei vielä näy. Kertoa itselleen, että on raskaana. Vaikka joku, kuten minä ja ap, tykättäisiin siinä vaiheessa katsella rauhassa tilannetta, on ihan yhtä sallittua, että joku toinen haluaa totutella uuteen tilanteeseen vaikka vaatteita ostamalla.
Sitäpaitsi mulla alkoi turvotus tosi aikaisin, kireimmät housut painoivat ikävästi jo tuossa viikon 5 aikoihin, vaikka painoa ei ollut tullut vielä yhtään. Jotkut siis voivat ihan oikeasti tarvita niitä mammavaatteita jo tosi aikaisin.
Itse olen saanut kaksi keskenmenoa, lisäksi kärsimme selittämättömästä lapsettomuudesta ja kolme lastamme olemme saaneet yhteensä 10 vuoden hoidoilla. Ei tulisi mieleenikään ryhtyä vaatteita ostamaan tai edes asiaa julkistamaan kaikille.
Mutta toisaalta koenkin jääväni jostain ihanasta paitsi. Olisi mielettömän ihanaa olla huoleton, suunnitella tulevaisuutta ja saada se lapsi syliin vailla jatkuvaa hermoilua. Sellaista sen odotuksen pitäisi ollakin!
Viimeisestä raskaudesta kerroin heti plussan pärähdettyä lähisuvulle ja kahdelle ystävälle. Oli pakko, koska se ilo plussasta voisi olla tosi lyhytaikainen ja halusin silti iloita. Ja sitten surra ihan luvan kanssa. Ymmärrän siis toisten innostuksen. Antaa heidän iloita! Heillä on siihen oikeus. Ei se ole keneltäkään meiltä muilta pois.
Itselläkin oli ennen esikoista useampi keskenmeno, mutta aina silti menin ketjuihin mukaan. Koin sen niin, että siellä saatoin purkaa niitä huolia ja myös iloita alkaneesta raskaudesta kun en halunnut lähipiirille vielä kertoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos joku haluaa rynnätä ostoksille, niin siitä vaan! Miksi on PAKKO olla hissunkissun. Meinaatko, että se suru mahdollisesta vauvan menetyksestä on jotenkin pienempi kun ei ole mitään ostettuna?? "voi itku, tuli keskenmeno, mutta ONNEKSI en sentään ehtinyt ostaa mitään.."???
Siis kyllä äitiysvaatteita voi aivan hyvin ostaa vaikka viikolla 4+0! Ensiksikin, nykyään kun on niin kivoja ä-vaatteita, joista ei todellakaan edes ulkopuoliset huomaa niiden olevan sellaisia.
Itselläni on maha kasvanut muutenkin tosi ajoissa, mutta viikot 6-9 on molemmissa raskauksissa ollut törkeetä ilmapalloaikaa. Silloin olen pitänyt äitiyshousuja. Pidemmän paidan kanssa kukaan ei huomaa masuresoreita tai muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos joku haluaa rynnätä ostoksille, niin siitä vaan! Miksi on PAKKO olla hissunkissun. Meinaatko, että se suru mahdollisesta vauvan menetyksestä on jotenkin pienempi kun ei ole mitään ostettuna?? "voi itku, tuli keskenmeno, mutta ONNEKSI en sentään ehtinyt ostaa mitään.."???
Niin mä ajattelen. Plus sitten se että saa kaikille kertoa sen viestin että ei nyt mitään vauvaa tulekaan.
Nim. kokemusta on
Jos joku haluaa rynnätä ostoksille, niin siitä vaan! Miksi on PAKKO olla hissunkissun. Meinaatko, että se suru mahdollisesta vauvan menetyksestä on jotenkin pienempi kun ei ole mitään ostettuna?? "voi itku, tuli keskenmeno, mutta ONNEKSI en sentään ehtinyt ostaa mitään.."???
Mulla on 2 tervettä lasta ja 2 keskenmenoa. Eikä keskenmenot ole mulle ollut koskaan mikään suuri kriisi tai suru, menetys toki mutta ei sen enempää. Itse ainakin olisin ollut harmissani jos olisi tullut jo jotain hankittua, onneksi ei ole ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
iloitsevat! Elämä on tässä ja nyt, ja jos keskenmeno tulee, niin se tulee. Mä ainakin koin aika raskaana, että ekassa raskaudessa yritin väkisin olla hissun kissun koska niin ohjeistetaan - ja kun se menikin kesken, ei voinut kertoa kenellekään että miksi on niin surullinen. Ja ainakin omalla kohdallani joku muutaman euron vauvaostos on sen verran pikku juttu, että jos se tuo hyvän mielen silloin ihan alussa, niin se on silloin hyväksi äidille ja odotukselle, ja auttaa konkretisoimaan sen että sieltä oikeasti on vauva tulossa.
Mä olen raskaana viikolla 9 ja jouduin viikolla 7 käyttämään mammahousuja sietämättömän turvotuksen vuoksi, joka onneksi laski. Ihan reippaasti kävin ostamassa siistit äitiyshousut, ja olin hiljaa mielessäni tosi iloinen ja ylpeä kun vein niitä kassalle. Voi olla ettei raskaus jatku, mut juuri tällä hetkellä kaikki voimme hyvin -miksi siitä ei saisi iloita?
Oonko jossain vaiheesas kirjoittanut että ei saisi iloita raskaudesta? En!
Lähinnä tuolee vaan mieleen se että, voi lapsirakkaat ottakaa nyt vähän iisimmin kun noin alussa on kuitenkin.
En tiedä? ehkä noi on niitä jotka keskenmenon saatuaan ovat niitä joilla on "enkelilapsi"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselle ainakin aikanaan oli ihan henkireikä, kun pääsi nettiin avautumaan kaikesta, niin onnesta kuin hirveästä pelostakin. Lähipiirille kun ei tosiaan vielä uskaltanut huudella suuntaan eikä toiseen. Eli sikäli en yhtään ihmettele alkuraskauden pitkiä ketjuja.
Muuten en ole kyllä hössöttänyt, mutta jotenkin se ostaminen on tuonut mulle lohtua tässä "kärsimyksessä", jota jotkut ihanuudeksikin kutsuu.
Toista vauvaa meille ei silti ole vielä suotu. Vuosi yritystä takana, josta seurauksena myöhäinen keskenmeno viikolla 18. Sen jälkeen tajusin vasta, että mikään ei koskaan, ei missään vaiheessa ole varmaa. Vaikka toidennäköisyys olisi pieni niin jonkun kohdalle sekin osuu. Huokaisen vasta, kun saan terveen lapsen syliini ja sitä ennen lohdutan itseäni vaikka sitten ostelemalla vauvajuttuja...
se ole sinulta pois, jos he iloitsevat raskauksistaan heti alusta lähtien?
Mammavaatteet kyllä jättäisin kauppaan vielä noin varhaisessa vaiheessa, eiväthän kaikki tarvitse niitä koko raskauden aikana! Mutta suunnittelu on varmasti tuossa vaiheessa ihanaa, kaikki on uutta ja jos lasta on jo pitkään toivottu, niin into on vielä kovempi.
Eikä ole ne kuumeilijatkaan. Herraisä että osaa aikuiset? tehdä yhdestä lisääntymisestä vaikean tapahtuman.
Koska olin innoissani, halusin jollekkin kertoa ja puhua asiasta. Miehelle toki kerroin, mutta en kenellekkään muulle.
Vasta kun olin viikolla 12 käynyt ultrassa kerroin sukulaisille, ystäville yms. Ajatus että olisi heille pitänyt kertoa jos varhainen keskenmeno olisi tullut tuntui kurjalta. Netissä asian kertominen anonyymina ei tuntunut niin pahalta ajatukselta.
Aikaisemmin yhden keskenmenon kokoneena tiesin että kesken voi mennä. Halusin kuitenkin iloita ja olla onnellinen edes sen hetken. Siksi menin nettiin tuonne odotuspuolelle asiaa hehkuttamaan.
Se alku ja loppu, nehän ne on ne jännät paikat missä sitä tukea tarvitsee. Keskiraskaus nyt kulkee omaa tahtiaan muutenkin. :)