Lue keskustelun säännöt.
Äidin harrastusahdistus, mitä tehdä?
03.09.2010 |
Esikoinen on kolmasluokkalainen eikä mikään liikunnallisesti lahjakas tai innokas liikkuja. Olemme vuosien varrella kokeilleet montaa harrastusta, ei tykkää tai innostu mistään. ( jumppakoulua, telinevoimistelua, jalkapalloa, uintia, tanssiliikuntaa on jo kokeiltu)
Tänä vuonna sattui löytymään alkeisbalettiryhmä 8-9-vuotiaille, eli todella tuuria kun yleensä aloitetaan jo paljon nuorempana. Ekalla tunnille tyttö meni yllättävän innoissaan mutta tunnin päätyttyä oli sitä mieltä että "tylsää" kun tuli läksyjä ( =kotona venyttelyä) eikä millään haluaisi jatkaa.
En toisaalta haluaisi pakottaa ja toisaalta taas en haluaisi että saa antaa periksi ihan kaikessa. Varsinkin kun se perusliikunta tulisi tarpeeseen ja omasta karvaasta kokemuksesta tiedän että olet joko liikunnallisesti aktiivinen tai luuseri tässä yhteiskunnassa. En odota että hänestä tulisi ballerinaa, toivoisin vain että oppisi kehonsa käyttöä, saisi notkeutta ja pohjaa mille muulle lajille tahansa.
Annanko periksi eikä mennä edes toiselle tunnille vai pakotanko menemään ainakin vielä pari kertaa?
Koulupäivät loppuvat yhtä lukuunottamatta klo13 ja hän on yksin iltapäivän klo17 asti, joten liikaa ohjelmaakaan ei ole viikossa.
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinhän se on, että jos omaa intoa ei löydy, niin harrastaminen käy tylsäksi. Meillä saman ikäinen poika, joka ei innostunut mistään liikunnasta. Uiminen on aina ollut mieluisaa, mutta ei halua sitäkään harrastaa ohjatusti (eli käydään "vain" uimassa koko perheellä). No, nyt sitten innostui 3. luokalla parkour-cityliikunnasta ja tanssiliikkeistä, kun kaikki muutkin kaverit ovat niistä innostuneet. Eikä niistä kavereistakaan ole kuin pari sellaisia, että käyvät viikottain urheilemassa ohjatusti. Tätä omatoimiliikuntaa harrastivat koko kesän, pää hikisenä tuli se meidänkin poika kotiin. Eli sitten kun se oma juttu löytyy, niin löytyy kiinnostusta sitoutumiseen ja omaehtoiseen treeniin. Kavereitten kanssa on aina kivempaa...