Ei paljoa naurata nämä jutut ja gallupit isänpäivästä :´(
Kun vaan menisi nopeaan ohi koko isänpäivähössötys. Muutama vuosi sitten minäkin olisin iloisena suunnitellut miehelleni lasten kanssa kaikkia ihania yllätyksiä. Nyt meidän perheen isänpäivään kuuluu hautausmaalla käynti. Lapsiemme isää ei enää ole :´´( Millähän tästä taas selviää....
Kommentit (17)
sellaisena perheen yhteisenä isinmuistelopäivänä. Lapset eivät unohtaisi isäänsä ja sinua saattaisi helpottaa kaikkien hyvien muistojen ajatteleminen. Jos tapahtumasta ei ole kovin kauan, saatat suuttua ehdotuksestani.
Toivotan sinulle joka tapauksessa voimia. Mutta näin toivoisin mieheni tekevän, jos minä kuolisin.
Ikävä on aivan tajuton. Ei juuri paljoa odota saatika nauti juhlapyhistä ja tämä syksy ja jouluntienoo on erityisen vaikeaa aikaa. Menisipä nopeasti ohi....
mutta ei muuta tilannetta miksikään. Ei sille voi mitään että on katkera kohtalolle ja surettaa lasten puolesta. Kyllä se vaan koville ottaa vaikkei henkilökohtaisesti yrittäisikään asiaa ottaa. Isänpäivää kun ei pakoon pääse millään.
No onneksi alla on iso rekka, ehkä se luo pikkaisen turvaa.
Osanottoni!
En missään viestissäni kieltänyt muista asiasta puhumasta tai käsittelemästä. Totesin vaan sen että se asia kovasti koskee ja sattuu. Se vaan nyt on niin. Ymmärtämättömyytesi on kovin suurta.
Ehkä sitten ymmärrät jos oma miehesi " potkaisee tyhjää" . Onnettomuudet eivät tule kello kaulassa.
kyllä sitä kovasti tullaan laukomaan julmuuksia kun ei tarvitse rekisteröityä... pelkurit.
ap kirjoittajalle haluan välittää osanottoni, ja toivon koko perheelle voimia.
Puran pahaa oloa nyt ihan ajattelemattani mitään... Lämmin osan ottoni ja hellä rutustus, toivottavasti joskus tuska lähtee sisältäsi!
Tuo teksti tuli sisältäni niin voimalla, että en ajatellut mitä kirjoitin!! Oikeasti tuo ei ole mun tekstiä, koska rakastan ihmisiä, enkä tahdo kenellekkään pahaa/pahaa mieltä! Anteeksi vielä kerran AP!!
-Vilpittömin mielin nro 8-
Kaikki pitäisi ottaa huomioon, mutta onko se niiden 13 isän omistavan lapsen huomioimista, että ei askarella, koska yhden isä on kuollut ja kahdella lähtenyt lätkimään? Kyllä lasten pitää saada olla ylpeitä isistään ja huomioida heitä, vaikka se voisi olla jollekin vaikeaa. Näiden lasten kanssa, nimenomaan äidin, ja muiden läheisten on juteltava asiasta. Elä sinäkään ap hautaa muistoja miehestäsi/astenne isästä. Vaikka nyt on varmasti vaikeaa, yritä löytää isänpäivälle positivinen, teidän oma traditionne. Voimia, en voi käsitttää mtenpahalta miehen menettääminen tuntuu:(
Kyllä, olen katkera. Jotenkin se silti tuntuu melkoisen luonnolliselta asialta. Minähän olen menettänyt sielunkumppanini ja lapseni isän. Helppoa se ei meidän perheelle ole ollut mutta päivä kerrallaan....
Jokainen isänpäivä on silti isku sydämeen sekä minulle että lapsille. Toivottavasti se vielä joskus helpottaa.
Oliko liikenneonnettomuus?
(anteeksi kun utelen)
ja 12 terveisiä katkeralta akalta. Sitä en haluaisi olla, mutta väkisin se katkeruus iskee välillä.
kyllä ne isänpäivät olivat vaikeita koko perheelle todella pitkään. Ovat ne sitä vieläkin, vaikka olenkin jo uusissa naimisissa. Voimia ap! Tiedän, miltä sinusta tuntuu, kun oma elämä pysähtyy ja muiden jatkaa onnellisena kulkuaan.
Voisitteko a.p. kuitenkin viettää isänpäivää niin, että muistelisitte miestäsi ja lastenne isää yhdessä? Kävisitte vaikka haudalla, sytyttäisitte kynttilän ja katselisitte valokuvia? Kyllä minäkin vielä muistelen omaa isää aina isänpäivisin ja hänen kuolinpäivänään, sillä minulla on hänestä lämpimät muistot. Hän oli hyvä isä ja sitä kokemusta ei minulta kukaan voi pois ottaa, vaikka hän lähti täältä jo 20 vuotta sitten. Voimia sinulle!
Vierailija:
Kaikki pitäisi ottaa huomioon, mutta onko se niiden 13 isän omistavan lapsen huomioimista, että ei askarella, koska yhden isä on kuollut ja kahdella lähtenyt lätkimään? Kyllä lasten pitää saada olla ylpeitä isistään ja huomioida heitä, vaikka se voisi olla jollekin vaikeaa.
Kyllä lapset tekevät kortit papoille, tottakai. Ihanaa, että papat sentään elävät vielä, että joillekin lapset voivat niitä kortteja tehdä.
Mitä tulee tuohon isänpäivän viettoon isää muistellen, se on toki ihan hyvä ajatus. Kyllä meillä isästä puhutaan ihan useinkin. Tosin pienempi lapsista ei isäänsä edes muista.
Se vaan tekee niin hiivatin kipeää se muistelu. En itse pysty vielä oikeastaan puhumaan miehestäni lapsillekaan niin ettei itkettäisi. Luulen, että tämä isänpäivä ohitetaan ilman mitään sen kummempia muistamisia, sillä itse en varmaan siihen vielä kykene. Ehkä ensi isänpäivänä sitten.... Jos vielä joskus vähän helpottaisi.
On vaan niin sydäntä sairaan kipeen repivän raastavaa :-( .
Mihin miehesi kuoli? Oliko kuolema yllättävä?
Voimia!!