Onko muita, jotka harkitsevat kotirouvan " uraa" ?
Minulla on jo vuosia kytenyt haave, että voisin jäädä kokonaan pois työelämästä ja keskittyä kodin ja lasten hoitamiseen. Lapsemme ovat nyt 7, 5 ja 2,5 v, ja kuopuksen lähestyessä kolmea kysymys on polttavan ajankohtainen. Minulla olisi työpaikka odottamassa, mutta harkitsen vakavasti, etten palaa sinne enää.
En todellakaan vastusta esim. lasten päivähoitoa, eli sellaisista periaatteista tässä ei ole kyse. Minulla vain on suuri halu, jopa tarve olla kotimme hengetär ja tehdä se työ niin hyvin kuin voin. Lasten ollessa pieniä on heidän hoitamisensa luonnollisestikin ollut tärkein tehtäväni. Heidän kasvaessaan haluaisin panostaa myös kodin ja puutarhan hoitoon, sisustukseen ja ylipäätään tämän " hotellin" pyörittämiseen. Minulla on myös rakas taideharrastus, johon keskittyminen onnistuisi parhaiten, jos olisin kotona.
Mitä enemmän asiaa mietin, sitä varmemmaksi siitä tulen. Mieskin tukee minua tässä ratkaisussa. Hän on iloinen ja ylpeä, jos päätän ryhtyä kotirouvaksi.
Kommentit (31)
taidetaan elää vähän eri maailmoissa rahallisesti!=(
on lasten kanssa kiva kotona olla, mutta kaipaan jotain " purtavaa" nupille. lasten kanssa ollessa sitä kuitenkin keskittyy niin niihin.
Kotona oloni on oikeastaan riippumatonta lapsista. Olen ollut pitkiäkin aikoja kotirouvana ennen kuin meillä on edes ollut lapsia, enkä näe mitään syytä sille, miksen olisi senkin jälkeen, kun lapset ovat isoja.
Minä yksinkertaisesti en tahdo sitoa itseäni työhön. Inhoan kiirettä, rakastan " puuhastelua" ja kellosta riippumattomuutta. Tällä hetkellä olen kyllä kaksi päivää viikossa töissä, kun on tilaisuus olla mukana mielenkiintoisessa hommassa, mutta tiedä sitten kuinka pitkään tämä tilanne tulee toimimaan.
Kodinhoito ja ruuanlaitto, leipominen ym. olisi erikoisalaani.
Tietenkin kodin ja lasten ohella pitäisin huolen myös itsestäni, noin niinku mieheni iloksi;-)
Voi, se olis kivaa!
Vierailija:
Kodinhoito ja ruuanlaitto, leipominen ym. olisi erikoisalaani.
Tietenkin kodin ja lasten ohella pitäisin huolen myös itsestäni, noin niinku mieheni iloksi;-)
Voi, se olis kivaa!
Paitsi että minulla erikoisalaa tulee olemaan sisustaminen ja puutarhanhoito. Myös omasta itsestä huolehtiminen onnistuu paljon kokonaisvaltaisemmin, kun ei tarvitse rasittaa itseään työstressillä päivästä toiseen. Ja tietenkin taideharrastukseeni aion käyttää aikaa.
Sinulla on kaikki mahdollisuudet toteuttaa tämä haaveesi, niin toteuta ihmeessä, hyvä ihminen. Muut ihmiset saattavat olla ideasta kovasti toistakin mieltä (koska niinhän aina ollaan, kun joku tekee valtavirrasta poikkeavia ratkaisuja), mutta ei sillä ole väliä, kunhan oma perheesi on puolellasi ja itse tiedät, miksi teet niinkuin teet.
5
kyllä voin myöntää että kateeks käy jos joku voi olla tai pitäs varmaan sanoa tehdä töitä kotona.....mäkin haluun!!!!!
t.eka vastaaja..eli oonkohan sitten kakkonen=)
jos mieheni pyytäisi ja tarjoutuisi vieläpä maksamaan koko lystin. Niin ja ensinnäkin tienaisi niin paljon että voisi tehdä sen. Nyt minä olen se joka meidän perheessä tienaa enemmän eikä tulisi kuuloonkaan että jäisin äitiyslomaa pidemmäksi aikaa kotiin.
Jos tulee lottovoitto, niin en menen takas töihin :)
Nykyisellään perheen tienestit ovat varmaankin vähemmän kuin keskivertoisella kahden tilipussin perheellä. Jos minä olisin kokopäivätöissä alkuperäisellä alallani, meillä olisi kyllä hyvät tulot.
Minulle se ei anna mitään. Lisäksi minun on tärkeä saada itsekin tuoda vähän leipää pöytään vaikka meillä nyt onkin yhteiset rahat.... Lasten kanssa kyllä tykkään olla, mutta tarvitsen muutakin, eikä mulle riitä mikään harrastus!
Sanoin itseni irti paikkunnalta muuton takia kun jäin viidettä kertaa äitiyslomalle.
Aikomus oli kyllä ehkä hakea töitä täältä mutta nyt kun tässä on rauhassa saanut ajatella asiaa, yhä paremmalta tuntuu ajatus etten siihen oravanpyörään enää hyppäisikään vaan keskittyisin lapsiin ja kotiin ja puutarhaan :)
Eli olisin saanut työtä irtisanouduttuani edellisestä paikasta, mutta en halunnut vielä mennä töihin.
Tällä hetkellä tosin olen todellakin kotirouva, koska lapsetkin ovat päivät poissa. Tämä ei varmastikaan ole näin aina, vaikkakin mies tekee parhaansa järjestääkseen myös tämän minulle vaihtoehdoksi.
Nyt voi vielä sanoa että pelkkää plussaa on tämä kotona olo. Hommat tulee tehtyä, äiti on paljon paremmalla päällä koko ajan, ruoka on pöydässä kun mies tulee kotiin jne. Uskon silti meneväni töihin melko pian, ja syy on melko sama kuin muillakin täällä - eli kaipaan jotain muutakin elämääni kuin tämän perheen. En pidä kauhean terveenä rakentaa elämää täysin miehen " armollisuuden varaan" - sitten kun se rakastuukin siihen sihteeriinsä, jäät ihan tyhjän päälle.
kun mies ei ole enää elättämässä...
miksi ihmeessä jäisin kotiin ja unohtaisin ammattini????!!!! Eri asia tietysti jos olisin kaupan kassa tmv. ja mies elättäisi perheen, silloin voisin jättäytyä kotiin ja harrastaa vaikka hyväntekeväisyyttä, vapaehtoistyötä vanhusten tai lasten parissa etc. Kotona kyllä vaan tylsistyisin....
Lapset ovat 6- ja 8-vuotiaat.
Osittain taas siksi, että työelämässä minulla on aina ollut ylitsepääsemättömiä ongelmia, jotka ovat tehneet koko perheen elämästä sen verran hankalaa, että rahallinen hyöty ei sitä korvaa. Kotona ollessani pystyn olemaan melkein kuin normaali ihminen :) En ole koskaan kaivannut työtä (taikka edes järjestäynyttä harrastamista) ajattelemiseen, itseni haastamiseen ja virikkeisiin - en oikein ymmärrä, kuinka ihminen voi tylsistyä silloin, kun on aikaa tehdä, mitä itse tahtoo.
set...
Pistä mies töihin, voi mikä luuseri, miehesi ei välitä perheestään kun ei käy töissä, blaa blaa blaa...
Ketä te kotirouvat luulette oikein olevanne?
Kyllä meillä mies on ollut kotona ja minä työelämässä ja jos minä pitäisi työssä olosta ja mies kotona olosta, niin toki niin tehtäisiin. Meillä minä vihaan työssäkäyntiä, mies ei ihmeemmin pitänyt kotona olosta. En oikein näe ongelmaa tässä...
Jaa että mikäkö luulen olevani? Ihan ihminen vain. Meitä on monenlaisia, kuten olet ehkä kuullutkin.
kadehdin sinua kyllä, enkä ihan vähääkään :(
luulen, että useampi rouva haluaisi olla kotona, muttei uskalla ajatellessaan " jos en tuota mitään olen hyödytön" niin kuin tuo nro 21....
Kokeilin olla ensin äitiyslomalla vuoden ja siihen vielä päälle täyden ajan hoitovapaalla. Ei ollut herkkua eikä ainakaan sovi mulle! Liian yksitoikkoista elämää olla pelkästään kotona.
No eihän siinä mitään jos saisi vain olla rauhassa mutta kun pitää hoitaa ne lapsetkin:). Joka paikkaan jos lähtee niin lapset aina mukaan, en mä ainakaan pysty samalla tavoin kaikesta nauttimaan kun jatkuvasti pitää vahtia lasten perään...
Tottakai useimmat tylsistyvät vain kotona ollessaan. Tämähän on työttömienkin suuri ongelma; kun he tuntevat itsensä tarpeettomiksi ja rutiiniton elämä ahdistaa.
Mä saan kotonakin paljon enemmän aikaiseksi kun olen ensin päivän töissä. Olen niin energinen että! Kotonaollessa sitä ei jaksanut tehdä yhtään mitään....
Voisin jäädä kotiin vain jos:
- lapsille hoitaja joka päiväksi useaksi tunniksi että ehtisin mennä ja tulla kuten haluaisin, eli harrastaa jotain työnkaltaista.
- minulle jonkinlainen " palkka" että olisi varaa törsätä
- haluaisin eläkevakuutuksen
Tulevaisuuden suunnitelmistani piti sanoa vielä se, ettei minulla ole siis mitään henkilökohtaista hinkua päästä töihin. Voisin hyvin kuvitella, että olisin vaikka loppuelämäni kotona.