En keksi mitään puhuttavaa anoppini kanssa.

Anoppini elämänpiiri on kutistunut televisioon ja päivittäiseen kävelylenkkiin. Hän ei käy missään paitsi miehensä pakottamana. Varmaan tästä johtuen hänen puheensa ovat minusta tyhjiä ja mitäänsanomattomia. Meillä ei ole mitään yhteistä. Pystymme keskustelemaan vain hänen lapsen lapsestaan. Mistä ihmeestä kehitän jotain puhuttavaa hänen kanssaan?