Mikä minua oikein vaivaa? Keittiöpsykologit kehiin!

Tapasin kauan sitten miehen, ja ystävystyimme lähes välittömästi. Välillämme oli tietynlaista kemiaa alusta asti, joskin minä olin naimisissa ja asia jäi sikseen. Täsmennyksenä tähän se, että miestäni ei haittaa avioliiton ulkopuoliset suhteet, mutta ko. mies ei halunnut sekaantua mihinkään kolmiodraamaan.



Ystävyytemme jatkui rajaa hipovana pitkään, ja minua alkoi jo harmittaa se ettemme vain yksinkertaisesti harrastaneet seksiä - monestihan se odotus on itse tapahtumaa parempaa ja ajattelin että pääsen haluistani eroon sillä että vain teemme sen.



Eräänä päivänä päädyimme lopulta sänkyyn. Kysyin mieheltä mistä mielenmuutos, ja hän sanoi että kai hän vain lakkasi huolehtimasta. Jonkun toisen vaimo, so what.



Minä taas huomasin että seksi oli yllättävän hyvää, ja olin entistä isomman pulman edessä. Halusin saada lisää, ja kerrasta tuli tapa.



En usko että meistä voisi ikinä tulla oikeaa paria, tai että meistä kumpikaan sitä edes haluaisi. Olemme ihan eri kohdissa elämissämme ja haluamme eri asioita. Silti monen vuoden ystävyys ja upea seksi saavat minut aina palaamaan hänen luokseen. Huomaan kauhulla ajattelevani päivää jolloin hän alkaa seurustella jonkun kanssa enkä todennäköisesti voi enää olla edes hänen ystävänsä. Katselen baarissa joskus hänen naisseuralaisiaan jopa mustasukkaisesti vaikka kyse on vain ystävistä.



Ei, en halua erota miehestäni. En halua oikeaa parisuhdetta tämän toisen miehen kanssa, enkä koe olevani edes rakastunut häneen.



Minulla on kauhea olo. Tuntuu kuin hyväksikäyttäisin omaa ystävääni, ja estäisin samalla häneltä todellisen onnen, enkä silti pysty lopettamaan. Olen puhunut asiasta hänelle, ja hän sanoo että kyllä tähänkin asiaan kaksi tarvitaan ja hänellä on omakin tahto. Tiedän että hän kärsii kuitenkin tahollaan salailusta ja moraalisesta krapulasta, joka entisestään lisää ahdistustani. Välitän hänestä, tietenkin, onhan hän ystäväni.



Mitä tässä nyt pitäisi tehdä? Minussa on jotain pahasti vialla, tajuan sen itsekin. Silti lopettaminen on vaikeaa, mahdotonta jopa (olen yrittänyt).