Petätkö säännöllisesti?

Enkä sitä kuinka tyhminä te pettäjät pidätte puolisoitanne... ei kiinnijäämiseen "todistajia" tarvita...

1)Vaatteissa vieras hajuvedentuoksu vaikka olisitte itse kuinka hyvin peseytynyt

2)toalettilaukussa kortsuja, vaikka ette niitä puolison kanssa käyttäisi

3) laivalla voi yllättäin tulla fritsunnäköinen jälki kaulaan jostain...

4) nimettömästä puuttuu sormus, koska sormi yllättävästi kipeytynyt

yms....

Enkä sitä kuinka tyhminä te pettäjät pidätte puolisoitanne... ei kiinnijäämiseen "todistajia" tarvita... 1)Vaatteissa vieras hajuvedentuoksu vaikka olisitte itse kuinka hyvin peseytynyt 2)toalettilaukussa kortsuja, vaikka ette niitä puolison kanssa käyttäisi 3) laivalla voi yllättäin tulla fritsunnäköinen jälki kaulaan jostain... 4) nimettömästä puuttuu sormus, koska sormi yllättävästi kipeytynyt yms....

Jos on noin tyhmä, tottakai jää kiinni. Ja kuuluukin jäädä. Tyhmyydestä sakotetaan...

N36

1)Vaatteissa vieras hajuvedentuoksu vaikka olisitte itse kuinka hyvin peseytynyt

Pitäähän sitä tuttuja naisia halata tai esim laivalla testata erilaisia hajuvesiä vaimolle vietäväksi

2)toalettilaukussa kortsuja, vaikka ette niitä puolison kanssa käyttäisi

Kyllähän reissussa pitää olla vastuuntuntoinen, ei vara venettä kaada

3) laivalla voi yllättäin tulla fritsunnäköinen jälki kaulaan jostain...

Aikuiset ihmiset ei imuttele kauloja vaan pillua sekä mulkkua

4) nimettömästä puuttuu sormus, koska sormi yllättävästi kipeytynyt yms....

Monella ruumiillista työtä tekevällä ja esim hitsareilla ei ole sormuksia lainkaan. Pehmeä kultasormus naarmuuntuu herkästi erilaisissa askareissa ja näinollen unohtuu usein sormesta. On monta turvallisempaa paikkaa säilyttää sormusta kuin sormi.

Tilaisuus ei siis tee minusta varasta, vaan olen jo valmiiksi varas ja sujahdan tilaisuuteen.

Joo, voihan sen noinkin sanoa ;-)

Ja siitä sormuksesta, josta tässä aikaisemmin juteltiin, niin on kaksi mahdollisuutta:

1) laittaa sormus kaulaketjuun, lompakkoon tms.

2) pitää sitä vaan ihan rohkeasti sormessa. Niinhän sitä sanotaan, että "sormus on laadun tae ja jos on kelvannu jollekulle muulle, niin ei voi olla ihan huono" ;-) Sitä paitsi sormuksen omaava henkilö jää tuskin jälkikäteen "roikkumaan". Pidetään vain hauskaa ja se on sitten siinä.

M36

Tässä asiassa pieni panostus, suuri voitto :-)

Aivan totta.

...taisi olla kuitenkin vähän liian kallis hinta siitä "laivapanosta" - ero tuli!

...miten onnistuit jäämään kiinni? Kertoiko joku kavereistasi puolisollesi? Mitä tapahtui?

N36

En vaan paljasta sitä sille. Ensin vain epäilin, mutta kun en paljastanut epäilyjäni niin mies tuli itsevarmaksi ja varomattomaksi. Sen vain tietää, tosi pienistä asioista tajuaa vähitellen ja sitten osaakin jo vähän tarkkailla ja etsiä vastauksia.

Esimerkiksi tuo typerys tyhjentää puhelimensa lokin AINA tupakalla käymisen jälkeen. Tai jos on erinäisistä syistä tullut vasta yöllä kotiin/ollut yön yli pois kotoa, vahtii aina pari päivää puhelinta. Nukkuu sen kanssa ja tulee kauhea kiiru jos puhelin hälyttää ja minä olen lähempänä sitä kuin hän itse (vaikken koskaan edes vastaa hänen puhelimeensa). Puhelin on normaalistikin aina taskussa, muttei sentään hermona vahdi sitä. Ilmeisesti on joskus soiteltu perään vaikkei ole pitänyt.

Muita selkeitä merkkejä on ajoittainen rakkauslaulujen hyräily tupakalla(=soittamassa) käymisen jälkeen vaikkei varmasti hyräilisi niitä minun vuokseni. Samoihin aikoihin esiintyy yleensä lisääntynyttä yksityisyyden tarvetta esim tietokoneella ollessa ja muun muassa lenkkeilyinnostus kasvaa sekä myöhästelee töistä tullessa. Kaikki yhtä aikaa ja kausi kestää muutamasta viikosta pariin kuukauteen. Nuo nyt typerimpiä mokiansa. Toisaalta esim tuota lenkkeilyn kausittaisuutta en varmaan olisi tajunnut, jollen olisi ensin saanut tietää suhteesta ja sitten osannut yhdistää lenkkikauden siihen, seuraavan suhteen ensimmäisenä merkkinä huomasinkin sitten jo uuden lenkkikauden alkamisen jolloin tajusin kiinnittää tarkemmin huomiota menoihin muuten ja sain seuraavan suhteen selville. Jos olisi kyse yksittäisestä suhteesta eikä toistuvasta käyttäytymisestä niin tuollaisia asioita ei varmaan tajuaisi, pelkkä lenkkeilyintohan voi vaihdella monesta muustakin syystä kuin pettämisestä. Mutta nythän oli puhe sarjapettäjistä.

Tuttu ihminen (vuosien kumppani) tajuaa jo paljon pienemmistäkin asioista että jokin on pielessä. Ihan vaikka jos olemuksessa on "jotain" sinne laivalle mennessä tai sieltä tullessa ja se ei tunnu täysin luontevalta omalle kumppanille. Ei käytöksen täydy olla täysin normaalista poikkeavaa että puoliso osaa vähän pysähtyä ja ajatella puolikkaalla ajatuksella "mitäs tuo oli". Jos sama tunne kertaantuu samoissa tai samankaltaisissa tilanteissa, alkaa epäilyttämään. Voi puhua naisenvaistosta mutta minä väitän että kyse on ihan reagoimista tutun ihmisen olemukseen ja johonkin siinä olevaan poikkeavaan tai huolestuttavaan. Luulisin että mies vaistoaa samalla tavalla vaimoansa tai vanhempi lastaan. Ja jos epäilyjä ei paljasta vaan jaksaa rauhassa odotella ja tarkkailla, toinen mokaa lähes varmasti jossain kohtaa ja puoliso saa varmistuksen epäilyilleen. Sitten onkin kyse enää valitseeko raivokohtauksen, hiljaisen hyväksynnän, kylmän eron vai ruman koston. Minä valitsin tarkkailun jatkamisen, täyden hyödyn ottamisen ja lopuksi ruman koston.

No, minun syyni pitää miestäni tuossa pyörimässä eivät sen seikkailuista muutu. Siitä on vielä enemmän hyötyä kuin haittaa. Silloin kun rakastin sitä, niin olin surullinen ja loukattu ja tunteet heittelivät laidasta laitaan. Olen päässyt siitä yli, tunnemyrskyni liittyvät jo johonkuhun aivan muuhun... Sen verran kauan olen tuota (pettämistä ja kaikkea muuta paskaa jota tähän ns parisuhteeseen on sisältynyt) katsellut että osaan jo suhtautua koko mieheen tunteettomalla järjellä (no okei, ehkä vähän katkeruutta). Matkan varrella olen itkenyt niin monet kyyneleet etten heruta niitä enää tuolle.

Jollei mies lähde itse ennen (tai minä rakastu liian syvästi johonkuhun muuhun), otan eron 3-5 vuoden kuluttua. En viitsi sanoa syitä jotten tule tunnistettavaksi, mutta aiemmin ei oikein sovi minulle. Ja mieheni ilmeisesti tosissaan luulee etten tajua mistään mitään ja että rakastan sitä ja että suhteemme on tarkoitus kestää loppuelämän. Hyväksikäyttöä ja huijausta, mutta en koe olevani mitään velkaa tuolle. Paitsi että sitten kun päätän lähteä, aion toteuttaa sen niin että saa kunnolla iskun takaisin, vähän tasoitusta sille ainoalle tunteelle jota häntä kohtaan vielä tunnen.

Henkilökohtaisesti veikkaan, että aika monella sarjapettäjällä itsevarmuus kipuaa vähitellen todellisuudentajun tielle eivätkä enää edes tajua mitä kaikkea puolisonsa oikeasti tajuaa, tuntee ja suunnittelee.

Mutta koska olet jo ilmeisesti heittänyt kirveen kaivoon parisuhteessasi, mikset itsekin kokeilisi vähän vaihtelevampaa elämää?



Tuosta kiinnijäämisestä vielä, että on ihan tyhmää vaihtaa puhelinnumeroita ja jatkaa jotain laivapanoa sivusuhteena. Siinähän sitä juuri jää kiinni. Itse harrastan vain kertapettämisiä enkä todellakaan tekstaile kenenkään kanssa kuukausitolkulla. Muutenkaan elämäni / käytökseni ei muutu pettämisestä, koska urheilen aina todella paljon ja teen töitä kausittain enemmän, kausittain vähemmän.



Sormusta ei todellakaan tarvitse ottaa sormesta pois. En ole koskaan ottanut.



N36

En vaan paljasta sitä sille. Ensin vain epäilin, mutta kun en paljastanut epäilyjäni niin mies tuli itsevarmaksi ja varomattomaksi. Sen vain tietää, tosi pienistä asioista tajuaa vähitellen ja sitten osaakin jo vähän tarkkailla ja etsiä vastauksia.

Esimerkiksi tuo typerys tyhjentää puhelimensa lokin AINA tupakalla käymisen jälkeen. Tai jos on erinäisistä syistä tullut vasta yöllä kotiin/ollut yön yli pois kotoa, vahtii aina pari päivää puhelinta. Nukkuu sen kanssa ja tulee kauhea kiiru jos puhelin hälyttää ja minä olen lähempänä sitä kuin hän itse (vaikken koskaan edes vastaa hänen puhelimeensa). Puhelin on normaalistikin aina taskussa, muttei sentään hermona vahdi sitä. Ilmeisesti on joskus soiteltu perään vaikkei ole pitänyt.

Muita selkeitä merkkejä on ajoittainen rakkauslaulujen hyräily tupakalla(=soittamassa) käymisen jälkeen vaikkei varmasti hyräilisi niitä minun vuokseni. Samoihin aikoihin esiintyy yleensä lisääntynyttä yksityisyyden tarvetta esim tietokoneella ollessa ja muun muassa lenkkeilyinnostus kasvaa sekä myöhästelee töistä tullessa. Kaikki yhtä aikaa ja kausi kestää muutamasta viikosta pariin kuukauteen. Nuo nyt typerimpiä mokiansa. Toisaalta esim tuota lenkkeilyn kausittaisuutta en varmaan olisi tajunnut, jollen olisi ensin saanut tietää suhteesta ja sitten osannut yhdistää lenkkikauden siihen, seuraavan suhteen ensimmäisenä merkkinä huomasinkin sitten jo uuden lenkkikauden alkamisen jolloin tajusin kiinnittää tarkemmin huomiota menoihin muuten ja sain seuraavan suhteen selville. Jos olisi kyse yksittäisestä suhteesta eikä toistuvasta käyttäytymisestä niin tuollaisia asioita ei varmaan tajuaisi, pelkkä lenkkeilyintohan voi vaihdella monesta muustakin syystä kuin pettämisestä. Mutta nythän oli puhe sarjapettäjistä.

Tuttu ihminen (vuosien kumppani) tajuaa jo paljon pienemmistäkin asioista että jokin on pielessä. Ihan vaikka jos olemuksessa on "jotain" sinne laivalle mennessä tai sieltä tullessa ja se ei tunnu täysin luontevalta omalle kumppanille. Ei käytöksen täydy olla täysin normaalista poikkeavaa että puoliso osaa vähän pysähtyä ja ajatella puolikkaalla ajatuksella "mitäs tuo oli". Jos sama tunne kertaantuu samoissa tai samankaltaisissa tilanteissa, alkaa epäilyttämään. Voi puhua naisenvaistosta mutta minä väitän että kyse on ihan reagoimista tutun ihmisen olemukseen ja johonkin siinä olevaan poikkeavaan tai huolestuttavaan. Luulisin että mies vaistoaa samalla tavalla vaimoansa tai vanhempi lastaan. Ja jos epäilyjä ei paljasta vaan jaksaa rauhassa odotella ja tarkkailla, toinen mokaa lähes varmasti jossain kohtaa ja puoliso saa varmistuksen epäilyilleen. Sitten onkin kyse enää valitseeko raivokohtauksen, hiljaisen hyväksynnän, kylmän eron vai ruman koston. Minä valitsin tarkkailun jatkamisen, täyden hyödyn ottamisen ja lopuksi ruman koston.

No, minun syyni pitää miestäni tuossa pyörimässä eivät sen seikkailuista muutu. Siitä on vielä enemmän hyötyä kuin haittaa. Silloin kun rakastin sitä, niin olin surullinen ja loukattu ja tunteet heittelivät laidasta laitaan. Olen päässyt siitä yli, tunnemyrskyni liittyvät jo johonkuhun aivan muuhun... Sen verran kauan olen tuota (pettämistä ja kaikkea muuta paskaa jota tähän ns parisuhteeseen on sisältynyt) katsellut että osaan jo suhtautua koko mieheen tunteettomalla järjellä (no okei, ehkä vähän katkeruutta). Matkan varrella olen itkenyt niin monet kyyneleet etten heruta niitä enää tuolle.

Jollei mies lähde itse ennen (tai minä rakastu liian syvästi johonkuhun muuhun), otan eron 3-5 vuoden kuluttua. En viitsi sanoa syitä jotten tule tunnistettavaksi, mutta aiemmin ei oikein sovi minulle. Ja mieheni ilmeisesti tosissaan luulee etten tajua mistään mitään ja että rakastan sitä ja että suhteemme on tarkoitus kestää loppuelämän. Hyväksikäyttöä ja huijausta, mutta en koe olevani mitään velkaa tuolle. Paitsi että sitten kun päätän lähteä, aion toteuttaa sen niin että saa kunnolla iskun takaisin, vähän tasoitusta sille ainoalle tunteelle jota häntä kohtaan vielä tunnen.

Henkilökohtaisesti veikkaan, että aika monella sarjapettäjällä itsevarmuus kipuaa vähitellen todellisuudentajun tielle eivätkä enää edes tajua mitä kaikkea puolisonsa oikeasti tajuaa, tuntee ja suunnittelee.

Miten voit olla tollaisen miehen kanssa ja harrastaa seksiä? Miten mies ei huomaa kylmyyttäsi vai näytteletkö sille tunteitasi? Eikö tämä vie psyykkeen aika koville?

M34

Sopiva tilanne, fiilis ja mies...

Nautin tilanteen tuomasta jännityksestä ja erityisesti miesten innosta. Myöhemmin tuntuu kyllä usein kurjalta varsinkin, jos mies on seksin jälkeen ollut ylimielinen. Olen pohtinutkin onko se miehen omaa moraalista krapulaa kun alkaa heti morkata...

En vaan paljasta sitä sille. Ensin vain epäilin, mutta kun en paljastanut epäilyjäni niin mies tuli itsevarmaksi ja varomattomaksi. Sen vain tietää, tosi pienistä asioista tajuaa vähitellen ja sitten osaakin jo vähän tarkkailla ja etsiä vastauksia. Esimerkiksi tuo typerys tyhjentää puhelimensa lokin AINA tupakalla käymisen jälkeen. Tai jos on erinäisistä syistä tullut vasta yöllä kotiin/ollut yön yli pois kotoa, vahtii aina pari päivää puhelinta. Nukkuu sen kanssa ja tulee kauhea kiiru jos puhelin hälyttää ja minä olen lähempänä sitä kuin hän itse (vaikken koskaan edes vastaa hänen puhelimeensa). Puhelin on normaalistikin aina taskussa, muttei sentään hermona vahdi sitä. Ilmeisesti on joskus soiteltu perään vaikkei ole pitänyt. Muita selkeitä merkkejä on ajoittainen rakkauslaulujen hyräily tupakalla(=soittamassa) käymisen jälkeen vaikkei varmasti hyräilisi niitä minun vuokseni. Samoihin aikoihin esiintyy yleensä lisääntynyttä yksityisyyden tarvetta esim tietokoneella ollessa ja muun muassa lenkkeilyinnostus kasvaa sekä myöhästelee töistä tullessa. Kaikki yhtä aikaa ja kausi kestää muutamasta viikosta pariin kuukauteen. Nuo nyt typerimpiä mokiansa. Toisaalta esim tuota lenkkeilyn kausittaisuutta en varmaan olisi tajunnut, jollen olisi ensin saanut tietää suhteesta ja sitten osannut yhdistää lenkkikauden siihen, seuraavan suhteen ensimmäisenä merkkinä huomasinkin sitten jo uuden lenkkikauden alkamisen jolloin tajusin kiinnittää tarkemmin huomiota menoihin muuten ja sain seuraavan suhteen selville. Jos olisi kyse yksittäisestä suhteesta eikä toistuvasta käyttäytymisestä niin tuollaisia asioita ei varmaan tajuaisi, pelkkä lenkkeilyintohan voi vaihdella monesta muustakin syystä kuin pettämisestä. Mutta nythän oli puhe sarjapettäjistä. Tuttu ihminen (vuosien kumppani) tajuaa jo paljon pienemmistäkin asioista että jokin on pielessä. Ihan vaikka jos olemuksessa on "jotain" sinne laivalle mennessä tai sieltä tullessa ja se ei tunnu täysin luontevalta omalle kumppanille. Ei käytöksen täydy olla täysin normaalista poikkeavaa että puoliso osaa vähän pysähtyä ja ajatella puolikkaalla ajatuksella "mitäs tuo oli". Jos sama tunne kertaantuu samoissa tai samankaltaisissa tilanteissa, alkaa epäilyttämään. Voi puhua naisenvaistosta mutta minä väitän että kyse on ihan reagoimista tutun ihmisen olemukseen ja johonkin siinä olevaan poikkeavaan tai huolestuttavaan. Luulisin että mies vaistoaa samalla tavalla vaimoansa tai vanhempi lastaan. Ja jos epäilyjä ei paljasta vaan jaksaa rauhassa odotella ja tarkkailla, toinen mokaa lähes varmasti jossain kohtaa ja puoliso saa varmistuksen epäilyilleen. Sitten onkin kyse enää valitseeko raivokohtauksen, hiljaisen hyväksynnän, kylmän eron vai ruman koston. Minä valitsin tarkkailun jatkamisen, täyden hyödyn ottamisen ja lopuksi ruman koston. No, minun syyni pitää miestäni tuossa pyörimässä eivät sen seikkailuista muutu. Siitä on vielä enemmän hyötyä kuin haittaa. Silloin kun rakastin sitä, niin olin surullinen ja loukattu ja tunteet heittelivät laidasta laitaan. Olen päässyt siitä yli, tunnemyrskyni liittyvät jo johonkuhun aivan muuhun... Sen verran kauan olen tuota (pettämistä ja kaikkea muuta paskaa jota tähän ns parisuhteeseen on sisältynyt) katsellut että osaan jo suhtautua koko mieheen tunteettomalla järjellä (no okei, ehkä vähän katkeruutta). Matkan varrella olen itkenyt niin monet kyyneleet etten heruta niitä enää tuolle. Jollei mies lähde itse ennen (tai minä rakastu liian syvästi johonkuhun muuhun), otan eron 3-5 vuoden kuluttua. En viitsi sanoa syitä jotten tule tunnistettavaksi, mutta aiemmin ei oikein sovi minulle. Ja mieheni ilmeisesti tosissaan luulee etten tajua mistään mitään ja että rakastan sitä ja että suhteemme on tarkoitus kestää loppuelämän. Hyväksikäyttöä ja huijausta, mutta en koe olevani mitään velkaa tuolle. Paitsi että sitten kun päätän lähteä, aion toteuttaa sen niin että saa kunnolla iskun takaisin, vähän tasoitusta sille ainoalle tunteelle jota häntä kohtaan vielä tunnen. Henkilökohtaisesti veikkaan, että aika monella sarjapettäjällä itsevarmuus kipuaa vähitellen todellisuudentajun tielle eivätkä enää edes tajua mitä kaikkea puolisonsa oikeasti tajuaa, tuntee ja suunnittelee.

Pystyisitkö antaan miehellesi anteeksi ja aloittamaan puhtaalta pöydätä, jos hän tunnustaisi tekonsa ja haluaisi jatkavansa yhteiselämää kanssasi.

Itse harrastan vain kertapettämisiä enkä todellakaan tekstaile kenenkään kanssa kuukausitolkulla. Muutenkaan elämäni / käytökseni ei muutu pettämisestä, koska urheilen aina todella paljon ja teen töitä kausittain enemmän, kausittain vähemmän. Sormusta ei todellakaan tarvitse ottaa sormesta pois. En ole koskaan ottanut. N36

Sama juttu mulla. Homman "juju" on nimenomaan siinä, että ei anneta mitään yhteystietoja sille kumppanille, eikä kerrota koko nimeä, koska niiden perusteella joku voi sitten alkaa "soittelemaan perään".

Jos sitten alkaa rinnakkaissuhteeseen jonkun "vakiopanon" kanssa, niin on melko iso todennäköisyys jäädä kiinni. Tosin itse olen aikanaan selvinnyt melko "pitkällekin", mutta sitten käry kävi.

Eli:

1) ei "todistajia"

2) ei koko nimen kertomista

3) ei yhteystietojen luovutusta.

M36

...eikä todellakaan kannata työreissuilla "seota" asiakkaisiin ja toisinpäin...vaikka asiakassuhteet pitääkin hyvin hoidella :-)

Sama juttu mulla. Homman "juju" on nimenomaan siinä, että ei anneta mitään yhteystietoja sille kumppanille, eikä kerrota koko nimeä, koska niiden perusteella joku voi sitten alkaa "soittelemaan perään". Jos sitten alkaa rinnakkaissuhteeseen jonkun "vakiopanon" kanssa, niin on melko iso todennäköisyys jäädä kiinni. Tosin itse olen aikanaan selvinnyt melko "pitkällekin", mutta sitten käry kävi. Eli: 1) ei "todistajia" 2) ei koko nimen kertomista 3) ei yhteystietojen luovutusta. M36

[/quote]

Ei ole kukaan alkanut stalkkeriksi. Kyllähän se sormus sormessa jo kertoo älykkäälle ihmiselle, että tästä ei tule vuosisadan rakkaustarinaa. En ole ihmeemmin piilotellut henkilöllisyyttäni, mutten tietysti sitä mainostanutkaan.



Työasiat ja seksielämä todellakin kannattaa pitää erillään. Siinä menee äkkiä uskottavuus...



N36

Ei ole kukaan alkanut stalkkeriksi. Kyllähän se sormus sormessa jo kertoo älykkäälle ihmiselle, että tästä ei tule vuosisadan rakkaustarinaa. En ole ihmeemmin piilotellut henkilöllisyyttäni, mutten tietysti sitä mainostanutkaan. Työasiat ja seksielämä todellakin kannattaa pitää erillään. Siinä menee äkkiä uskottavuus... N36

..hyvä juttu! Mä olisin lisännyt tuohon ekaan lauseeseen "vielä". On sitä olemassa sellaisia sinkkuja tms., jotka tapahtuneen jälkeen haluaisivat lähempääkin tuttavuutta vaikka olis kuinka varattu, ja just noiden mahdollisten puheluiden/tekstareiden/stalkkauksen takia en anna yhteystietojani ja koko nimeäni "satunnaisille tuttavuuksille". Etunimen kyllä kerron kun esittäydytään ja sen, mitä teen työkseni mutta en koskaan firman nimeä. That's all.

M36

Petän aina kun tilaisuus tulee. Lisäksi myös kavallan, varastan ja puukotan selkään.

Ei ole kukaan alkanut stalkkeriksi. Kyllähän se sormus sormessa jo kertoo älykkäälle ihmiselle, että tästä ei tule vuosisadan rakkaustarinaa. En ole ihmeemmin piilotellut henkilöllisyyttäni, mutten tietysti sitä mainostanutkaan. Työasiat ja seksielämä todellakin kannattaa pitää erillään. Siinä menee äkkiä uskottavuus... N36

..hyvä juttu! Mä olisin lisännyt tuohon ekaan lauseeseen "vielä". On sitä olemassa sellaisia sinkkuja tms., jotka tapahtuneen jälkeen haluaisivat lähempääkin tuttavuutta vaikka olis kuinka varattu, ja just noiden mahdollisten puheluiden/tekstareiden/stalkkauksen takia en anna yhteystietojani ja koko nimeäni "satunnaisille tuttavuuksille". Etunimen kyllä kerron kun esittäydytään ja sen, mitä teen työkseni mutta en koskaan firman nimeä. That's all. M36

..että kukaan viitsisi alkaa stalkkaamaan :-D

N36

Ehkä mä en oo tehnyt niin suurta vaikutusta, että kukaan viitsisi alkaa stalkkaamaan :-D N36

Toi oli aika hyvä ;-) Jos tällä foorumilla voisi antaa hyvistä/hauskoista kommenteista plussia, niin toi olis kyllä sen arvoinen ;-)

M36

...olis botskiristeily hollilla. Saas nähdä, miten käy...



M36

...mutta vasta tammikuulle..



N36

Ei ollut morkkista. Oli vaan hauskaa seikkailla ja petin tosiaan aina, kun mahdollista. En kunnioittanut tai rakastanut enää eksääni alun jälkeen, vaikka roikuin siinä suhteessa melkein 8 vuotta. Jotenkin vaan sitä oli siinä liitossa, kun se kuului asiaan ja "eksä oli kunnon mies". Lopulta tajusin, etten halua elää elämääni näin ja avioliitto oli lapseton, joten parempi jatkaa elämää kuin konservatiivisuudesta roikkua väkisin jonkun kanssa. Jätin eksän ja tapasin sittemmin nykyisen siippani. Tämän nykyisen kanssa olen ollut pian 10 vuotta ja ei ole käynyt edes mielessä vieraat. Rakastan miestäni kaiken lapsiperhearjen keskellä ja kunnioitan liikaa, jotta voisin pettää luottamuksen.

...olis botskiristeily hollilla. Saas nähdä, miten käy... M36

Onnea vaan risteilylle...

jos natsaa, toivattavasti sinkun kanssa :-)

Ikävää, että viattomat lapset joutuvat usein kärsimään näistä pettämisjutuista erotilanteissa...