Mitä virkaa on toisilla ja kolmansilla nimillä?
Kommentit (20)
onhan ne lisänimet tietysti lievästi erottelevia. Meidän firmassa on nimittäin 3 tyyppiä, joilla on sama etunimi ja sukunimi. Nämä henkilöt erotetaan sitten sillä toisella nimellä toisistaan.
En ole vielä tähän ikään mennessä toista nimeä tarvinnut. Minulla on siis vain yksi etunimi.
Meidän molemmilla lapsilla on kolme etunimeä. Ensimmäinen nimi on kutsumanimi ja (osittain) lapsen persoonan mukaan valittu, keskimmäinen tai kolmas nimi on suvusta, ja sillä toisella/kolmannella sitten on jokin hauska tarina tai tausta, joka liittyy lapsen syntymäajankohtaan, odotukseen tai vauvahaaveisiin. Ei sillä niin väliä vaikkei niitä useinkaan käytetä, ovat vaan kiva ja aina mukana kulkeva osa lapsen elämää.
onhan ne lisänimet tietysti lievästi erottelevia. Meidän firmassa on nimittäin 3 tyyppiä, joilla on sama etunimi ja sukunimi. Nämä henkilöt erotetaan sitten sillä toisella nimellä toisistaan.
että toinen nimi on tosiaan ollut tarpeeseen.
Ehkä se toinen nimi on hyvä olla myös siitä syystä ettei koko ajan tarvitsisi selitellä miksi se puuttuu ;)
Olikos ne jehovat tms, jotkaa antaa vain yhden etunimen?
kuten mulla niin on tarpeen jatkuvasti käyttää toistakin etunimeä. Ja mulla on vielä suht harvinainen sukunimi...
ja jos ihminen on niin tyhmä ettei tajua miten jollakin voi olla vain yksi nimi, niin en kyllä hänelle ala mitään selittelemään
että toinen nimi on tosiaan ollut tarpeeseen.
Ehkä se toinen nimi on hyvä olla myös siitä syystä ettei koko ajan tarvitsisi selitellä miksi se puuttuu ;)
Olikos ne jehovat tms, jotkaa antaa vain yhden etunimen?
mutta minä ainakin tykkään keksiä nimiä tulevalle 3. lapselleni ja varmaan annetaankin hänelle 3 nimeä. Ei kai niistä haittaakaan ole? Enempää kuin 3 en kuitenkaan antais ja kaksikin riittää hyvin. Mutta että vaan 1, tylsää...
Kyllä hän on sitä jopa häpeillyt, tuntenut itsesä toisarvoiseksi.
Nykyään kyllä ortodoksitkin antavat jo kaksi, jotkut kolmekin nimeä. Olen ehkä vanhanaikainen, kun minua tuo kolmas nimi ortodoksilapselle kummastuttaa.
Olen harkinnut sitä, että antaisin lapselle vain yhden nimen, mutta jäin tosiaan pohtimaan tuota selittelyasiaa. Omalla toisella nimelläni on tarina, ja se on siksi minulle rakas.
äidilläni on vain yksi nimi. En tiedä onko täysin totta mutta olen kuullut kerrottavan että pappi on sanonut ettei tarvitse kuin yhden nimen.. :) Tietääkseni muilla vanhemmilla ja nuoremmilla sisaruksilla useampi nimi..
Meillä suvussa myös paljon ihmisiä joilla toinen nimi on kutsumanini, kuten toisella meidän lapsista. Sitten tietysti kysytään miksi näin..
mahd. seuraavalle lapselle laitamme vain yhden nimen
silloin kun on esimerkiksi kyse jonkin yrityksen sähköpostilistoista. Meillä näiden täyskaimojen sähköpostiosoitteet ovat esim. muotoa pekka.j.kaalinpaa@yritys.fi
juuri tuosta erottelutarpeesta johtuen, mutta kolmannet nimet on kyllä enemmänkin vanhempien omaa itsetunnon ja ties minkä pönkitystä.
Kolmannet nimet ovat täysin turhia mielestäni. Olen kyseistä muoti-ilmiötä jo useamman vuoden ajan ihmetellyt. Vielä kymmenisen vuotta sitten kolme etunimeä oli harvinainen juttu.
Mutta silti toinen nimeni on mielestäni tarpeeton. Isälläni ja äidilläni oli molemmilla vain yksi, jostain syystä meillä lapsilla kaksi. Omallani on vain yksi nimi, eikä se ol eollut ongelma.
on pojalla käytössä ensimmäinen ja toinen nimi. Eli kutsun häntä joko "Villeksi" tai "Juhaniksi"! Lempinimiäkin on käytössä, molemmista nimistä.
Ei toisella nimellä ole ollut itselleni koskaan mitään virkaa. Vaivaa vain kun kaiken maailman planketeissa pyydetään kirjoittamaan koko nimi. Kutsumanimi sitten pyydetään alleviivaamaan. Mikä tarkoitus on sitten nimellä, jolla ei kutsuta?
Omille lapsille annoin vain yhden etunimen, eikä todellakaan ole kaduttanut.
Mutta kukin tyylillään.
Se on vain tapa.