Kaverin mielestä meidän ristiäiset on tekopyhät

kaste kuuluu uskoville

Miksi haluat liittää lapsen uskonnolliseen yhteisöön, johon ette itse usko?

ei anneta nimeä, vaan se on sakramentti, jossa otetaan lapsi seurakunnan jäseneksi ja tämä pääsee osalliseksi Jumalan armosta ja Kristuksen sovitustyöstä. Että sikäli kaverisi on ihan oikeassa. Suurin osa ev.luterilaisista ei tiedä kasteen merkitystä vaikka rippikoulu olisikin käyty.

Mäkään en jumalaan usko, vaikka kirkkoon kuulunkin. Lapset on kuitenkin kastettu, ja heille on puhuttu kristinuskosta. Ei niinkään mun osalta, mutta kerhossa ja tarhassa. Mun mielestä kuuluu yleissivistykseen tietää noita asioita.

Saavat sitten vanhempana päättää uskovatko mihin, jos mihinkään. Isommalle olen jo nyt sanonut, että niihin voi uskoa jos haluaa. On siis kysnyt, että onko ne satua vai totta. Ja mun mielestä pienelle lapselle ajatus taivaaseen menosta kuoleman jälkeen on yksinkertainen ja lohdullinen.

Kaunis tapa ja ei vara venettä kaada.

Ihmisiä, joille uskonto on henk. koht. yhdentekevä asia. Minä ainakin mieluummin olen pahoittamatta monen sukulaisen mieltä kuin ryhdyn tekemään suurta numeroa omasta uskonnottomuudestani, koska en ole mitenkään kirkon vastainen sinänsä. Kaste on mulle perinteinen rituaali, joka on muista merkityksistä kuin nimen antamisesta melko tyhjä.

tekopyhä on kyllä oikein sopiva sana.

Mutta niinpä vain meidänkin lapset on kastettu vaikka mä en usko samalla lailla kuin kirkossa opetetaan enkä jaksa lapsillenikaan opettaa ja käydään viellä kirkon kerhoissakin....... kristinusko (kuten moni muukin usko) on niin hukassa ja eksyksissä että siihen kukaan täysjärkinen voi uskoa=)

miksi haluatte lapselle Herran siunauksen? Varmuudenko vuoksi? Jos Jumala onkin?

Tai miksi ylipäätänsä kuulutte kirkkoon? Maksatte veroa yhteisöön johon ette usko? Eikös se ole vähän tyhmää?





T: uskis.

Kasteessa lapsi liitetään seurakuntaan. Seurakunta on uskovien yhteisö. Ja kummin velvollisuus on huolehtia lapsen uskonnollisesta kasvatuksesta, tutustumisesta uskonnollisen yhteisön tapoihin jne. En nyt sanoisi sitä kaverille päin naamaa, mutta minulle on vaikeuksia käsittää, miksi ei-uskovat haluavat liittää lapsensa kirkkoon.



Pystytkö mitenkään perustelemaan?

kun ei uskota jumalaan eikä tod. aiota kertoa mitään jumalajuttuja lapselle.

Lapset on kastettu. Saavat sitten itse päättää vakaumuksestaan isompana ilman, että siitä jo vauvana tehdään numeroa. Mulle kun nuo jutut ovat sellaisia, että mielestäni niistä on ihan turha kauheasti kiistellä. Mielelläni valitsen helpoimman vaihtoehdon, olkoon sitten jonkun mielestä jumalanpilkkaa ja toisen mielestä 'vähän tyhmää'. t. yksi uskonnoton

samassa kirkossa on kastettu sukulaisia jo 4 polvessa, ja ristiäiset on vanha suomalainen tapa esitellä uusi tulokas suvulle ja tutuille. Hienot juhlavat puitteet ja koulutettu juhlapuhuja (=pappi), urkusäestyskin. Kahvitustilakin saadaan edullisesti.

On elämässä paljon muitakin seromonioita, jotka ovat vähän hassuja. Joku ylioppilasjuhlien "gaudeamus igitur" on sisältönsä suhteen yhtä epäolennainen kuin "jumalan kämmenellä". Mukava juhlava tunnelma niistä kuitenkin tulee. Perinteet on rikkaus.

Ja 'älä kasta lastasi jos et usko' -kampanjaa :D

Mies oli eronnut kirkosta jo teininä, minäkin kovin vieraantunut. Naimisiin mentiin maistraatissa, lapset kastettiin kun se oli isovanhemmille tärkeää. Minä erosin kirkosta muutama vuosi sitten, lapset käyvät rippikoulun omasta halustaan ja päättävät sen jälkeen, jatkavatko kirkon jäsenenä vai ei. Vanhin on eronnut kirkosta jo.

On elämässä paljon muitakin seromonioita, jotka ovat vähän hassuja. Joku ylioppilasjuhlien "gaudeamus igitur" on sisältönsä suhteen yhtä epäolennainen kuin "jumalan kämmenellä". Mukava juhlava tunnelma niistä kuitenkin tulee. Perinteet on rikkaus.

...on täyttä tavaraa alusta loppuun.

Minä nyt vain satun olemaan sitä mieltä, että jos ihminen ei usko, hänen on täysin turhaa kuulua kirkkoon. Eräs kirkosta eronnut sukulaiseni kiteytti mielestäni asian hyvin: hänestä tuntui pilkalta uskovia kohtaan, että hän, ei-uskova, kuului kirkkoon. Siksi hän erosi kirkosta, eikä hänen lapsiaan ole kastettu.

Viimeiseksi muistetaan naissukupuoltakin (joka ei kuulu siihen yliopistomaailmaan):

"Eläköön myös neitoset, keihut kainokaiset,

emännätkin hellät, oivat,

ahkerasti askaroivat,

töissään taitavaiset."

On elämässä paljon muitakin seromonioita, jotka ovat vähän hassuja. Joku ylioppilasjuhlien "gaudeamus igitur" on sisältönsä suhteen yhtä epäolennainen kuin "jumalan kämmenellä". Mukava juhlava tunnelma niistä kuitenkin tulee. Perinteet on rikkaus.

...on täyttä tavaraa alusta loppuun.

Ei se mitään jumalanpilkkaa ole, ainakin oman lapseni kastetilaisuus oli lämminhenkinen ja koskettava tilaisuus. (Vaikka äitiä itketti lähinnä stressin purkautuminen ja hormonit :D.) Tekopyhä kuvaa sitä, että muka hurskaana kuuntelee pappia ja veisaa virttä, mutta ei oikeasti sitten koe kuitenkaan omakseen sitä uskoa ja sanomaa. Kyllähän esimerkiksi kirkossa voi hiljentyä, kokea hartaan kunnioittavan tunnelman ja olla vaikuttunut arkkitehtuurista ja atmosfääristä ja historiasta, vaikka ei kuvittelisikaan jumalan läsnäoloa. Samalla tavalla myös metsässä voi löytää "pyhiä paikkoja", vaikka ei uskoisikaan pakanallisiin jumaliin. Mutta tekopyhää se on sen "tosiuskovaisen" näkökulmasta.



En voi sanoa olevani uskovainen, mutta juuri sosiaaliset syyt oli tärkeimmät sille että ristiäisiä pidettiin itsestään selvyytenä (tosin kuulumme kyllä molemmat vanhemmat myös vielä kirkkoon). Lapsen liittäminen sukupolvien perinteeseen ja sukulaisten ja uuden perheenjäsenen kunnioittaminen oli minusta se liikuttava osuus, mutta kirkollinen liturgia ja ihana pappi loi tunnelman.

...yliopistomaailmakin on muuttunut, ja voihan tuon nykytulkinta ollakin niin, että kiitellään kotijoukkoja, jotka mahdollistavat akateemisen työn.

Viimeiseksi muistetaan naissukupuoltakin (joka ei kuulu siihen yliopistomaailmaan):

"Eläköön myös neitoset, keihut kainokaiset,

emännätkin hellät, oivat,

ahkerasti askaroivat,

töissään taitavaiset."

On elämässä paljon muitakin seromonioita, jotka ovat vähän hassuja. Joku ylioppilasjuhlien "gaudeamus igitur" on sisältönsä suhteen yhtä epäolennainen kuin "jumalan kämmenellä". Mukava juhlava tunnelma niistä kuitenkin tulee. Perinteet on rikkaus.

...on täyttä tavaraa alusta loppuun.