Kohtalotovereita? Eka raskaus lähes oireeton, nyt toinen ja JÄRKYTTÄVÄ olo.

Minä jouduin kolmannesta sairaslomalle ennenaikaisten supistusten takia jo rv 20. Kahdesta aikaisemmasta lapsesta ei ollut mitään! Kolmas syntyikin etuajassa.



Muutenkin kaikki väsymykset, selkäkivut ja liitoskivut ovat vaan pahentuneet raskauksien myötä. Pahoinvointi on ollut aina samanlaista, mutta minulla onkin kolme poikaa..

Mulla meni kolme ensimmäistä odotusta hyvin pientä kuvotusta lukuunottamatta.

Neljäs oli niin hirveä että jos esikoisen odotus olisi ollut kyseessä ei meille enempää olisi lapsia tullut. Kuvotus/etova olo 24/7 3kk ajan.

Kaikki aika meni siihen että mietin mitä voisin mahdollisesti syödä koska syömättömyys pahensi oloa. Onneksi olin kotona eikä tarvinnut olla töissä. Lapset elivät tuon kuvotus ajan valmisruuilla ja mies söi mitä söi.



Helpommin menee kropan venyminen mutta siihen se sitten jääkin. Ja ne tutut suonikohjutkin ilmestyvät niihin samoihin paikkoihinkin ihan tasan tarkkaan ja aiemmin kuin aikaisemmin.



Otan osaa oloosi. Tiedän että jokainen päivä tuntuu liian pitkältä mutta jokainen päivä vie myös lähemmäs sitä päivää kun ei enää okseta!

Olen useamman kuullut sanovan (ja pätee itseenikin) että kroppa reagoi eri tavalla vauvan sukupuolesta riippuen. Itselläni ei ollut mitään oireita kun poikiani odotin, mutta tyttöjä odottaessani on kuvottanut (ei kovin rankasti omalla kohdallani, mutta ero oli kuitenkin selvä). Ja nimen omaan kaikilla tuntemillani näin päin: tyttö kuvottaa, poika ei.

Ihan sama juttu. Tai no ekassa oli pientä kuvotusta, mutta toisessa olin aivan tajuttoman kuolettavan väsynyt ja lisäksi oksetti niin kovasti koko ajan. Odotin eri sukupuolta olevaa lasta, ties jos siitä johtui.

tytö kuvotti vain jonkin verran.



5

Toka vauva oli poika ja raskauspahoinvointi oli tosi hurjaa. Eli ei se keho totu varsinaisesti koskaan, synnytys tosin etenee keskimäärin tokalla ja ännännellä kerralla nopeammin.

kohtalotoverisi eli eka raskaus: eipä juuri raskausoireita, kaikki sujui tosi hyvin, toka raskaus: hirveä kuvotus aamusta iltaan useamman kuukauden ajan, ei tosin oksettanut, syödä piti vähän pakolla, sillä jos maha oli liian tyhjä, kuvotus vain yltyi...



Eka syntyi poika, nyt odotan tyttöä...

vastaan kuitenkin, koska tuli niin elävästi mieleen kahden ensimmäisen raskauden olo.



Oksetti, tai vähintäänkin etoi 24/7 rv 15 asti!! Väsymys oli aivan tolkuton, ja olo aivan järkyttävä.

Mitään ei tehnyt mieli, eikä saattanut syödä, mutta jos ei syönyt mitään, olo oli vielä kauheampi, väkisin piti aina yrittää niellä jotain ja miettiä mikä menisi alas.

Kaikki tutut, ennen ihanat tuoksut oksetti, normaalit lempiruoat oksetti, kaikki oksetti.

Mies ei voinut kahvia keittää aamulla, kun meinasin oksentaa senkin hajusta..



Jossain vaiheessa kävely lähikauppaan tuntui vähintään maratonilta, ei vaan ollut voimaa, se järkyttävä jatkuva pahoinvointi vei kaikki voimat.



Kaksi kertaa alkuraskaus meni näin..Arvatkaapa sitä autuutta, kun kolmannen odotuksen aikaan ei ollut minkäänlaista pahaa oloa, lukuunottamatta parin aamun pientä kuvotusta.



Tsemppiä, kyllä se olo siitä joku päivä paranee..

minulla oli kaksi ensimmäistä poikia, ja kolmas tyttö..tästä olettaisin, ettei minulle mieshormonit sovi ;)

vertaistuesta, en siis olekaan ainoa jolla menee näin päin! Mielenkiintoista tuo sukupuolihomma, saa nähdä miten menee. Esikoinen on tyttö. Iho ja hiuksetkin oli viimeksi erikoisen hyvässä kunnossa, mutta nyt finninaama oli se ensimmäinen oire, ja hiuksetkin jo tuntuu putoavan päästä. Aah tätä äitiyden hehkua! Yleensähän sanotaan, että tyttö vie äitinsä kauneuden, mutta olisko nyt toisin päin..?