On alkanut hirvittää miten selviän 1v2kk ikäisen ja vauvan kanssa.

Kaikki meni tosi hyvin, koska oli jo valmiiksi elämäntilanne, johon kuului vauva. Rutiinit olivat valmiina ja tuoreessa muistissa. Myös ensimmäisen kanssa tehdyistä virheistä pystyi ottamaan opikseen :) Toisen kanssa ei stressannut samalla tavalla kuin ensimmäisen. Kaikesta tästä johtuen toinen lapsi tuntui tosi helpolta. Tärkeintä on pitää säännöllinen elämänrytmi ja rutiinit, niin kaikki sujuu. Meille tuli sitten vielä kolmas joukon jatkoksi ;)

Ja miten synnytys meni verrattuna ekaan? Minulla eka synnytys oli ihan normaali "helppo" tai siis ei mitään erityisiä kommervenkkejä jouduttu käyttämään. Silti jännittää vähän miten seuraava menee.



Varmasti joo toi rutiinien pitäminen auttaa, ja totta että on paljon helpompi suhtautua vauvaan kun on jo vauva. Ehkä varsinkin kun se vastasyntynyt kutienkin nukkuu niin kamalan paljon vuorokaudesta.



ap

rauhallisesti vain! Olet yhden vauvan kokemusta rikkaampi verrattuna edelliseen ja se kokemus on tuore, niin että sulta sujuu hoitorutiinit kuin tyhjää vaan.



Vinkeistä päällimmäiseksi tarjoan säännöllistä päivärytmiä. Se kuulostaa tylsältä, mutta toimii etenkin kun pieniä on kaksi. Totuta pienin isomman tahtiin, se säästää hurjasti vaivaa. Säännöllinen rytmi ei tarkoita sitä, että kaikki tehdään minuutilleen, vaan että samat asiat toistuvat tietyssä järjestyksessä. Meilläkin tiesi illalla, kun pääsi nukkumaanmenoputken päähän, että lopputulos on 2 (ja myöhemmin 3) nukkuvaa pilttiä :D



Kyllä se hyvin menee, meidänkin vanhimmat ovat lukioikäisiä jo.

Molemmat synnytykset olivat aika nopeita ja helppoja. Enkä toista synnytystä enää jännittänyt samalla tavalla kuin ensimmäistä. Yleensä esikoisen syötin aamupäivällä sen jälkeen, kun vauva oli syönyt ja sitten lähdimme ulos. Vauva oppi nukkumaan pitkät päiväunet, kun aina samaan aikaan menimme ulkoilemaan. Vauvan nukkuessa minulla oli aikaa esikoiselle. Sisään tultuamme vanhempi simahti päiväunille, ja minulla oli taas aikaa joko nukkua tai keskittyä vauvaan. Meillä oli hienoa se, että isä pystyi iltaisin ottamaan vetovastuun lastenhoidosta, jolloin minulle jäi aikaa tehdä päivällä rästiin jääneet työt. Yöheräämisiäkin jaoimme aina, kun mahdollista. Tosin toisella lapsella oli alusta saakka selvä päivärytmi toisin kuin ensimmäisellä ja osittain varmaan siksi herätteli yöllä vähemmän. Olimme lisäksi niin väsyneitä, että ei olisi tullut mieleenkään elää NIIN vauvan tahdissa kuin ensimmäisen kanssa. Toisin sanoen: pienestä kitinästä huolimatta nukuttiin, kun oli masu täynnä ja vaippa vaihdettu. Ei siis alettu seurustelemaan :) Hyvin se menee! Ja muista nauttia, vaikka välillä väsyttäisi! Tuo aika on niin nopeasti ohi jälkeenpäin ajatellen.

Välillä olin jo sitä mieltä että mikäs siinä sitten, meneehän se. Nyt kun esikoinen täyttää pian sen vuoden ja siitä on enää 2kk laskettuun aikaan alkaa taas jännittää.



Koen, että minulla on ihan hyvä ote vauva-arkeen ja kaikki on mennyt pääsääntöisesti helposti esikoisen kanssa. Univaikeudetkin on selätetty, tai siis niidenkin kanssa pärjäsin mielestäni ihan hyvin vaikka olin todella poikki. Luulen myös, että ne johtuivat osin kokemattomuudesta ja omasta halustani "auttaa vauvaa nukahtamaan" pienestäkin inahduksesta, johon vauva sitten tottui ja alkoi sitä vaatiakin.



Täytyy kirjoittaa mahdollisimman paljon ylös asioita arjesta, niin jää toisellekin lapselle muistoja. Ekalle olen täyttänyt kirjaa ja toiselle toivon ehtiväni tehdä samoin.



Kiva kuulla näitä, mutta kyllä vieläkin jännittää. :)



ap

joten rauhallisesti vaan sen suhteen, synnytys menee varmasti hyvin!