Onko ketään joka EI ole revennyt synnytyksessä?

neljä lasta, joista kolme olen synnyttänyt repeämättä ilman, että välilihaa olisi leikattu. Yksi näistä oli pieni, alta kolmikiloinen, yksi oli 3,5kg ja isoin liki 4kg. Kahteen tarvitsin vain ilokaasua, kolmanteen laittoivat minispinaalin. Kaikki olivat hyvin erilaisia kokemuksia.



Esikoisesta leikkasivat välilihan, mutta vauva olikin silloin virhetarjonnassa, liian ylhäällä ja tarvittiin imukuppia... eli silloin meni kaikki pieleen.

Vauva syntyi 14 minuutin ponnistuksen jälkeen. Pienipäinen kaveri oli ( 32 cm ) mutta avotarjonnassa, eli pään ympärysmitta oli huomattavasti tuota suurempi. Kätilö sanoi ihan ponnistuksen loppuvaiheessa, että taitaa nyt joutua leikkaamaan välilihaa ja minä siinä että siitä vaan.... ( olin jo aika poikki )... no, ei sitten tarvinnut kuitenkaan leikata, vaan seuraavalla työnnöllä sain tytön ulos eikä edes nirhamia tullut.

kolmatta kun synnytin, ponnistusvaihe kesti yhden minuutin. välilihaa ei leikatti ja kätilö mietti siinä tarviiko yhtään tikkiä laittaa ja päätti sitten laittaa yhden tikin. vauva panoi 2800g. helppo synnytys oli ja paraneminen ei kestänyt kauaa.

johonkin emättimeen toisen asteen repeämä, muttei väliliha kuitenkaan revennyt eikä sitä leikattu. Synnytyksessä käytettiin imukuppia, ponnistusvaihe kesti 1h 31min.

repeämiä eikä tarvinnut leikata, lapset oli n.3200g painosia, keskimmäisestä tuli pikku repeämä, lapsi painoi 3800g

Synnytys käynnistetty, ponnnistus kesti 55min. Vauva 4100g. Ensimmäinen lapsi.

Muut synnytykset ovat helpompia, jos lapsi ei ole väärässä asennossa tai huomattavasti isompi kuin eka.

Olishan se kamalan näköinen värkki, jos 10 lapsen äiti on 10 kertaa revennyt.

vaikka oli yli 4kg vauva ja pääkin 36cm. Ekalla kerralla leikattiin väliliha ja kahteen viikkoon en pystynyt istumaan. Saas nähdä miten kolmannella kerralla käy. Nyt rv 35 menossa...

kerralla en revennyt eikä leikattu. Ekalla kyllä leikattiin, mutta vauvakin oli isompi silloin.

takana 3 synnytystä eikä yhdessäkään ole tarvittu tikkejä.

30 min ponnistus ekassa, tokassa 3 minuuttia ja kolmannessa ½ minuuttia.

Muut synnytykset ovat helpompia, jos lapsi ei ole väärässä asennossa tai huomattavasti isompi kuin eka.

Olishan se kamalan näköinen värkki, jos 10 lapsen äiti on 10 kertaa revennyt.

Minä en revennyt eikä leikattu esikoisen synnytyksessä. Pieni nirhauma tuli, sellainen pintanaarmu.

Kaveri ei myöskään revennyt ensimmäisessä synnytyksessä, eikä leikattu, mutta toinen oli syöksysynnytys ja oli kuulemmma (en ole hänen alapäätään nähnyt, eikä mieli teekään katsella) ollut paikat ihan riekaleina sen jälkeen.

Kolmatta ei halua enää juuri tuon kokemuksen takia.

toka synnytys alakautta ja muistaakseni tikka tai pari laitettiin (helppo synnytys epiduraalin takia), kolmas synnytys myös alakautta eikä yhtään tikkiä...helppo sekin.

Kaksi synnytystä;

ensimmäinen oli pitkä ja saatanallisen kivulias. Ajattelin että tervemenoa kurja maailma, nyt lähti henki. Tulos kaksi tikkiä joista kuulemma toinenkin turha (??!!)Hyvin lievät repeämät.



Toinen synnytys oli syöksysynnytys joka oli pahempi kuin ensimmäinen. Rukoilin että tappakaa mut kiitos.

Tulos, yksi tikki ja sekin ompelun riemu kuulemma turhaan (mitä vit..??!!) Oikeesti näitä sanoja klö käytti-->TURHA TIKKI. (Mitä hittoa siellä sitten askertelet??!!)



Molempien kertojen jälkeen römpsä roikkui polvissa kaikkensa antaneena, eli tikkejä tai ei, repeämiä tai ei. Hyvin tuntui venyneen.



Nyt vuosien jälkeen pilde on timmi kuin uutena ikään.

synnytyksessä pelkkä eppari, hyvä kun leikattiin, ei tullut repeämiä ja eppari parani hyvin.



Leikattiin siksi kun vauvan sykkeet laskivat lopussa ja saatiin sillä syntymään nopsempaan.



Tokassa ei mitään repeämää.



Ihan soiva peli edelleen :)

nirhaumien takia.Normaali synnytys. ensimmäinen kesti kaikkineen 10,5h ja toinen 8h. Ponnistelin ensimmäisessä 15min ja toisessa 6min. Tietyssä vaiheessa kun lopetin ponnistamisen niin lapsi tuli itsekseen ulos.

Ainokaisen synnytys kesti 16 tuntia, ponnistusvaihe 23 min, tunteja kestäneellä oksitosiinin pumppaamisella saatiin maailmaan. Painoa lapsella oli 3,7 kg. Ei yhtään tikkiä, ei mitään ongelmia. En tiedä paljonko saa kiittää geenejä ja paljonko taitavaa kätilöä - sellainen meillä ainakin oli :)

toisessa ja kolmannessa ei sitten niitäkään.

Hyvin pystyi istumaan jo samana iltana.



Kaikissa ollut epiduraali, kolmas tosin tuli niin vauhdilla, ettei se juuri ehtinyt vaikuttaa. Ensimmäisessä vaikutus loppui kesken.



Sillä tavalla jännästi kun tasaa voimaa ponnistaessa, niin ei vauva räjähdä ulos kerralla. Lisäksi saa kiittää venyvää kudostyyppiään.



Sitä taas en tiedä, kiittävätkö miehet, eli olisiko paikat kireämpänä, jos olisi laitettu muutama tikki paikkaamaan venymisiä :) Ei kai, se sisäinen muutos emättimessä kai se merkittävin on, ei niinkään itse suuaukon kireys.

Esikoisesta tuli joku mininirhauma, oisko kaks tikkiä laitettu muodon vuoksi ja niistäkin kätilö sanoi että ois varmaan pärjännyt ilmankin. Avautumisvaihe 17h, ponnistus vain 13 min :D Pieni tyttö, himpun alta 3kg. Loppuhuipennus normaalisti puoli-istuvassa asennossa. Hieno kokemus.



Kakkosesta ei haavaakaan. Alkuunpääseminen kesti (epämääräisiä suppareita, vuotoa ja lapsiveden tihkumista puolitoista vuorokautta), mutta kun lopulta päästiin vauhtiin, homma oli ohi viidessä tunnissa. Ponnistusvaihe puolisen tuntia, jakkaralla, joka olikin ihan mahtava juttu: ihan loppuvaiheessa lakkasin kätilön neuvosta kokonaan työntämästä ja painovoima hoiti vauvan maailmaan. Se viimeinen venymisvaihe juuri ennen pään syntymistä tuntui tosi pahalta, mutta palkittiin tosiaan sillä etten revennyt milliäkään. Vauva painoi 3,2kg.

tulikohan 1 tikki? kolmannesta sama..aika puskemista oli kyllä!!

1. lapsi, reilu 4kg, 2 tikkiä

2. lapsi, sama koko, 1 tikki

3. lapsi sektio

4. lapsi, 3kg, 1 tikki

5. lapsi 3kg, ei tikkejä



koskaan ei ole välilihaa leikattu



4. ja 5. synnytys todella helppoja

1. ja 2. synnytys semmosia pitkähköjä synnytyksiä (avautumisvaihe) ponnistaessa kaikki helppoja.