G: Kuinka usein riitelette?

Se olen minä, joka toisinaan otan ja raivoan kun olen temperamenttinen luonne, annan palaa ja isäntä kuulee mielipiteeni halusi tai ei. Mutta hän ei ikinä, ei ikinä lähde väittelemään. Se ärsyttää joskus. Hän vetäytyy tilanteesta kokonaan fyysisesti ja sitten kun palaa, on kuin ei mitään olisi ollutkaan. Se är-syt-täääää!



Mutta kasvattaa luonnetta, en enää äyski ihan niin pahasti kuin nuorena. Tai ehkä ikä tasoittaa, en tiedä...



Lapset (3kpl) tietää, että äiti on herkästi syttyvä, mutta ilmeisesti rakastavat edelleen kun halivat joka päivä ja sanovat rakastavansa..

riitelemättä? Eikö kumppani ole koskaan rasittava, petä lupauksia, tee oloasi huonoksi? Vai nielettekö kaiken ja jatkatte hymyssä suin? Vai häh?

Tosin moni riita on vain pientä kinaa tai suukopua, mutta välillä on oikein kunnon matsi, jossa ääni kohoaa (kummallakin) ja sanotaan ajattelemattomasti. Tuollaisia riitoja on ehkä muutama kuukaudessa.



Lapset ovat ilmeisesti tottuneet, kun eivät erityisesti kommentoi. Pienempinä pelkäsivät ja kysyivät "eroatteko te", en tiedä mistä moisen keksivät.



Riidat kuitenkin sovitaan ja pyydetään anteeksi usein lasten nähden.

Meillä on ainakin hyvin onnellinen liitto, ollaan toisillemme ne oikeat.

Joskus ääni kohoaa parin lauseen ajaksi jos ollaan eri mieltä asiasta, mutta thats it.



t: 2

Eli ei kai ole mahdollista olla riitelemättä.. Ei riita tarkoita mitään painiottelua tai viikon murjotusta?

Mutta tarkoitan tällä sitä, että luonteet todella sopivat yhteen, eikä toinen alista toista millään lailla.



Exän kanssa riitelin aina, kun hän solvasi minua kaikesta ja oli oikeasti tosi typerä itse, koska salli itselleen kaikkea, mutta minulle ei mitään.

jos mies pännii niin miä mökötän. kauaa en jaksa, yksin möksöttää. yleensä mua vaan joku asia/tekeminen/tekemättä jättäminen ärsyttää miehessä, on kiltti ja hyvä mies, ettei mulla ole "kunnon" syitä suuttua. ja lapsia on yksi, vasta vauva iältään 7 kk.

edellisessä suhteessa riitelin miehen kanssa ja paljon. mut siinä suhteessa ei ollutkaan samanlaista kunnioitusta ja luottamusta.

Ja joka asiasta, mies on vanhemmiten tullut hyvin ilkeäksi. Enhä minäkään halua

jäädä toiseksi.

Eli ei kai ole mahdollista olla riitelemättä.. Ei riita tarkoita mitään painiottelua tai viikon murjotusta?

Siis haloo! Erimieltä voidaan olla fiksusti ja keskustella toistemme näkemyksistä asiallisestikin.

Se olen minä, joka toisinaan otan ja raivoan kun olen temperamenttinen luonne, annan palaa ja isäntä kuulee mielipiteeni halusi tai ei. Mutta hän ei ikinä, ei ikinä lähde väittelemään. Se ärsyttää joskus. Hän vetäytyy tilanteesta kokonaan fyysisesti ja sitten kun palaa, on kuin ei mitään olisi ollutkaan. Se är-syt-täääää!

Mutta kasvattaa luonnetta, en enää äyski ihan niin pahasti kuin nuorena. Tai ehkä ikä tasoittaa, en tiedä...

Lapset (3kpl) tietää, että äiti on herkästi syttyvä, mutta ilmeisesti rakastavat edelleen kun halivat joka päivä ja sanovat rakastavansa..

Tämä kirjoitus olis voinut olla omani, minä räyhään välillä, kuin rakkikoira ja silloin mies painuu yleensä autotalliin tai koiran kanssa lenkille. Kun tulee takasin on pyörremyrsky yleensä laantunut :)

T: mamma kera 7 lapsen :)

Tämä kirjoitus olis voinut olla omani, minä räyhään välillä, kuin rakkikoira ja silloin mies painuu yleensä autotalliin tai koiran kanssa lenkille. Kun tulee takasin on pyörremyrsky yleensä laantunut :)

T: mamma kera 7 lapsen :)

että miehenne olisi samanlainen raivostuja vai valittaisitteko, että hän on kaamea narsisti?

Pienempinä pelkäsivät ja kysyivät "eroatteko te", en tiedä mistä moisen keksivät.

Riidat kuitenkin sovitaan ja pyydetään anteeksi usein lasten nähden.

Ei sitä lapsena tajua, kuinka tosissaan vanhemmat ovat. Meidänkin kotona riideltiin, me lapset ajateltiin että mitä tapahtuu sen jälkeen. Jonkin ajan päästä sovittiin ja vitsailtiin, siitä tiesi että ei se sitten niin kamalaa ollutkaan.

Tämä kirjoitus olis voinut olla omani, minä räyhään välillä, kuin rakkikoira ja silloin mies painuu yleensä autotalliin tai koiran kanssa lenkille. Kun tulee takasin on pyörremyrsky yleensä laantunut :) T: mamma kera 7 lapsen :)

että miehenne olisi samanlainen raivostuja vai valittaisitteko, että hän on kaamea narsisti?

Edes joskus olis kiva saada jonkunlainen vastine, miehen oma mielipide tai puolustus asiaan. Nyt on vaan se ongelma, että ihan aina en tiedä, räkytänkö itse aiheesta (ts. miehen oma moka) vai onko jotain lieventäviä asianhaaroja, kun toinen ei puhu MITÄÄN.

Siis, näitä pyörremyrskyjä on nykyään enää harvoin. Yleensä erimielisyydet menee ihan tavallisella puheen volumella, sanon asiallisesti, jos olen eri mieltä ja toinen sitten kommentoi. Mutta jos itsellä menee ns. överiksi, niin toinen menee takavasemmalle.

Kieltämättä, sen verran utelias olen, että haluaisin nähdä kun mies suuttuu ja raivoaa. Mutta silloin on varmaan jotain tosi tosi pahaa sattunut.

Narsisti mulla on ihan lähipiirissä, eräs toinen henkilö, ja mun mies ei todellakaan ole narsisti, vaikka alkaisi riitelemään.