Miten mies voi olla niin kylmä mua kohtaan?

[quote author="Vierailija" time="30.08.2010 klo 12:27"]

On äärimmäisen raskasta elää naisen kanssa, joka käyttää itkua aseena riidassa.

Käyttäydy kuten aikuinen ihminen. Jos riitelet, vastaat seurauksista etkä ala hakea myötätuntoa itkemällä kuin pikkulapsi.

[/quote]

Mieluiten kuule olisin itkemättä riitatilanteissa ja ihan yhtä kylmä kuin mieheni. Haluaisin jopa kävellä riitatilanteesta pois kuten mieheni. Aivan taatusti haluaisin!!!

Mutta en ikimaailmassa pystyisi siihen!! Niin tunnevammainen en ole!!

Minkä voin itselleni, että olen herkkä ja paha oloni purkautuu itkemällä???

Ei ap

Mä itken silloin kun mies alkaa mennä henkilökohtaisuuksiin riidellessä... se tietää, mitkä asiat eniten satuttaa. Eikä pyydä anteeksi. Koskaan. Eilen se meni niin pahaksi, että sain hyperventilaatiokohtauksen. Haukut meni sen verran kipeisiin ja henkilökohtaisiin aiheisiin.Eipä miestä liikauttanut, jatkoi vaan haukkumista. Lähtisin, jos ei oltais naimisissa ja yhteinen asuntolaina. Ahdistaa ajatus, että pitää töistä mennä kotiin sen luo.

Eipä naurata. Et tajua, miten paska olo mulla on. Tulevaisuus tuon miehen rinnalla on synkkä. T. nro 24

Minunkin mieheni on tuollainen. Osaa olla todella loukkaava riidellessä, osaa kääntää asiat niin, että lopulta lähes aina minä itken, koska kaikki on minun vikani ja aina sama lause että "TÄTÄKÄÄN riita ei olisi jos SINÄ et olisi aloittanut". Tämä lause tulee ihan joka ikinen kerta, siis myös silloin kun herra itse on aloittanut riidan, esim. olemalla koko päivän aamusta asti vittumainen, tiuskii minulle ja sanoo "pidä pääs kiinni", vaikka (käsi sydämellä) käyttäydyn täysin normaalisti enkä provosoi. Jossain vaiheessa aina kääntyy niin että minä olen jotenkin aiheuttaunut riidan, ja että olisi kannattanut miettiä ja repii sormuksen sormestaa "nyt voitkin miettiä hetken aikaa, jos ei kahden tunnin päästä löydy hyvää selitystä, niin se on ero sitten". Aina nää samat saatanan rimpsut. Vaatii minulta anteeksipyyntöä ja nöyristelyä, enkä oikeasti koskaan ymmärrä mistä minun pitäisi pyytää anteeksi ja mitä pitäisi myöntää. Saa tällaisia kohtauksia joskus. Kerran itkin hysteerisesti varmaan puoli tuntia ja pyysin että voidaanko sopia ja keskustella asiasta ym. mutta ei voitu, oli vain hiljaa eikä vastannut mitään. Tilanteestaa päästiin yli niin että minä itku kurkussa pyytelin anteeksi kaikkea maan ja taivaan väliltä. Sitten muutaman tunnin tai päivän päästä on katuvainen, huomaan että häntä harmittaa ja kyselee kauheasti että "voidaanhan olla yhdessä, ethän jätä minua" ym.

Nykyään osaan kyllä jo suhtautua melko viileästi näihin kohtauksiin, harvemmin enää itkettää. En juuri reagoi ja olen niin neutraali kun vain voin olla. Yleensä sitten rauhoittuu kyllä. Muuten aivan ihana mies, joten siksi en halua erota.

Milloin huomaat olevasi narsistin kynsissä?

Ehkäpä jos kerran vielä luet oman tekstin?

Vierailija kirjoitti:

tiedän että mies välittää minusta,mutta kun riidellään ja saa minut itkemään,niin yleensä heittää löylyä vaan lisää..

Se ei vaan osaa lohduttaa minua olen liian läheinen.

Vieraitten ihmisten murheet ja riidat ottaa asiakseen ymmärtäen,auttaen ym...

ärsyttävä piirre!

Vaimo on samanlainen. Vieraita osaa auttaa ja lohduttaa, mutta läheisiä ei. Vaikka kuinka järkeilen, että se johtuu hänen ongelmistaan käsitellä tunteita, niin silti se loukkaa minua. Itsestä tuntuu täysin käsittämättömältä tarjota apua vieraille ja jättää läheisimmät oman onnensa nojaan.

Stoalaisia miehiä ei voi tunteisiin vetoamalla hallita ja sitähän naiset ei voi sietää.

Mulla löytyy myös tällänen mies kotoa.Luin jutun aspengerin-oireista ja häneen ainakin natsaa nämä tuntomerkit enemmänkun hyvin.Tosin lapsuuden perheessä ollut molemmat vanhemmat alkoholisoituneita että käyttäytymismallit voivat olla myös opittua käyttäytymistä.

Ellei kukaan ole kuollut tai muuta kauheaa tapahtunut, itkeminen on lähinnä ärsyttävää ja rasittavaa. Varsinkin jos itkijä odottaa, että heti kun pillahtaa itkuun riidan toinen osapuoli ikään kuin antaa periksi ja ryhtyy lohduttelemaan. Yäk.

Ota selvää narsismista. Älä jää äläkä missään tapauksessa hanki lapsia tällaisen ihmisen kanssa. Mieheni kylmyydelle ei ollut vertoja. Avainsana on empatiakyky. Jos et löydä sitä miehestäsi, lähde nopeasti. Mutta lue narsismista joka tapauksessa. Miehesi käyttäytyminen ei ole normaalia.

Nro 24 tässä. En odota lohduttelua kesken riidan, mutta solvausten toivon loppuvan silloin. Itse en ns. lyö vyön alle miestä riidellessä. En pystyisi ja tiedän miten sellainen sattuu. Sanoja ei voi pyyhkiä pois. Eilisiä loukkauksia vaikea antaa anteeksi.

Kokeilin sitä lohduttamista joskus, mutta sitten käskettiin painua helvettiin tms. Tulkitsin niin, että tämä itkeminenkin oli vain manipulointia, keino millä sai sen viimeisen sanan jos ei muuten saanut. 

Nro 24 vielä. Anteeksipyyntö olisi myös kiva...

Kyllähän kaupassakin on usein itkeviä lapsia, eikä se ainakaan minua hetkauta. Miksi itkevä aikuislapsi olisi jotenkin eri asia?

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän kaupassakin on usein itkeviä lapsia, eikä se ainakaan minua hetkauta. Miksi itkevä aikuislapsi olisi jotenkin eri asia?

Kannattaa varmaan lukea ketjun viestejä vähän huolellisemmin, ennen kun tulet kommentoimaan mitään tyhmää.

Sama täällä. Paitsi että mies alkaa hyökkääväksi, haukkuu ja solvaa. Esim eilen tein lähtöä töihin jossa olen juuri kokenut väkivaltaa ja hiukan ahdisti sinne mennä ja sanoin sen ääneen. Ja vielä ihan näillä sanoilla "ahdistaa mennä jos tänään taas sama tilanne". Mies alkaa huutaa että vittu sunkin mielestä kaikki on aina paskaa!!! Saatana ala painua jos on noin paskaa!!! ja paskaa sitä ja tätä. Juu kiva oli lähteä itku kurkussa ja siellähän se tilanne töissäkin taas oli mutta empä uskalla puhua kotona mitään :(

Hirveetä millaisten ihmisten kanssa te olette suhteessa!

Mitä järkeä siinä on jos riidellään koko ajan ja puoliso loukkaa tarkoituksella?

"On se muuten niin hyvä mies"

"En pysty tekee mitään kun on asuntolaina." Haloo hei naiset!

Mulla oli aivan ihana mies. En ole ikinä ollut koskaan niin ihanan, hellän, rakastavan, romanttisen jne miehen kanssa. Seukattiin 6 vuotta ja luulin tuntevani hänet. Otettiin asuntolaina(200t€), ostettiin kämppä, muutettiin yhteen. Mies alkoi saamaan ihan ihmeellisiä mustasukkaisuuskohtauksia jos olin jutellut jonkun miehen kanssa, hymyilin tervehtiessäni jotai hänelle tuntematonta miestä, olin menossa työpaikan virkistyspäiville jne. Kerran se erehtyi ja haukkui mua seksiseikkailuja tekeväksi huoraksi, koska kotiin tullessani menin sanantien vessaan ja pyyhkäsin pimperoa paperilla tarkistaakseni alkoiko menkat kun tuntui alapää oudon kostealle. En laittanut ovea kokonaan kiinni ja mies tuli ovelle kurkkaamaan ja näki kuinka pyyhin "vieraan miehen spermaa pillusta". Se suhde oli sitten siinä. Me ehdittiin muutama kuukausi asua yhdessä ja lainaa maksettu vasta pari tonnia, mutta ei voinu mitään. Sain kahdessa viikossa kaupungilta vuokra-asunnon ja muutin pois. Mies jäi ihmettelemään ja vinkumaan mua takasin. En menny. Sithän se rupes stalkkaamaan, häiriköimään ja uhkailemaan, joten tein rikosilmoituksen. Onneksi tajusi lopettaa.

Ei kaduta yhtään että lähdin heti. Tuskin se mustasukkaisuus olis mihinkään häipynyt sillä koko ajan hullummaksi miehen käytös muuttui.

Vähän myöhässä laitan, mutta tutulta kuulostaa. Riitojen jälkeen tai vaikka ei olisi mitään riitaa jos itken tai olen muuten vaan jostain surullinen yms, ei mies reagoi mitenkään. Lähtee yleensä vain pois tai alkaa pelata. Jos kysyn miksei voi halata kun auttaisi mun pahaan oloon hymähtää vaan. En tiedä mitä pitäisi tehdä. Nykyään kaikkeen sanoo että ihan sama. Joskus olen vähän vitsilläni kysynyt että haluutko nyt ees olla mun kanssa kun et hirveesti vaikuta siltä, siihen vastaa vaan että no ihan sama. Jossain vaiheessa sanoo että välittää ja rakastaa edelleen. Ei vain hirveästi siltä tunnu. On vaan toisinaan niin kylmä mua kohtaan. Pelaaminen menee Aina mun edelle. Nähdään tällä hetkellä muutenkin vähän harvemmin, niin mä tahtosin vaan olla hänen kanssaan. Häntä ei kiinnosta. Jos hän kysyy että saako pelata ihan hetken ja vastaan myöntävästi, se ei ole mikään tunti. Ei edes pari. Kerran kun pelasi 6 tuntia niin suuttui kun minä sanoin että olis kiva jos olisit mun kanssa. Sanoo että ei jaksa olla koko ajan,vaikka nähdäänkin vain muutaman kerran viikossa jos sitäkään. Aina kun ollaan erossa laittaa viestiä kuinka on ikävä ja plaaplaa. Tuntuu vain tosi toivottomalta. Aina kun ollaan erossa tuntuu niin pahalta ja ootan joka kerta että nähdään vaikka tiedän että taas sitä samaa rataa. Huomioin miestäni paljon mutta annan hänelle myös tilaa. Noudatan hänen pyyntöjään ja yms, silti käyttäytyy tolleen. :(