Miten saan mieheni rakastumaan minuun uudelleen?

Mieheni on sanonut rakastuneensa minuun siksi, että sädehdin ympärilleni itsevarmuutta ja olen täysin sinut itseni kanssa. Samoin siihen, että luonteeltani en kuulemma ole "tylsä" - jota en ihan itsekään tiedä mitä kaikkea se sisältää. Mutta tosiaan yritän nauttia joka päivästä, keksin ja kokeilen mielelläni jotain uutta, hulluttelen itsekseni ja lasten kanssa. Luulen että se elämänilo on jotain mikä vetää puoleensa - sekä naisia ja miehiä. Eihän sitä aina jaksa hullutella, pakko olla mökötyspäiviäkin. Mutta kun saat itseesi aimo annoksen elämäniloa ja buustia sekä flirttailevat nauravat silmät niin sen havaitsee taatusti miehesikin.

edellisestä vastauksestanne huomaat. Tämä palsta on valitettavasti katkerien yh-äitien kihisevä pesä.

Minusta suhteessanne ei ole suurta vikaa. Kahdessakymmenessä vuodessa rakkaus haalistuu.

Minä sanoisin vain miehelle, että elämä on mitä on, mutta inun turvassasi haluaisin kuitenkin kasvaa vanhaksi, ja sinullekin haluaisin sitä turvaa antaa.

Ei se muuta vaadi.

ap:han on itse tyytyväinen suhteeseensa. Mies ei. Mitä ihmettä se miestä auttaa, jos ap sanoo, että elämä on?? Taidat itse kärsiä jostain ajattelukyvyn häiriöstä.

yrität miellyttää miestä.



Itse uskon, että jokaisen on oltava onnellinen omana yksilönään. Sinä pidät huolen, että olet itse onnellinen ja miehesi on tehtävä samoin. Vasta siinä vaiheessa pystytte olemaan myös parisuhteessa onnellisia.



Ei sinussa vikaa ole vaikka mies sanoo rakkauden haalistuneen. Vika on miehessä. Miehen on nyt selvitettävä oma elämänsä ja omat ongelmansa, mitä odottaa ja mitä haluaa.

että jännitettä saa takaisin millään yllätyksillä tai hemmottelulla. ne ovat kivoja mutta ei ne mitään tunteita takaisin yhtäkkiä tuo.

Tuttu ja turvallinen ei tuo jännitystä eikä jännitettä pariskunnan välille. Siksi joissakin parisuhdeartikkeleissa on ehdotettu jopa eri huoneissa nukkumista. Miehesi luulee tuntevansa sinut läpikotaisin, olet tuttu ja turvallinen, arvattava - et yhtään jännittävä, arvoituksellinen.

Ja ikävää on, että ihminen herää yleensä vasta sitten kun huomaa toisessa jotain mitä ei ole aiemmin huomannut. tai kun pelkää menettävänsä hänet.

Minä lähtisin ennemminkin siitä, että tosiaan löydät itsellesi jotain, mistä alat sädehtimään itsevarmuutta, mistä löydät iloisuutta. ja alat kiusoittelemaan miestäsi. Lähdet ihan itseksesi ystäviesi kanssa tuulettumaan ja jätät arvoituksellisesti kertomatta kaikkea. Ala flirttailla ympärillesi- tietenkin vain päivän piristeeksi, kun tunnet itsesi halutuksi - olet haluttu.

Älä enää lähtökohtaisesti mieti (vain) miehen miellyttämistä, älä ole "itsestäänselvä". Keskity välillä itseesi, omaan hyväänoloosi. Saat virtaa, josta säteilee sivutuottena sähköä myös miehellesi.

Tää kuulostaa minusta hieman erikoiselta. Kumpi otti nämä ihastukset ensin esille? Kertooko mies sulle myös seksifantasioistaan tämän ihastuksen kanssa, että kun äsken sekstattiin niin kuvittelin panevani sitä uutta työkaveria? Tai että mietin kokouksessa, että se osaisi varmaan ottaa hyvin suihin?

Mielestäsi rehellisyys on erikoista? Niin monen muunkin mielestä, valitettavasti. Sitten niitä kicksejä haetaan pettämisestä, salailusta, extreme-urheilusta tai milloin mistäkin, kun normaalielämän tarjoamia jännittäviä tilanteita ei uskalleta kohdata.

Meidän suhteessamme minä otin ensimmäisenä puheeksi sen, että tulen todennäköisesti silloin tällöin ihastumaan suhteen ulkopuolisiin ihmisiin riippumatta siitä, onko suhde kunnossa vai ei. Mies ei ensin oikein tätä ymmärtänyt, mutta kun asiaa käsiteltiin neutraalisti ja rauhallisesti jo ennen kuin tällainen tilanne oikeasti tuli, niin itse tilanteesta selvittiin ihan hyvin. Vähitellen mies on oppinut luottamaan, että kunhan vain meidän suhteemme on kunnossa, ulkopuolisista ihastumisista ei ole todellista vaaraa vaan niistä voi keskittyä vain iloitsemaan. Omasta ihastuksestaan häntä selvästi jännitti aluksi kertoa, mutta riskinotto kannatti, koska nyt voimme seurata tilanteen kehittymistä yhdessä jännittäen.

Seksifantasioista tämän henkilön suhteen mies ei ole kertonut; en tiedä onko hänellä niitä. Voisinkin ehkä ottaa asian puheeksi. Olemme toisaalta molemmat sellaisia ihmisiä, jotka ihastuvat ensin henkisiin ominaisuuksiin (älyyn, luovuuteen, persoonallisuuteen), ja fyysinen vetovoima kehittyy sitten vasta myöhemmin. Ihastuminen on vielä niin kevyttä ja leikkimielistä, että seksuaalisuus ei ole siinä kovin voimakkaasti mukana. Toki seksuaalista halua voi tuntea ihan vieraitakin kohtaan, mutta se on eri asia kuin rakkaussuhteessa kehittyvä kahden ihmisen välinen syvä seksuaalinen yhteys, joten emme koe sellaistakaan kovin uhaavana suhteemme kannalta. Seksuaalisuuden toteuttamista suhteen ulkopuolisten kanssa emme kuitenkaan pidä hyvänä ideana, koska hyvällä seksillä on tapana aiheuttaa ja voimistaa myös romanttisia tunteita.

Enemmän jännäämme sillä tasolla, että suostuuko se ihastuksen kohde tapaamiseen, ja mitä hänelle kannattaisi sanoa että saisi hänet kiinnostumaan, ja onko hän ylipäänsä kiinnostunut tapailemaan platoniselta pohjalta (hänelle kun on heti aluksi kerrottu että mies on sitoutuneessa suhteessa eikä halua mitään fyysistä tapahtuvan, eikä suhteensa päättyvän jne.). Sellaista teinimeininkiä tavallaan, mutta niin ihanan jännittävää!

mutta musta tää on vaan tosi outoo...

Tää kuulostaa minusta hieman erikoiselta. Kumpi otti nämä ihastukset ensin esille? Kertooko mies sulle myös seksifantasioistaan tämän ihastuksen kanssa, että kun äsken sekstattiin niin kuvittelin panevani sitä uutta työkaveria? Tai että mietin kokouksessa, että se osaisi varmaan ottaa hyvin suihin?

Mielestäsi rehellisyys on erikoista? Niin monen muunkin mielestä, valitettavasti. Sitten niitä kicksejä haetaan pettämisestä, salailusta, extreme-urheilusta tai milloin mistäkin, kun normaalielämän tarjoamia jännittäviä tilanteita ei uskalleta kohdata.

Meidän suhteessamme minä otin ensimmäisenä puheeksi sen, että tulen todennäköisesti silloin tällöin ihastumaan suhteen ulkopuolisiin ihmisiin riippumatta siitä, onko suhde kunnossa vai ei. Mies ei ensin oikein tätä ymmärtänyt, mutta kun asiaa käsiteltiin neutraalisti ja rauhallisesti jo ennen kuin tällainen tilanne oikeasti tuli, niin itse tilanteesta selvittiin ihan hyvin. Vähitellen mies on oppinut luottamaan, että kunhan vain meidän suhteemme on kunnossa, ulkopuolisista ihastumisista ei ole todellista vaaraa vaan niistä voi keskittyä vain iloitsemaan. Omasta ihastuksestaan häntä selvästi jännitti aluksi kertoa, mutta riskinotto kannatti, koska nyt voimme seurata tilanteen kehittymistä yhdessä jännittäen.

Seksifantasioista tämän henkilön suhteen mies ei ole kertonut; en tiedä onko hänellä niitä. Voisinkin ehkä ottaa asian puheeksi. Olemme toisaalta molemmat sellaisia ihmisiä, jotka ihastuvat ensin henkisiin ominaisuuksiin (älyyn, luovuuteen, persoonallisuuteen), ja fyysinen vetovoima kehittyy sitten vasta myöhemmin. Ihastuminen on vielä niin kevyttä ja leikkimielistä, että seksuaalisuus ei ole siinä kovin voimakkaasti mukana. Toki seksuaalista halua voi tuntea ihan vieraitakin kohtaan, mutta se on eri asia kuin rakkaussuhteessa kehittyvä kahden ihmisen välinen syvä seksuaalinen yhteys, joten emme koe sellaistakaan kovin uhaavana suhteemme kannalta. Seksuaalisuuden toteuttamista suhteen ulkopuolisten kanssa emme kuitenkaan pidä hyvänä ideana, koska hyvällä seksillä on tapana aiheuttaa ja voimistaa myös romanttisia tunteita.

Enemmän jännäämme sillä tasolla, että suostuuko se ihastuksen kohde tapaamiseen, ja mitä hänelle kannattaisi sanoa että saisi hänet kiinnostumaan, ja onko hän ylipäänsä kiinnostunut tapailemaan platoniselta pohjalta (hänelle kun on heti aluksi kerrottu että mies on sitoutuneessa suhteessa eikä halua mitään fyysistä tapahtuvan, eikä suhteensa päättyvän jne.). Sellaista teinimeininkiä tavallaan, mutta niin ihanan jännittävää!

Mielestäsi rehellisyys on erikoista? Niin monen muunkin mielestä, valitettavasti. Sitten niitä kicksejä haetaan pettämisestä, salailusta, extreme-urheilusta tai milloin mistäkin, kun normaalielämän tarjoamia jännittäviä tilanteita ei uskalleta kohdata.

Seksifantasioista tämän henkilön suhteen mies ei ole kertonut; en tiedä onko hänellä niitä. Voisinkin ehkä ottaa asian puheeksi. Olemme toisaalta molemmat sellaisia ihmisiä, jotka ihastuvat ensin henkisiin ominaisuuksiin (älyyn, luovuuteen, persoonallisuuteen), ja fyysinen vetovoima kehittyy sitten vasta myöhemmin. Ihastuminen on vielä niin kevyttä ja leikkimielistä, että seksuaalisuus ei ole siinä kovin voimakkaasti mukana.

Enemmän jännäämme sillä tasolla, että suostuuko se ihastuksen kohde tapaamiseen, ja mitä hänelle kannattaisi sanoa että saisi hänet kiinnostumaan, ja onko hän ylipäänsä kiinnostunut tapailemaan platoniselta pohjalta (hänelle kun on heti aluksi kerrottu että mies on sitoutuneessa suhteessa eikä halua mitään fyysistä tapahtuvan, eikä suhteensa päättyvän jne.). Sellaista teinimeininkiä tavallaan, mutta niin ihanan jännittävää!

että suhtaudutut tähän naismaisen romanttisesti, miehesi on kyllä kuvitellut tekevänsä näitten ihastusten kanssa vaikka mitä ja kaikissa asennoissa. Sekoitat nyt naisellisen ajatusmaailmasi miehen ajatusmaailmaan- ei ne edes ihastu, jos eivät koe naista seksuaalisesti puoleensavetäväksi. Kysy vaikka, jos oletat saavasi rehellisiä vastauksia.

Tuo mitä sanoit on vielä oudompaa, että käytte ihan treffeillä?? Luulin, että tarkoitit jotain työpaikkaflirttailua. Minusta tuo ei ole enää mitään normaalia "rehellisyyttä", vaan teillä on avoin suhde, johon ei vaan (vielä) kuulu seksi toisten kanssa. Kyllä, parisuhteessa on normaalia ihastua muihinkin, ja jotkut haluavat siitä kuulla, mutta ei ihastusten kanssa seurustella moniavioisesti.

Anteeksi nyt, mutta musta tää on vaan tosi outoo...

Ei tarvitse pyydellä anteeksi. Tiedän kyllä, että tämmöinen on monen mielestä outoa. Mutta eipä se keneltäkään ole pois, että me olemme onnellisia näin. Moni, joka ei ole suhteessaan onnellinen, on kysynyt minulta neuvoa, koska minä olen. Ja usein ne suhteiden ongelmat kuitenkin kiertyvät juuri sen epärehellisyyden ympärille. "Normaali" elämä ei ole mikään onnellisuuden tae - nykyään melkeinpä päin vastoin, kun suuri osa ihmisistä vaikuttaa olevan onnettomia.

t. 21

Ei tarvitse pyydellä anteeksi. Tiedän kyllä, että tämmöinen on monen mielestä outoa. Mutta eipä se keneltäkään ole pois, että me olemme onnellisia näin. Moni, joka ei ole suhteessaan onnellinen, on kysynyt minulta neuvoa, koska minä olen. Ja usein ne suhteiden ongelmat kuitenkin kiertyvät juuri sen epärehellisyyden ympärille. "Normaali" elämä ei ole mikään onnellisuuden tae - nykyään melkeinpä päin vastoin, kun suuri osa ihmisistä vaikuttaa olevan onnettomia.

t. 21

on ihan eri systeemi kuin useimmissa parisuhteissa, ei sillä ole mitään tekemistä rehellisyyden kanssa. En usko, että miehesikään kertoo sulle, jos hänen tekee mieli mennä sänkyyn jonkun naisen kanssa, ja että pitipä kovasti pinnistellä, ettei tullut erektiota kahvipöydässä, tai että hän miettisi, pitäisikö sut vaihtaa. Toisissa parisuhteissa sitten ehkä jätetään kertomatta toisia asioita, kuten se, että uusi alainen on aika hyvännäköinen. On kaikkien oma asia, pitääkö tällaiset asiat kertoa puolisolle vai ei.

Arvelinkin että suhtaudutut tähän naismaisen romanttisesti, miehesi on kyllä kuvitellut tekevänsä näitten ihastusten kanssa vaikka mitä ja kaikissa asennoissa. Sekoitat nyt naisellisen ajatusmaailmasi miehen ajatusmaailmaan- ei ne edes ihastu, jos eivät koe naista seksuaalisesti puoleensavetäväksi. Kysy vaikka, jos oletat saavasi rehellisiä vastauksia. Tuo mitä sanoit on vielä oudompaa, että käytte ihan treffeillä?? Luulin, että tarkoitit jotain työpaikkaflirttailua. Minusta tuo ei ole enää mitään normaalia "rehellisyyttä", vaan teillä on avoin suhde, johon ei vaan (vielä) kuulu seksi toisten kanssa. Kyllä, parisuhteessa on normaalia ihastua muihinkin, ja jotkut haluavat siitä kuulla, mutta ei ihastusten kanssa seurustella moniavioisesti.

Sinulla on aika jäykät sukupuolikäsitykset. Ei se suhtautuminen näihin juttuihin riipu siitä, minkä malliset värkit jalkovälistä löytyy. Tiedän naisia, jotka suhtautuvat sinun termeilläsi "miesmäisesti", ja niinikään "naismaisesti" suhtautuvia miehiä.

Sinulle näyttää myös olevan epäselvää, kuinka vaikeaa rehellisessä ja avoimessa suhteessa on esittää muuta kuin on. Olen keskustellut mieheni kanssa näistä jutuista niin paljon, että olisin huomannut jos hän olisi epärehellinen (huomaan sen muutenkin ihmisistä liiankin helposti, mistä syystä kanssani on vaikea ystävystyä; aika monella kun on ikävä kyllä tapana esittää).

Tiedän kyllä, miten mieheni ihastukseensa suhtautuu: ensisijaisesti häntä kiehtoo tämän naisen persoonallisuus. Hän mm. ihastui naiseen tämän blogikirjoitusten perusteella, tietämättä naisen ulkonäöstä/iästä jne. mitään - ja ei, kirjoituksissa ei käsitelty seksiä. Sitä en tiedä, mitä fantasioita hänellä mahdollisesti tällä hetkellä on, mutta asia kyllä selviää kysymällä eikä kysymisestä tule seuraamaan katastrofia, oli vastaus mikä hyvänsä.

Lisäksi tunnut ajattelevan, etteivät mies ja nainen voi (ihastuksesta huolimatta) tavata toisiaan kaveripohjalta - siis ihan siksi että ovat kiinnostuneita toisen persoonallisuudesta ja haluavat keskustella mielenkiintoisista aiheista jne. Minun mieheni ja minä tapaamme usein ihmisiä tältä pohjalta; myös vastakkaisen sukupuolen edustajia. Kavereinakin meillä molemmilla on kumpaakin sukupuolta.

Ihastuksen kohteen tapailu on paitsi hauskaa, myös tarpeellista, jotta ihastus pysyy aisoissa. Nimittäin jos toista ei voi tosielämässä tavata (rennosti, työpaikan ja muiden muodollisten tilanteiden ulkopuolella), oma mielikuvitus kehittää hänestä niin ihmeellisen ja täydellisen henkilön, että ihastus usein voimistuu ja alkaa hallita ihastuneen elämää. Jos taas henkilöön tutustuu oikeasti, myös hänen vähemmän ihastuttavat puolensa tulevat tutuiksi ja ihastus ei pääse kasvamaan haitalliseksi ja häiritseväksi. Lopulta näistä ihmisistä tulee yleensä hyviä ystäviä, joiden olemassaolo rikastuttaa elämää (ja jo tämä osoittaa, ettei kyse ole pääasiassa seksuaalisesta himosta, vaan oikeasti mielenkiintoisista henkilöistä).

Käsityksesi ovat yleisiä ja usein kuultuja, mutta minun tapauksessani vääriä.

t. 21

Teillähän on ihan eri systeemi kuin useimmissa parisuhteissa, ei sillä ole mitään tekemistä rehellisyyden kanssa. En usko, että miehesikään kertoo sulle, jos hänen tekee mieli mennä sänkyyn jonkun naisen kanssa, ja että pitipä kovasti pinnistellä, ettei tullut erektiota kahvipöydässä, tai että hän miettisi, pitäisikö sut vaihtaa.

Kyllä kertoo. Mm. juuri siitä tiedän hänen olevan rehellinen, että hän kertoo myös ne asiat jotka ihmiset yleensä pitäisivät omana tietonaan, ja joiden kertomisen voisi ajatella olevan hänen etunsa vastaista.

Toisissa parisuhteissa sitten ehkä jätetään kertomatta toisia asioita, kuten se, että uusi alainen on aika hyvännäköinen. On kaikkien oma asia, pitääkö tällaiset asiat kertoa puolisolle vai ei.

Tietenkin se on jokaisen oma asia. Enhän ole muuta väittänytkään! Aloittaja nyt vain kyseli, millä saisi jännitystä parisuhteeseen. Satun tietämään erinomaisen keinon, joka lisäksi muutenkin vahvistaa suhdetta (siis jos osapuolet pystyvät sen toteuttamaan; kaikille tämä ei varmasti sovi), joten mainitsin siitä.

Eikä meidän suhteessamme "pidä" kertoa, vaan me haluamme kertoa asioistamme kumppanille. Se on meistä mukavaa.

t. 21

tavalla sitten erotat käsitteet "mielenkiintoinen ihminen, hyvä ystävä" ja "mielenkiintoinen ihminen, ihastus"? Jos tapaatte paljon sekä miehiä ja naisia jossain kynttiläillallisilla, niin miten teette eron siihen, onko kyseessä tämä jännittävä ihastus vai ihan vaan kaveri? Onko teillä niin, että voitte käydä vaikka kolme kuukautta treffeillä jonkun ihastuksen kanssa ja lomamatkoilla jne, ainoa ero seurusteluun on vain seksin puute?



En kyllä menisi vannomaan oman hyvän ihmistuntemuksen puolesta, minun eksänikin mainosti aina olevansa hyvä ihmistuntija ja esitti ihmisistä kaikenlaisia analyyseja, mutta ei huomannut, että valehtelin hänelle suhteen aikana lukemattomista asioista. Hänellä on varmasti aivan eri käsitys minusta kuin kaikilla muilla minut tuntevilla. (Ja tämä ei siis ole minusta normaalia parisuhteessa,toim huom.)

tavalla sitten erotat käsitteet "mielenkiintoinen ihminen, hyvä ystävä" ja "mielenkiintoinen ihminen, ihastus"? Jos tapaatte paljon sekä miehiä ja naisia jossain kynttiläillallisilla, niin miten teette eron siihen, onko kyseessä tämä jännittävä ihastus vai ihan vaan kaveri? Onko teillä niin, että voitte käydä vaikka kolme kuukautta treffeillä jonkun ihastuksen kanssa ja lomamatkoilla jne, ainoa ero seurusteluun on vain seksin puute?

Ei kavereita tavata kynttiläillallisilla ja lomamatkoilla, vaan ihan normaalisti menemällä vaikka kahville. Ihastusten kanssa sama juttu. Mielenkiintoisen ihmisen, joka on kaveri, erottaa ihastuksesta vain se, että en satu olemaan häneen sillä hetkellä ihastunut. Ihastuminenhan on ohimenevä "hulluuskohtaus", hyvin kivalta tuntuva sellainen, mutta ei kuitenkaan koskaan pysyvä. Se saa alkunsa kun toista ei vielä tunne kovin hyvin ja hän näyttäytyy täydellisempänä kuin oikeasti onkaan. Tutustuessa ihastuminen hälvenee ja jäljelle jää se mielenkiintoinen ihminen omana itsenään, kaverina. Pystymme kyllä ystävystymään ilman sitä ihastumisvaihettakin, mutta useisiin niistä tyypeistä, joista kaikkein eniten kaveripiirissämme pidämme, on jompi kumpi ollut aluksi ainakin vähän ihastunut (osa näistä on sattunut jo ennen kuin me tapasimme; ystäväpiirissämme on esim. molempien ex-kumppaneita).

Seksi ei ole ainoa ero ihastus-kaverisuhteen ja parisuhteen välillä. Parisuhde on meille niin kokonaisvaltainen kokemus, ettei sellaista voi olla kuin yhden ihmisen kanssa kerrallaan (tai ehkä joskus voi, mutta hyvin harvinaista uskon sellaisen olevan). Siihen liittyy yhdessä asuminen, yhteiset projektit ja hankinnat, lomamatkat ja muut kokemukset, yhteiset juhlat, kaikkien (kipeimpienkin) juttujen jakaminen kumppanin kanssa, osalla ihmisistä lapset jne.

En kyllä menisi vannomaan oman hyvän ihmistuntemuksen puolesta, minun eksänikin mainosti aina olevansa hyvä ihmistuntija ja esitti ihmisistä kaikenlaisia analyyseja, mutta ei huomannut, että valehtelin hänelle suhteen aikana lukemattomista asioista. Hänellä on varmasti aivan eri käsitys minusta kuin kaikilla muilla minut tuntevilla. (Ja tämä ei siis ole minusta normaalia parisuhteessa,toim huom.)

Kyllähän kaikenlaiset ihmiset voivat väittää olevansa hyviä ihmistuntijoita. Käytäntö osoittaa, kuka sitä on oikeasti. Itselläni ei ole tapana ottaa asiaa puheeksi muuten kuin silloin, kun joku väittää tietävänsä minun läheisteni ajatukset minua paremmin.

MINÄ TEIN SEN! Tai en nyt ota kredittiä vain itselleni, mutta sain palautettua vanhan tunnetilan meidän välillemme!



Se tapahtui keskustelemalla, keskustelemalla, keskustelemalla. Juttelimme ilta toisensa jälkeen aamuyöhön, puoleenyöhön. Kunnes lopulta mies sanoi, ettei enää jaksa.. ja minä sanoin, etten jaksa. Niin puhki puhuimme.



Lisäksi kirjoitin päiväkirjaan syvimmät tuntoni ja annoin miehen lukea ne (koska en pystynyt puhumaan). Mies alkoi ymmärtää minun ajattelumaailmaani ja oli jokseenkin hämmästynyt, että koin niin kuin koin.

Tämä päiväkirja taas tuotti keskustelunaiheita.



Kysyin jopa, onko vetäytymisen syynä ollut ihastuminen. Mies sanoi, että hän on ollut lukemattomia kertoja ihastunut. Kysyin, onko hän koskaan pettänyt. Mies sanoi, että vain ajatuksissaan. Näin pitkälle minä menin... Mies totesi, että minä yritän upottaa meidän laivan....



Minä olin rikki revitty. Olin avohaavoilla näinä keskusteluiltoina. Mutta se on poikinut uutta. Rakkautemme ei ole hävinnytkään minnekkään, vaan sieltä se on taas noussut. Mies soittaa minulle töistä päivittän, me nauramme jälleen yhdessä. Ja vitsailemme toisista miehistä/naisista.



Jotain on siis tapahtunut! Minä itse olen noussut tuolta suosta itkettyäni viisi päivää putkeen. Oikein tunnen, että sädehdin sisältä päin. Otin todella ison riskin, pelkäsin todellista hylkäämistä - pelkäsin turhaan ja riskinotto kannatti! Mikään ei ole parantavampaa kuin rehellisyys ja avoimuus. Kuten eräs yllä ilmoitti (no, en silti halua kuulla ihastumisista sen tarkemmin...:-)



Mitä kokemuksia teillä on?



ap

tuossa oli siis se ratkaiseva tekijä? Sekö, että mies oli ahdistunut, kun ei voinut puhua ihastuksistaan ja nyt hän tietää, että se on sallittua?

Että kaikki, ihan kaikki asiat maan ja taivaan väliltä puhuttiin auki. Niin seksi, sisäiset tarpeet kuin pinnalliset tarpeet.



Mies oli ahdistunut, kun ei saanut kaikkea sitä, mitä tarvitsi. Se liittyi siis tekemiseen ja elämään yleensä. Mutta kun elämä revitään riekaleiksi, tulee esille se oma sisin - ja se lähentää.



ap

Mahtavaa, olen onnellinen puolestasi. Teidän puolestanne. :)

jos tekisit välillä jotain itsellesi ja itsesi hyväksi, etkä vaan koittaisi täyttää miehen joka toivetta. Ei kukaan pidä lattiamatoista.

Yksi juttu jäi uupumaan edellisestä kirjoituksesta. Mies sanoi, että hän myös rakastui minussa minun "avuttomuuteni", minut kun piti pelastaa... Tämä on jotenkin hurjaa, koska ole aina ollut itsenäinen ja itsevarma. Olenkohan jotenkin liian itsevarma nykyään...?

ap

jos tekisit välillä jotain itsellesi ja itsesi hyväksi, etkä vaan koittaisi täyttää miehen joka toivetta. Ei kukaan pidä lattiamatoista.

Meillä mies huomasi minut uudelleen, kun eräs toinenkin mies kiinnostui minusta ja olin etäinen ja omissa oloissa. Eli ehkä tajuis mitä oli menettämässä. Ei siis mitään pettämistä,m utta ota omaa aikaa, älä roiku miehen perässä, anna sen metsästää sut uudelleen =)