Lue keskustelun säännöt.
43- 44-vuotias nainen! Oletko vielä nuorekas?
29.08.2010 |
Kuvaile tyyliäsi ja ruumiinrakennettasi?
Entä harrastatko paljon liikuntaa ja elätkö terveellisesti?
T. yksi joka kammoaa ikääntymistä
Kommentit (36)
Minä inhoan sanaa "nuorekas". Minä olen nuori, en nuorekas.
Tyyliltäni olen klassinen. Töissä voin olla liituraitapuku päällä, mutta aina vaaleanpunaisen hempeän paidan kanssa. Käytän paljon pellavaa ja helmikoruja. Meikkaan joka päivä töihin, kesällä en koskaan.
Olen x-mallinen ja bmi:ni on 21.
Yritän liikkua kolmesti päivässä ja syön lautasmallin mukaisesti.
Kyllä, kammoan ikääntymistä. Siksi liikun vuosi vuodelta enemmän ja enemmän. Ja ah, ne ryppyvoiteet ovat parhaat ystäväni...
Minä inhoan sanaa "nuorekas". Minä olen nuori, en nuorekas
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei kyllä parhaalla tahdollaankaan ole nuori. Voi olla nuori presidentiksi tai nuori verrattuna yhdeksänkymppiseen, mutta jos puhutaan esim. nuoresta naisesta niin se tarkoittaa maks 25- vuotiasta. Nelikymppinen on joka määritelmän mukaan keski- ikäinen.
Kaikki on suhteellista, myös nuoreus. Riippuu aina, kenen kannalta katsoo.
Kyllähän minä sanoin, että minua kammottaa vanheneminen. Taistelen sitä vastaan kaikin voimin, jotta pysyn nuorena vielä seiskakymppisenäkin. Jotta olen vielä silloin vetreä ja "elegantisti" rypistynyt.
3
vaan ihan ikäiseni ikäinen ja oloinen. Ja painoakin voisi olla reipas 10 kiloa vähemmän.
mieleltäni ainakin :) Ja puhetyylini on sellainen pirteä, että juuri joku täti virastostaan alkoi selittää mulle, että kun olet tuollainen nuori vielä, heh...
Farkut usein, ei meikkiä, töissä puolivirallinen luukki. Vielä yksi alle kouluikäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mikä pakko on pysyä hampaat irvessä nuorekkaana?
ei kyllä parhaalla tahdollaankaan ole nuori. Voi olla nuori presidentiksi tai nuori verrattuna yhdeksänkymppiseen, mutta jos puhutaan esim. nuoresta naisesta niin se tarkoittaa maks 25- vuotiasta. Nelikymppinen on joka määritelmän mukaan keski- ikäinen.
BMI on ihan alipainoisen tuntumassa. EN liiku juurikaan, joten en edes ymmärrä miksi en liho edes vanhetessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyylitön ja liian läski. En harrasta liikuntaa enkä elä terveellisesti. Enkä edes ole 43-44-vuotias.
nyt vast 33 ja ihan loppu kaikkeen...pienet lapset ja raskas elämä. Kuinka väsynyt sitä sitten 10v päästä onkaan :-((((
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aina vain elänyt elämääni onnellisena ja muiden silmissä ilmeisen nuorekkaana, sillä minua luullaan edelleen tavallisesti reilu 3-kymppiseksi vaikka todellisuudessa täytän tuon 44 lokakuun lopussa!
Olen aina ollut hoikka ja "linnunluinen", viimiesten 20 vuoden aikana olen "lihonut" peräti 2 kiloa. Pukeidun milloin mitenkin, aina siten kun itsestäni tuntuu hycältä:) Juhlissa juhlavasti ja arkena mielialan mukaan.
Meikkiä en juurikaan kotona ollessa käytä, mutta töissä ripsaria...niin ja enpä oikein muuta eli ihoni on todella hyvä enkä e todellakaan tarvitse meikkiä:)
Liikuntaa harrastan vaihtelevasti, välillä monta kertaa viikossa ja välillä ei juuri tule liikuttua kuin "pakolliset".
Syön paljon hedelmiä ja vihanneksi/kasviksia, mutta kyllä myöskin herkkuja;) Salmiakki on heikkouteni:/
En todella ole nuori, keski-ikäinen ollut jo vuosia, nuorekaskaan en mielestäni ole. Eilen juuri pohdin että voinko väkertää hartioille ulottuvat hiukseni ylöspäin vain näytänkö siltä että ne ovat jääneet 70-luvulta Farrah Fawcett- tyyliin, päädyin kääntämään taas alaspäin.
Pukeudun huonosti, töissä kun on työvaatteet, omat vaatteet sitten useimmiten farkut ja t-paita, talvella villapaita, ylipainoa on ja liikunta taas liian vähäistä.
Kaikesta tästä huolimatta olen paljon onnellisempi ja tasapainoisempi kuin 30v, olen löytänyt elämässäni ja työssäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mielestäni aika samanlainen kuin n. 35-vuotiaana, muutamia ryppyjä vain enemmän. Pukeudun ihan tavallisesti, farkkuihin pääasiassa, edustushommiin vähän paremmin. Arkisin en meikkaa yhtään.
Liikuntaa harrastan vaihtelevasti, pitäisi ehdottamasti harrastaa enemmän, tässä iässä painon pitäminen kurissa on vaikeampaa. Syön nykyään terveellisemmin kun ennen ja tupakointikin jäi lähes 15 vuotta sitten. Itselläni vielä aika pienet lapset,joten siksi kai minua luullaan yleensä hiukan ikäistäni nuoremmaksi.
Elämä on oikeastaan aika mukavaa tämän ikäisenä, olen paljon enemmän sujut itseni kanssa ja mitään ikäkriisiä ei ole.
En pelkää vanhenemista, mutta tietysti toivon että fysiikka pysyisi hyvänä ja että olisin 80-vuotiaana sellainen pirtsikka mummo ; )
Ainakin usein saan kuulla hämmästelyjä.
Pukeudun reippaasti ja sporttisesti(ei tarkoita verkkareita ja tuulipukuja) vain isompiin juhliin naisellisesti.
Olen ruuminnrakenteeltani lihaksikas, tyyliin Anna-mari Seppälä, leveät hartiat jne.
Meikkaan harvoin, arkena en lainkaan. Liikun kohtuullisesti, syön terveellisesti ja yksinkertaisesti
Mieli on kakskymppisen, valitettavasti peilistä katsoo ainakin aamuisin kauhea kurppa =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeesti, siis. On just pieni, laittaa itseään sopivasti, pukeutuu aina tilanteen mukaan ihan trendikkäästi. Henkisesti ajan hermolla, tietää mistä puhutaan, on paljon mielipiteitä, aina pirteä ja iloinen. Hymy nuorentaa :-)
Itse olen alle 40-v jonkin verran ja ihan ok kuosissa myös. Olen nätti, mutta kylläkin ihan ikäiseni näköinen nätti, ei mua kolmekymppiseksi kukaan erehtyisi luulemaan!
niin monessa vastauksessa mainitsette ettette meikkaa juurikaan? mitä tekemistä sillä on nuorekkuuden kanssa? ei se ainakaan ole mikään kehumisen aihe mielestäni. kaikenikäiset näyttävät paremmalta kun on kevyt ehostus kasvoilla - ja tämä on fakta.
Näytän nuorelta ja mulla on sellainen vartalo, joka voisi olla myös aika seksikkään teinityön vartalo ja hiuksetkin on kivat, mutta
henkisesti en taas tunne mitään halua olla mikään wannabee-nuorempi kuin olen.
Siltikään en halua muuttaa ulkonäköäni mitenkään radikaalisti. Eli musta saa ihan väärän kuvan verrattuna ajatusmaailmaani.
Ja olen vielä yh- äiti. En käy kyllä baareissa, en harrasta deittaamista tms,vaan elän ihan lapsilleni.
Ikää pian 41v
Naama roikkuu, maha roikkuu, vaihdevuodet painavat päälle. Hikoiluttaa, hermostuttaa, kärsin unettomuudesta.
Jos on tyytyväinen elämäänsä ja käynyt läpi ikäkriisit tai muita kriisejä elämässään, niiden tarkoitus on kasvattaa naista henkisesti!
Miten kukaan sopeutuu esim. kuolemaan, jos kuvittelee aina olevansa kuin nuori tyttö. Miten osaa olla ihana isoäiti tai elää arkea, jos pitää kuvitella olevansa jotakin muuta kuin oikeasti on?
Normaalit ihmiset ovat onnellisia sellaisina kuin ovat, onnettomat yrittävät aina olla jotakin muuta!
Niin se vain menee.
En todella ole nuori, keski-ikäinen ollut jo vuosia, nuorekaskaan en mielestäni ole. Eilen juuri pohdin että voinko väkertää hartioille ulottuvat hiukseni ylöspäin vain näytänkö siltä että ne ovat jääneet 70-luvulta Farrah Fawcett- tyyliin, päädyin kääntämään taas alaspäin.
Pukeudun huonosti, töissä kun on työvaatteet, omat vaatteet sitten useimmiten farkut ja t-paita, talvella villapaita, ylipainoa on ja liikunta taas liian vähäistä.
Kaikesta tästä huolimatta olen paljon onnellisempi ja tasapainoisempi kuin 30v, olen löytänyt elämässäni ja työssäni.
En edes enää muista:)
Minä inhoan sanaa "nuorekas". Minä olen nuori, en nuorekas.
Tyyliltäni olen klassinen. Töissä voin olla liituraitapuku päällä, mutta aina vaaleanpunaisen hempeän paidan kanssa. Käytän paljon pellavaa ja helmikoruja. Meikkaan joka päivä töihin, kesällä en koskaan.
Olen x-mallinen ja bmi:ni on 21.
Yritän liikkua kolmesti päivässä ja syön lautasmallin mukaisesti.
Kyllä, kammoan ikääntymistä. Siksi liikun vuosi vuodelta enemmän ja enemmän. Ja ah, ne ryppyvoiteet ovat parhaat ystäväni...