Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Mulla on niin paha mieli....

Vierailija
30.05.2008 |

Olen ollut yli 10 vuotta mieheni kanssa yhdessä. Meillä on kaksi lasta, leikki-ikäinen ja vauva. Päällisin puolin meillä on kaikki hyvin on työtä, ei rahahuoiia ja terveitäkin ollaan. Olemme kolmikymppisiä.



Minä olen nyt äitiyslomalla ja vastaan pääasiallisesti perheemme arjen pyörittämisestä. Yleisesti teen sen varsin mielelläni. Mies on noin 8-18 töissä. Välillä tekee työpäiviä kotona, jolloin hieman auttaa lasten kanssa, mutta on kuitenkin henkisesti töissä. Vapaa-aikana on toki lasten kanssa.



Ongelmani on se, että mies ei anna minulle itsestään mitään. Jos sanon jotain vähänkin negatiivista, esim. olisit voinut tiskata, niin vetää hirveät pultit. Ei suostu puhumaan oikeastaan mistään tunteisiin liittyvästä, ei lasten kasvatuksesta. ei mistään mikä ei häntä satu kiinnostamaan.

Ei halua ymmärtää, että minäkin olen joskus väsynyt. Kuitenkin kaksi pientä lasta ja yritän kodinkin pitää järjestyksessä. Ei käsitä miksi parisuhteesta tms. pitäisi keskustella. Ei halua näyttää tunteitaan.



Mielestäni en ole mikään pirttihirmu jäkättäjä. Vaan enemmänkin sovinnon rakentaja. Tuntuu, että joudun koko ajan olemaan varuillani... MIeheni on muuttunut... ennen hän ei ollut niin sulkeutunut ja puhuikin. Puhumattomuuden ovat huomanneet myös hänen äitinsä, minun äitini yms. Usein huomaan selittevän hänen ns. töykeää käytöstään = puhumattomuutta. Esim. vanhempieni luona käydessä hän ei oma-aloitetteisesti puhu mitään.



Tilanne alkaa jo väsyttää. Rakastan miestäni, koska tiedän, että hän ei pohjmmiltaan ole tällainen kuin tänä päivänä. En halua elää kulissi avioliitossa, vaan saada myös vastarakkauttaa ja huolenpitoa .



Tuli aika sekavaa sepustusta, enkä tiedä tajuatteko mitä tarkoitan.

Piti vaan johonkin purkautua.

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 |
30.05.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

toinen nainen, masennus, työhuolia/stressiä, burn out, rahahuolia joista et tiedä?, jotain muuta, tai joku ikäkriisi / elämäntilanne kriisi tms. vaan...



Mun mies on myös aina joskus kausittain vähän tuon tapainen. Kestää jonkun aikaa, kuukausia, yhdessä vaiheessa meillä oli kauheesti vaikeeta joku pari vuotta.



On sitten mennyt kuitenkin ohi.



Se vaan onkin hankalaa, että juuri silloin kun se toinen muuttuu tommoseksi oudoksi, niin sitä ei saa mitenkään keskustelemaan, ja ei sitten yhtään pääse perille mikä toisella on - se on kieltämättä itselle aika ahdistavaa.



Luulen että mun miehen aivojen kemiassa on välillä jotain häikkää, nyt se syö jotain Omega-kalaöljykapseleita :-) en yleensä usko tuollaisiin, mutta eipä noista ainakaan haittaa ole, ja onhan siitä kai tutkimuksia että tuommoiset mitkälie rasvahapot on aivojen toiminnalle tärkeitä.... tai voi tulla masennusta.

Vierailija
2/2 |
30.05.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Aika voi olla hyväksi. Ehkä kesäloma tuo helpotuksen perhe elämäänne.



Juttelisiko miehesi paremmin asioitaan jollekkin toiselle esim. mieskaverille? Kerro miehellesi että olet huolissasi hänestä ja kysy kuinka hän voi, onko huoli aiheellinen?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kaksi viisi yhdeksän