Lue keskustelun säännöt.
  Miten henkinen väkivalta on vaikuttatunt sinuun?
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
  Sisältö jatkuu mainoksen alla
  Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.
Kirjaudu sisään
henkinen väkivalta oli sitä, että kotona ollessa en saanut ilmaista itseäni millään muotoa, koulusta tultua piti olla omassa huoneessa, hiljaa. Jos piti ääntä, niin tuli käsky painua ulos mölyämään.
Ainoa mitä kotona "sai" tehdä, oli isän käskyttämät kotityöt, eli kaikki ( siis nimenomaan KAIKKI) kotityöt oli lasten tehtävä. Jos ei tehnyt, sai selkäänsä. Kuten sai selkää myös jos uskalsi uhmata isää.
Äidistä en viitsi edes sen enemmin mainita, tuo säälittävä mt-ongelmainen alkoholisti käytti henkistä väkivaltaansa siten, että muisti aina mainita, kuinka olin pilannut hänen elämän, mun olis pitäny kuolla, mua ei olis koskaan pitänyt tehdä, kuinka olin pilannut äidin elämän.
Lapsuuteni olin hiljainen, mutta en arka. Koulussa en juuri pärjännyt, en osannut solmia kaveruussuhteita, vaikkei minua kiusattu olin ns. huomaamaton, eli minua kohdeltiin kuin ilmaa, ei ollut kavereita eikä kukaan tiennyt millaista elämää jouduin elämään.
Muutimme koko ajan lapsuuteni, joten myöskään vanhemmillani ei ollut ystäviä, meillä ei koskaan käynyt kukaan. Kukaan ei koskaan tiennyt missä helvetissä asuin.
Tärkein päämääräni oli täyttää 16 ja saada muuttaa pois kotoa. Näin teinkin. Alkoi railakas opiskeluaika, jolloin aloin oireilemaan psyykkisesti, viiltelin, minusta tuli alkoholisti ja lensin koulusta ulos.
Jotenkin tästä kaikesta pikkuhiljaa selviydyttyäni, aikuistuttuani hain apua psyykkisiin ongelmiini, nyt olen loppuikäni lääkityksellä ja terapian varassa.
Henkisesti minusta kasvoi kuitenkin vahva, itsenäinen ihminen. En kumarra ketään, en edes vanhempiani, taistelen oikeuksistani, enkä anna kenenkään ikinä enää alistaa itseäni.
Pyrin itsenäisyyteen, siihen etten koskaan ole enää riippuvainen kenestäkään, en luota kehenkään, enkä usko että kukaan pitää minun puoliani elämässä.
minulle kehittyi myös narsistinen per.häiriö, ja vakaasti uskon sen olevan peruja lapsuuden henkisestä väkivallasta.
Kuitenkin olen tätä nykyä tyytyväinen ja ylpeä itsestäni, olenhan selviytynyt kauhuista elossa ja en ole antanut alistaa itseäni koskaan...