Onko ratsastus tavoitteellinen harrastus?

Laji, jossa ei koskaan ole valmis. Aina on jotain opittavaa tai parannettavaa. Jos yhdellä hevosella tuntee osaavansa hyvin, voi olla että noustuaan toisen hevosen selkään, mikään ei toimi. On mielestäni yksi vaikeimmista lajeista, sillä mikään ei ole kiinni vain sinusta itsestäsi vaan yhteityöstä hevosen kanssa. Itselläni on tavoitteena ollut oppia ratsastamaan niin, että mahdollisimman vähän häiritsee ja kuormittaa hevosta. Siinä sitä onkin tavoitetta riittämiin. Toki on mahdollista suorittaa ratsastuskoulussa eri merkkejä ja mikäli innostuu kilpailemisesta esim. kouluratsastuksessa tai esteratsastuksessa, on mahdollisuus edetä aina vaativampaan kilpailuluokkaan.

tyttäret aloittaneet harrastuksen ja aika paljonhan tuohon rahaa saa uppoamaan. Itse en ole koskaan ratsastanut ja en oikein edes ymmärrä mikä siinä niin viehättää, mutta lapset ovat ainakin aivan haltioissaa, ei kai se auta kuin maksaa vaan..

Tunnen monta äitiä, joka on ihan hurahtanut lajiin, seurattuaan aluksi lasten ratsastustunteja. Saisitte siitä kivan yhteisen jutun lasten kanssa.

mutta koen sen silti varsin tavoitteelliseksi, koska haluan suosrittaa merkkejä. Nyt on menossa b-merkkiä vartren harjoittelu. Esteosio suoritettu, koulua hinkataan. Kun vaan olis rahaa ja aikaa ratsastaa useammin. Minua kiehtoo lajissa se, ettei sitä voi tehdä varman päälle. Aina on jokin poikkeava tekijä viime kertaan vaerrattuna. Ja se vauhti! Kun saa kirmata pellon yli harja hulmuten, nauttia vauhdista yhdessä hevosen kanssa.