Uhma 1 vuotiaalla?

1-vuotiaana alkaa oma tahto kehittyä ja sen kuuluuukin näkyä. 2-v uhma on vielä pahempi, joten sitä odotellessa....

Kovasti muodissa tuo uhma ja uhmaikä,kaikenikäisten kohdalla.Lapsen on tarkoitus alkaa irtautumaan vanhemmistaan ja oma tahto alkaa kehittyä,se on täysin normaalia.Teidän tehtävänne on estää vaaralliset ym aikeet,mutta myös antaa lapsen laajentaa elinpiiriään ja tutkia ympäristöään.

meillä nyt 1,5v tyttö ja tempperamenttia löytyy.



Heittää kaiken käsistään jos vähänkin vastustaa, jos kieltää jostain menee uhallaankin toiseen kiellettyyn paikkaan räpeltämään. Kaataa maidon tahallaan, heittää ruokalautasen lattialle. Ruokailut ollu vähän taistelua mutta nykyään syö sen verran kun haluaa, työntää lautasen kauemmaksi ja pudistaa päätään kun tarjoan lisää ja ruokailu todella loppuu siihen. Aivan turha on tuputtaa väkisin.



Vuoden ikäisenä alkoi meilläkin ja tosiaan kauhulla odotan jos 2v on "oikea" uhma vasta tulossa.

Tuttua touhua. Meillä on ollut kanssa aika kovatahtoinen tyttö ja samat asiat jouduttu kieltämään tuhat kertaa päivässä.



Muun muassa 1-vuotiaana sai jatkuvasti kieltää, ettei mene pihalla parkkipaikalle (ja sieltä tielle). Asutaan omakotitalossa. No, sen yhden kesän kiellettiin, eikä ole sen jälkeen tarvinnut. Välillä oikein huomasi, kuinka tyttö testasi, että kielletäänkö vai ei.



Kunnon rajat alusta asti, niin myöhemmin pääsee vähän helpommalla. Tyttömme on nyt 4-vuotta ja ei kyllä tee niitä kiellettyjä asioita, joista joskus kiellettiin varmaan sen tuhat kertaa päivässä.

Lapsi vaan kertoo omasta tahdostaan muttei vielä varsinaisesti kyllä uhmaa.



Tottakai lapsen kuuluukin suuttua jos ei jotain saa, uhmaa sitten vähän isompana. ;)

Lapsemme on vauvasta asti ollut temperamenttinen ja nyt viime aikoina on vain "pahentunut". Ei usko mitä kielletään ja tekee "uhallaankin". Suuttuu heti jos nostaa pois. Onko muilla samanlaisia kokemuksia? Meneekö ohi tai edes helpottaako tilanne mitenkään? Olemme mieheni kanssa vain pitäneet päämme, emmekä ole antaneet periksi kielletyjä asioita. Mikä avuksi?

Lapsi on vielä ihan liian pieni tottelemaan kieltoja systemaattisesti. Sitä se kasvattaminen on pienten kanssa, että samasta asiasta saa ja pitääkin sanoa 1000 kertaa ennen kuin se menee jakeluun. Kannattaa tehdä koti sellaiseksi, ettei mitään vaarallista lapsi pääse tekemään (pistokkeisiin tulpat, laatikoihin lukot, hellalle suoja) niin vähenee kieltäminenkin. Jos kaikki asiat on vain ei-asioita, niin helposti unohtuu se mikä olikaan tärkeää, eli valitkaa taistelunne, kakiesta ei kannata vääntää etenkään noin pienen kanssa.

Pitkä pinna, rauhallisuus ja systemaattisuus lienevät tärkeimmät avut teille vanhemmille. Minulla on esikoispoika juurikin samanlainen, ollut 1.5 vuotiaasta asti. 2-3 ikävuodella oli ihan pahin kausi, täytti juuri 4v ja on kyllä rauhottunut, mutta tuo sinnikäs perusluonne on edelleen havaitavissa kun saa jonkun must-jutun päähänsä (jaksaa väsymykseen asti kärttää sisarensa karkkeja vaikka kielletään jne). Sisarensa on aivan toista maata ja on uskonut todella helpolla kaiken verrattuna isoveljeensä.

Tsempit!