Lue keskustelun säännöt.
rintasyöpä levinnyt luihin
28.08.2010 |
siis sukulaisella...kauankohan elinaikaa? On siis selkärangassa ja kaikissa luissa :-( Ikää tällä ihmisellä vasta 60v...kaikki hoidot saanut mutta ei auttanut. Itse sanoo että nyt vaan odotellaan kuolemaa.
Kommentit (30)
jolta leikattiin erittäin aggressiivinen rintasyöpä. Luustostakin löytyi metastaaseja. Hoidot aikanaan olivat raskaat rinnanpoistoineen ja sytostaatteineen, MUTTA: nyt, pitkälti yli 10 vuoden kuluttua tämä sukulaiseni elää täysin normaalia, aktiivista elämää. Bonefos-nimoistä lääkettä ottaa päivittäin, mutta muuten tuntee itsensä täysin terveeksi. Iältään hän on nyt lähemmäs seitsenkymppinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini kuoli rintasyövän aiheuttamiin etapesäkkeisiin (lanneranka, maksa jne) ollessaan 47v.
jos 20v, niin mahdollisesti on paljonkin aikaa. Jos taas 2 viikkoa, niin päiviä.
syöpätyypistä. Esimerkiksi tätini suolistosyöpä levisi keuhkoihin ja lääkäri sanoi, että "kyllä tässä vuosia menee". Muistaakseni eli 4,5 vuotta vielä sen jälkeen. Jotkuthan kuolee paljon nopeammin keuhkoetäpesäkkeiden kanssa.
Luustosta muistan kuulleeni, että se on aina huono merkki ja yleensä 1-2 vuotta. Mutta toisaalta tutustuin harrastuksessa naiseen, jolla oli luustoon levinnyt rintasyöpä ja oli kärvistellyt sen kanssa jo 8 vuotta. Pari vuotta sen jälkeen näin kuolinilmoituksen eli meni 10 vuotta.
Lääkärit osaa antaa hyviä ennusteita.
Piti oikeastaan kirjoittaa, että VOI olla kyse viikoista, ehkä kuitenkin pidempäänkin voi jatkua, mutta tuskin vuosia sentään.
En halua esiintyä lääkärinä, vaan syöpäpotilaan omaisena, mutta hoidan heitä myös työssäni ja kyllä luustoon levinneeseen rintasyöpään voidaan käyttää myös hormonihoitoja, sillä hormonireseptoripositiiviset syövät saattavat pysähtyä hormonihoidolla. Kaikki rintasyövät eivät kuitenkaan ole reseptiropositiivisia.
Ap:n tapauksessa kuulosti kuitenkin siltä, että kaikki mahdollinen hoito on jo ollut käytössä - ja jos niiden aikanakin syöpä on levinnyt, on ennuste huono. Niin se vain on. Itse ainakin halusin aina tietää isäni todellisen tilanteen, ärsytti ne "tsemppaajat" jotka toitottivat että vuosia voi vielä olla edessä. Ei vaan ollut, mutta siskoni uskoi heitä ja rääkkäytti isää viimeiseen asti hoidoissa.
hyvää halutessaan antibioottia ja nesteytystä isällesi. Hän halusi pitkittää elämää, mikä sinällään on itseisarvo, ainakin minun mielestäni. Sinä kannatit passiivista eutanasiaa. Teillä on erilaiset arvot. Turha olla katkera siitä, jos molemmat halusivat hyvää. Ne tsemppaajatkin halusivat hyvää. Yritä ymmärtää heitäkin.
Voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitä järkeä on väkisin pitkittää elämää viikolla, joka on täynnä kipua ja tuskaa? itsekästä lähinnä, jos vaatimus tulee omaiselta.
Haloo. Etpä taida tietää syöpäkivusta mitään. Jos sisko on vaatinut nesteytysyä ja antibiootteja, niin silloinhan itse kuolemaatehnyt ei enää pystynyt tuomaan mielipidettään julki. Jos olisi pystynyt, niin kirjoittajan siskon itsekkäät vaatimukset olisi pitänyt ohittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äidilläni todettiin 65 vuotiaana reisiluuhun levinnyt rintasyöpä. Syönyt kaksikolmasosaa jo reisiluusta. Äiti nyt 70v. ja edelleen ei levinnyt muualle. Hormonipositiivinen syöpä..hoito 3 viikon välein herbetsin ja luustolääke. Elää edelleen täyttä elämää, siis näinkin :)
Tädillä (7-kymppinen) todettiin rintasyöpä kun se oli jo luustoon levinnyt eikä hoitoja enää annettu. Hän kuoli puolessa vuodessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos joku tätä ketjua vielä lukee, niin puran mieltäni.
Olen seurannut lähiomaisen sairautta yli yhdeksän vuotta. Siitä on yhdeksän vuotta, kun äidiltäni löytyi metastaasi selkärangasta. Hän itse valmistautui kuolemaan tuolloin jo samana vuonna, mutta hoitojen avulla ollaan tultu jo tähän asti. Nyt on se vaihe, että mitkään syöpälääkeet eivät tehoa. Tämä tieto tuli tämän kesän alussa. Etäpesäkkeitä on nyt ainakin maksassa ja ympäri luustoa, otsassakin. Äiti asuu kotonaan ja pärjäilee omaisten avulla siellä kohtalaisesti. Siivooja käy ja ateriapalvelua käytetään myös.
En tiedä, kauanko tässä menee. Äiti on ollut kova taistelija. Neljä vuotta sitten olin vuorotteluvapaalla osaksi sen takia, että äiti meni yksistä hormonilääkkeistä aivan sekaisin. Harmittaa, etten ottanut ylös sen lääkkeen nimeä, koska sen haittavaikutusluettelossa ei puhuttu mitään kognitiivisten toimintojen ja muistin heikkenemisestä.
Joten todella pitkä taistelu voi olla edessä vielä siinäkin vaiheessa, kun syöpä on levinnyt luustoon.
Syöpäsairaus ja elinaika ovat aina niin monesta tekijästä kiinni, että varmasti ei voi koskaan sanoa elinaikaa.
Ihan kamala tauti:(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tai sytostaatteja? Silloin kyse on enää viikoista.
Viimeiseen astihan hoitoja yritäteen, mutta tietysti jos kaikki lääkevaihtehdot on jo kokeiltu ja tauti vain leviää, on pakko jossain vaiheessa luovuttaa.
Kurja tilanne. Isäni menehtyi muutamassa kuukaudessa siitä, kun suolistosyövän luustopesäkeet löytyvät ja se loppuaika oli rankkaa. Jos hoidoista luovutaan, olisi tärkeää että selkeä saattohoitopäätös tehdään, hoidetaan kipuja ja oireita eikä ihmistä enää lähetetä ensiapuihin esim. kuumeen, tulehdusten, verenvuotojen takia, vaan hoidetaan yhdessä paikassa, vaikka loppu tulisi sitten nopeamminkin.
Itse olen vähän katkera siskolleni, joka väkisin vaati isälle antibiootteja ja nesteytystä kun tulehdusarvot ja kuume nousivat. Kärsimys vain pitkittyi ja joutui siirtymään sairaalaan ja sitten takaisin tk:n vuodeosastolle takaisin kivuliaana ja väsyneenä.
Vaikaa kirjoittaa sana: sairastin... kun tästä taudista ei koskaan tiedä. 10 vuotta sitten sain melkein kuolemantuomion. Kirurgi sanoi, että tilanne on vakava. Sieltä on rämmitty tähän päivään. Silloin varsinkin mieheni luki paljon aiheesta. Jos syöpä leviää luihin, voi olla hyvinkin monia vuosia elinaikaa. Ei yleensä leviä niin nopeasti kuin esim. muihin elimiin levitessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tai sytostaatteja? Silloin kyse on enää viikoista. Viimeiseen astihan hoitoja yritäteen, mutta tietysti jos kaikki lääkevaihtehdot on jo kokeiltu ja tauti vain leviää, on pakko jossain vaiheessa luovuttaa. Kurja tilanne. Isäni menehtyi muutamassa kuukaudessa siitä, kun suolistosyövän luustopesäkeet löytyvät ja se loppuaika oli rankkaa. Jos hoidoista luovutaan, olisi tärkeää että selkeä saattohoitopäätös tehdään, hoidetaan kipuja ja oireita eikä ihmistä enää lähetetä ensiapuihin esim. kuumeen, tulehdusten, verenvuotojen takia, vaan hoidetaan yhdessä paikassa, vaikka loppu tulisi sitten nopeamminkin. Itse olen vähän katkera siskolleni, joka väkisin vaati isälle antibiootteja ja nesteytystä kun tulehdusarvot ja kuume nousivat. Kärsimys vain pitkittyi ja joutui siirtymään sairaalaan ja sitten takaisin tk:n vuodeosastolle takaisin kivuliaana ja väsyneenä.
Syöpä on niin monitahoinen sairaus ja jokaisella omansa. Hormoonit ja syöpää luissa??
Piti oikeastaan kirjoittaa, että VOI olla kyse viikoista, ehkä kuitenkin pidempäänkin voi jatkua, mutta tuskin vuosia sentään.
En halua esiintyä lääkärinä, vaan syöpäpotilaan omaisena, mutta hoidan heitä myös työssäni ja kyllä luustoon levinneeseen rintasyöpään voidaan käyttää myös hormonihoitoja, sillä hormonireseptoripositiiviset syövät saattavat pysähtyä hormonihoidolla. Kaikki rintasyövät eivät kuitenkaan ole reseptiropositiivisia.
Ap:n tapauksessa kuulosti kuitenkin siltä, että kaikki mahdollinen hoito on jo ollut käytössä - ja jos niiden aikanakin syöpä on levinnyt, on ennuste huono. Niin se vain on. Itse ainakin halusin aina tietää isäni todellisen tilanteen, ärsytti ne "tsemppaajat" jotka toitottivat että vuosia voi vielä olla edessä. Ei vaan ollut, mutta siskoni uskoi heitä ja rääkkäytti isää viimeiseen asti hoidoissa.
Sain tänään kuulla että äidilläni on rintasyöpä levinnyt luihin asti ja tiedän itte sen verran että äitillä on henki kiinni enää muutamis vuosis ja täytin just 15 ja tää on ehkä mun elämäni rankin asia... :(
Mun työkaverill oli sama, ja varsinaiset syöpähoidot lopetettiin noin vuoden päästä. Hän eli sen jälkeen käyden töissä (yli 3 vuotta töissä vielä, voinnin mukaan) ja eli siis 4 v hoitojen lopetuksen jälkeen. Kyseessä oli alle 40 v nainen. Vanhemmiten syövän leviäminen yleensä on hitaampaa.
Minunkin äitini on sairastanut rintasyövän. Äidin äiti menehtyi tautiin, oma äitini hoidettiin ja on toivoaksemme parantunut. Mutta muistan sen kamalan pelon ja surun mikä löi läpi kehon, kun äitini soitti minulle ja sanoi että häneltä löytyi syöpä. Olin menossa ostamaan hääviinejämme, itkin ensin parkkipaikalla silmäni turvoksiin ja astelin sitten sydän tyhjänä viiniostoksille. Äidin leikkausta lykättiin niin kauan että meidän häät saatiin pidettyä alta pois, häät oli lauantaina ja äiti meni sairaalaan maanantaina. Koko ajan suru oli läsnä häissäkin.
Onneksi kaikki kuitenkin tuntuu järjestyneen äidilläni parhain päin.
Minä olin kuitenkin jo 25v kun äitini sairastui, mutta uskoakseni aivan yhtä hädissäni ja peloissani kuin 15v nuori. Äiti on aina äiti, minä hänen lapsensa, huolimatta miten aikuinen muka olen.
Voimia sinulle kovasti, toivotaan äidillesi vielä mahdollisimman pitkään hyvää vointia ja onnellisia aikoja teidän perheelle.
Sain tänään kuulla että äidilläni on rintasyöpä levinnyt luihin asti ja tiedän itte sen verran että äitillä on henki kiinni enää muutamis vuosis ja täytin just 15 ja tää on ehkä mun elämäni rankin asia... :(
pitkälle edennyttä syöpää.