Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttää että toi mies ei halua tehdä kanssani mitään!!
27.08.2010 |
Tai no, kun sen pussit alkaa täyttyä, se tulee suorasukaisesti tönimään mua makkarin puolelle, mutta evvk. Ja jos en suostu niin se mököttää kuten toissapäivänäkin, ei puhunut koko iltana mulle mitään, kiukutteli kaikille ja paineli aikaisin nukkumaan.
Mies kun tulee töistä, se syö itsekseen, puhuu puhelimessa kavereidensa kanssa, ja sitten menee oikopäätä sohvalle makaamaan ja katsoo televisiota koko illan. Menee nukkumaan kun siltä tuntuu. Yleensä ei edes osallistu iltatoimiin mitenkään, ei auta huushollin järjestämisessä, iltapalojen tekemisessä, lasten hampaiden pesu sitä ei kiinnosta pätkä vertaa tms.
Vapaapäivinään sen sitten nukkuu piiiitkään (3 tuntia pidempään kuin minä ja muksut) ja sitten kun herää, syö taas itsekseen, katsoo televisiota tai menee autotalliin värkkäämään omiaan, ja sitten onkin pakko jo päästä johonkin pois perheen luota kavereille tai kaverin talliin tai jotain.
Näistä on miljoona kertaa tapeltu, ei mitään muutosta mihinkään.
Äsken taas yritin (enkö mäkään koskaan opi/lakkaa toivomasta että mies muuttuisi?!) että olisi vähän yhteistä aikaa ja sanoin miehelle kun se tuossa katsoo telkkaria, että mitäs jos vietettäs kerrankin vähän aikaa yhdessä. Mies oli ihan että jaa täh, mitä me muka tehtäis?! Mä sanoin että no jos vaikka keiteltäs iltateet (tai minä teetä ja hän saisi lipittää kaljojaan) ja vaan höpöteltäs ja vaikka vielä sillon hereillä olleen muksunkin kanssa.. Mitä tuumaa mies; kääntää katseensa telkkariin eikä vaivaudu edes vastaamaan vaikka kysyn vielä uudelleen että mitä mieltä hän asiasta on.
Sitten suutahdin ja tuhahdin että turha tulla seksiä vonkaamaan kun en näköjään kelpaa kun tyhjennysämpäriksi.
Kommentit (35)
Ala sinäkin tekemään omia juttuja. Keksi harrastus, jota voit harjoittaa 2-3 iltana viikossa. Alkuperäisestä viestissäsi kerrot, ettei mies vietä lastensakaan kanssa aikaa. Näin hänen olisi huolehdittava lapsista sinun harrastuksiesi aikana. Ehkä hän siten heräisi koomastaan.
Hommaa lapset viikonloppuhoitoon ja varaa sinulle ja miehellesi viikonloppumatka vaikka kylpylään, Tallinnaan tms. Kai se mies lähtee, jos olet varannut ja maksanut matkan. Siellä hän ei pääse sinua "pakoon" ja voitte jutella. Tai ainakin sinä voit kertoa ilman häiriötekijöitä tunteistasi.
Yksi keino on parisuhdeterapia. Mies tuskin siihen suostuu, mutta ainahan voit häntä jotenkin sinne kiristää. Joka tapauksessa tuohon nykytilanteeseen ei kannata jäädä. Elämä on liian lyhyt!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tunteita arjessa kun suhde on mennyt kuten ap kerroit. Olla omissa oloissa, kotona, missä huolto pelaa mutta voi käpertyä itseensä. Vaatii rohkeutta kohdata toinen vaikka sillä Tallinnan reissulla, ei tarvitse lapsista huolehtia tai keskittyä niihin vaan omaan kumppaniin. Vaikea tilanne, mutta kun yli pääsisi niin alkuaikojen liekki voisi taas syttyä.
haluaisi joskus jutella miehensä kanssa, niin että mies vastaa kun kysyt jotain tai jopa itse sanoo jotain ja ylläpitää keskustelua, tai jopa kysyy sinulta jotain (tämä on kyllä jo ihan utopistista meillä, sitä mä en edes mieheltäni odota, että kysyisi multa/elämästäni jotain!)
Tajuatteko, että mulla on siis mies, joka ei oikeasti juttele kanssani, enkä liioittele nyt kun niin sanon.
ap
huomasin, että kaipaat enemmän huomiota ja itse et tee asioita, jotka sua huvittaa.
tajuamme. Onko miehellä harrastuksia tai muuta sosiaalisa elämää, jutteleeko se muille (töiden lisäksi)? Jos mies ei aina ole ollut tuollainen, niin mistä tiedät, ettei hänellä ole esim. masennusta?
huh huh...
kyllä siinä mättää jo muukin ku puhumattomuus. jos ei perhe koskaan syö yhdessä, tee yhdessä asioita, juttele, naura, hassuttele, suunnittele tulevaisuutta jne. ei se ole perhe.'
ukkos on kämmpis, jolla omat säännöt. eihän se ole lasten isänä tai mies sulle, se on vaan "pasi", joka makaa ja nukkuu ja syö ja röhnöttää, kun on paikalla.
lopeta toki tuon kattominen ja sietäminen... hyi olkoon. se on isä, jolla on velvollisuuksia, ja mies jolla on vaimo, jota tulee myös hoivata.
meidän perhe ei oo maailman paras, mutta me ollaan "me". käydään raflassa joskus ja huvipuistossa jne. mut monesti mysö tapellaan jne, ja kaikki perheen olomuodossa, koska se me ollaan. ei oo "mari" äiti ja lapset ja "pasi" joka tuo pyykkiä lisää ja ehkä vähän rahaa joskus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joko asia muuttuuu tai ei muutu. Joko jatkatte puhumatomina tai eroatte. Parisuhde on vapaaehtoista, jokainen päivä toisen kanssa on vapaaehtoista, kun on valinnut sen toisen. Ihmiset unohtaa tuon. Jos on vapaaehtoisesti niin ei kannata siitä vapaaehtoisesta yhdessä olosta kurjaa tehdä. Kun on valinnut juuri sen toisen, jonka kanss aiha vapaa-ajallakin on.
ja miksi et jotakin hullua tekisi, kun ei ns. normaali sanominen tepsi....
Eli kun se ukkosi siinä sofalla röhnöttää telkun edessä (ja lapset ehkä jo nukkuu), lyöttäydyppä siihen miehen kainaloon. Ihan siihen liki, ota miehestä kiinni ja ole ensin vaan hiljaa siinä ihan liki. Vähän silitä sitä vaikka hartioista. Ja sano että sulla on ollu ikävä sitä. sano että "Moi. Mulla on ollu vähä ikävä sua. Mitä sulle kuuluu?" Jos ei se osaa siihen mitään järkevää vastata, jatka vaan että "mulle kuuluu sellasta että mä rakastan sua kauheesti."
ja muutenkin söpöilet vaan sille sillälailla kuin vastarakastuneet tekee. Kerrot sen positiivisista puolista, mitä vaan keksitkään. jne....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toimi sinä edes niin.
Mies on nyt herätettävä, ettei käy niin että eroatte ja sit se vasta tajuu.
jos ap:n mies on kyllästynyt vaimoonsa ja perhe- elämään, niin ehkä siihen auttaisi se, että mies eläisi yksinään jonkin aikaa. Mutta tätä ei oikein voi toteuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kyllä paskoja aviomiehiä. Minä en ole tuollainen. Ei tulisi kuuloonkaan. Uskomatonta millaisia miehiä olette saaneet tai hankkineet. Ettekö tienneet heidän viostaan vai ettekö välittäneet?
Tekisi mieli potkia perseelle noita moukkia.
Minä olen parempi. En koskaan suoriutuisi noin huonosti perusasioista joita aviomiehen velvollisuuksiin kuuluu. Hävettää ihan teidän paskaperseiden puolesta. Olen mies ja osaan hävetä heidän mokiaan.
T: 11cm mies
Minua kiinnostaa vain yli 180cm miehet. Vaikka olisit kuinka hyvä ja prinssi niin olet liian lyhyt minulle. Voi voi. Kestän mieluummin hakkaavaa miestä kuin minua lyhyempää ukkoa.
On kyllä paskoja aviomiehiä. Minä en ole tuollainen. Ei tulisi kuuloonkaan. Uskomatonta millaisia miehiä olette saaneet tai hankkineet. Ettekö tienneet heidän viostaan vai ettekö välittäneet?
Tekisi mieli potkia perseelle noita moukkia.
Minä olen parempi. En koskaan suoriutuisi noin huonosti perusasioista joita aviomiehen velvollisuuksiin kuuluu. Hävettää ihan teidän paskaperseiden puolesta. Olen mies ja osaan hävetä heidän mokiaan.
T: 11cm mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en enää edes yritä. Minulla on nykyään omat menoni. Olen todennut että jos mies ei kerran halua tehdä kanssani mitään, niin minun on itse järjestettävä itselleni aktiviteettia.
Kuulumisiani en enää ole jakanut hänelle, -ei hänkään ole jakanut omiaan minulle aikoihin. Suoraansanottuna en ole enää edes niinkään kiinnostunut hänen kuulumisistaan. Älypuhelimensa kiinnostaa häntä enemmän kuin minä, vaikka muuta väittääkin.
Kotityöt teen minä. Hän on laiska. Yhden pienenkin asian tekeminen saatta siirtyä viikkokausia eteenpäin. Toisinaan on tilanteita kun minun neuvoni hän jättää tarkoituksella kuulematta ja tekee asiat päin persettä ja kun on aika "korjata jäljet", hän ei sano sanaakaan, vaan vetäytyy pois tilanteesta.
Seksi on harvinaista ja kuivaa, hänellä ei ole mielipiteitä sen parantamiseen.
Tulevaisuudesta puhuminen kiristää häntä, meillä ei ole yhteisiä unelmia.
Me eroamme, se on enää vain ajan kysymys.
Eikai kukaan halua edes kitisevän ihrasäkin kanssa tehdä mitään.
Hoitakaa itsenne kuntoon ja lopettakaa valitus.
Jos olette lihoneet,se on sama kuin pettäminen .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla sama tilanne vaimon kanssa. Häntä kiinnostaa vain puhelimensa. Hänellä on siellä (puhelimessa) kokonaan oma maailma, kaikki sosiaalinen tulee sieltä, minua eikä lasta ei tarvita mihinkään. Lemmikeistämme sentään tykkää sillon kun hälle sopii. Ei halua tehdä mitään, mitä ehdotan, ei ehdota mitä haluaisi tehdä. Pari viikkoa sitten oli tilanne että olimme pitkästä aikaa illan kahden. Hän halusi käyttää sen illan omiin harrastuksiinsa. Vaikutti suorastaan kamalalta asialta että olisimme kahdestan. Ties vaikka se johtaisi seksiin tai sen yritykseen. Siitö ei yllä oli pelkoa. Olen jo lopettanut haaveet seksistä aikoja sitten. Hän varmaan tyydyttää tarpeensa omin neuvoin. Ne harvat kerrat kun seksiä on ollut se on ollut etäistä ja alkanut minusta tuntua oudolta, jopa vieraalta. En enää muista miten hänet tyydytetään, vaikka ennen se oli helppoa ja seksielämämme oli hyvää. Haluaisin saada tämän suhteen toimimaan vielä, mutta näyttää että elämä vie meitä eri suuntiin. Olemme olleet yhdessä nyt päälle 12 vuotta.
Keksinyt nytkin jo etukäteen kesälomansa täyteen omia menoja, edes yhteiselle mökkiviikonlopulle ei ole aikaa.
Taidan taistella hävittyä sotaa. Jostain syystä minä en ole hänelle enää se jonka kanssa viettää aikaa, ja johon tukeutua. Minusta on tullut vastustaja joka täytyy torjua kaikin keinoin. Ettei vaan vahingossakaan mikään johda mihinkään. Olemme joskus aiemmin puhuneet erosta, ja hän oli jyrkästi ja ehdottomasti sitä vastaan.
Yritin muistella montako vuotta seksielämämme on ollut näin huonoa, ainakin kuusi vuotta, joina harrastettu maksimissan 20 kertaa seksiä. En ole laskenut, mutta noin kolmesti vuodessa on ollut... Olemme elämämme parhaassa iässä, ja elämme selibaatissa, joka kaikenlisäksi repii meidät toisillemme vieraiksi ja tuntemattomiksi. Nyt kun ajattelen, en enää edes halua häntä, haluan seksiä mutta hänen kanssa se tuntuu kuin se olisi vain joku... Joku tuntematon. Muutama vuosi sitten siinä oli jäljellä tuttuus, ja tunne. Nyt tuntuu enää vain surulliselta.
Tällainenkö minun elämä nyt on.
huomasin, että kaipaat enemmän huomiota ja itse et tee asioita, jotka sua huvittaa.