Onko teillä ollut vaikeuksia murrosikäisten lastenne kanssa?

toinen lapsista nyt murrosiässä, ja kyllä meitä vanhempia koitellaan! Ensimmäinen on murkkuiän ylittänyt, ja selvisimme hengissä, joten ehkä tämä tästä?

olin varma että näännytään koko perhe. Se oli niin kalvavaa ja kamalaa. Kaikenmoista tapahtui. Teini oli pari viikkoa nuorten turvakodissa, kun en huolinut karkureissulta kotiin ja sossut tuli apuun. 2 viikkoa väliaikaisella huostaanotolla tuli vähän rotia.



Ihan kiva ihminen tästäkin kapinallisesta kasvoi. Nyt jo äiti itsekin ja ihmettelee temppujaan.

Seuraavat lapset ovat kuin herran terttuja. He kyllä oppivat aika paljon, kun sisaruksen touhuiluja seurasivat.

LApset 10v 13v ja 15v.

olisi suurinpiirtein kuolema? Ei ole, suurin osa murrosikäisistä on ihan tavallisia nuoria, joilla ei ole mitään isoja ongelmia.

Esikoisen 19v tyttö kanssa ei ollut mitään. Seuraavan, nyt 17 vuotiaan tytön kanssa onkin sitten käyty läpi vaikka mitä, vie todella voimia... 15v poika on rauhallinen ja pari nuorempaa tulossa perässä.



Luulin välillä että tulen hulluksi huolesta ja vanhenen ennen aikojani, tyttö on tehnyt lähes tulkoon kaikki mahdolliset temput, karkailu oli yhteen aikaan enemmän sääntö kuin poikkeus. Vauva-aikana valvotut yöt ovat olleet kevyitä tähän nähden. Otin yhteyttä sosiaalitoimistoon kun tuntui etteivät omat voimat enää riittäneet, apua saatiin ja suosittelen sen pyytämistä hyvissä ajoin.



Nyt muuttanut toiselle paikalle opiskelemman ja autan minkä voin ja toivon parasta. Olen potenut huonoa omaatuntoa kun tytön muutto on tuntunut helpotukselta.

itsekkin lapsi. Ilman huolen häivää ja hyviä aikuisia heistä tulikin.

Nyt on seuraava satsi teinejä menossa ja maailma on niin paljon pahempi paikka elää, että olen huolesta sykkyrällä.

Nuoret ovat esimerkillisiä mutta minä pelkään kaikenlaista.

Tytär 17 ja poika 15, välillä myrskyää, mutta ei ylilyöntejä.

Kun sä olet just sanonut jotain ja sitten teini sanoo, että kun kukaan ei oo sellasta sanonut ja kaikki muut sanoo, että justhan se sanottiin ja se teini sanoo, että joo joo, kaikki ootta mua vastaan ja valehtelette!



ja kun tätä toistuu sellaiset 10 kertaa vuorokaudessa, useiden kuukausien, jopa vuosien ajan, niin jossain välissä tulee sellainen hetki, että .......................!!!!!!!!

Kun sä olet just sanonut jotain ja sitten teini sanoo, että kun kukaan ei oo sellasta sanonut ja kaikki muut sanoo, että justhan se sanottiin ja se teini sanoo, että joo joo, kaikki ootta mua vastaan ja valehtelette!

ja kun tätä toistuu sellaiset 10 kertaa vuorokaudessa, useiden kuukausien, jopa vuosien ajan, niin jossain välissä tulee sellainen hetki, että .......................!!!!!!!!

Aikuisten lasteni ollessa teinejä olin vielä itsekkin lapsi. Ilman huolen häivää ja hyviä aikuisia heistä tulikin. Nyt on seuraava satsi teinejä menossa ja maailma on niin paljon pahempi paikka elää, että olen huolesta sykkyrällä. Nuoret ovat esimerkillisiä mutta minä pelkään kaikenlaista.

lapsia olet oikein tehnyt jos teinien äitinä olit itsekin lapsi?? =O

t. teinien 35 v aikuinen äiti

normaaleja nuoria, joilla on tarpeeksi järkeä elää ihmisten kanssa niin kuin pitää. Tosin ei minulla ole ongelmia anopinkaan kanssa, joten voi olla ihan asennekysymys. Jos odottaa pahinta ja itse aina äyskiin, niin tuskin saa kohdata vain kivoja ihmisiä.

Esikoisen kanssa koettu monet kivet ja karikot, välillä suhteemme ollut niin riitaisa ja sitten taas lämmin.



Lapsi sijoitettuna, päihteet kuvioissa, vielä on matkaa aikuisuuteen paljon ja tän hetkinen tilanne näyttää melko harmaalle :/

tuon nykyisen teinilauman.

normaaleja nuoria, joilla on tarpeeksi järkeä elää ihmisten kanssa niin kuin pitää. Tosin ei minulla ole ongelmia anopinkaan kanssa, joten voi olla ihan asennekysymys. Jos odottaa pahinta ja itse aina äyskiin, niin tuskin saa kohdata vain kivoja ihmisiä.

No, ehkä se kultainen keskitie olisi paras. Äitikin saa näyttää tunteensa ja murkkuikäisen kasvattaminen voi ottaa todella voimille ja raivontunteet on ihan normaaleja.

Muutamia teinejä tavannut, ketkä pyörittää vanhempiaan kuusnolla, kun äiti ja isi ja uskalla/haluu kunnolla sanoo vastaan mistään, laps sitten esittää enkeliä ja oikeesti mukana ollut murroissa ja päihteissä, mut eihän ne vanhemmat usko et hän niihin syypää olis vaan se "kaveri Maija" ...

luottaa ja uskoo pitää, mut iha mahottomuuksiin ei niit tilaisuuksia pidä antaa vaan sit joku raja laitettava, jos ei onnistu niin sit kokeillaan ½ v päästä uudelleen eikä huomenna