Onko teitä läheiset moralisoineet, koska viette 1-vuotiaan hoitoon?

paha suustani. Mielessään saattavat tosin paljonkin.

vuorotellen olemme olleet hoitovapailla. tietysti isä on tasan yhtä hyvä vanhempi/hoitaja kuin äitikin.

en sanois ihan noin. Mun esikoinen oli 3v3kk kun aloitti hoidossa ja nuorempi 1v8kk ja kyllä se soputuminen oli vanhemmalle paljon helpompaa kuin tälle nuoremmalle.

pliis!! En kaipaa muiden kommentteja.



ap

en sanois ihan noin. Mun esikoinen oli 3v3kk kun aloitti hoidossa ja nuorempi 1v8kk ja kyllä se soputuminen oli vanhemmalle paljon helpompaa kuin tälle nuoremmalle.

Yleisesti ottaen.

ap

Tyttö oli 1 v 3 kk, kun meni päiväkotiin. Ja tosi hienosti kyllä alkoi siellä viihtymään alusta asti. Ei ole itkeskellyt perään kuin aivan yksittäisiä kertoja (ikää nyt melkein 3 v).



Lähipiirissä (sisarustemme perheet, kaverit ym.) tosin on varsin yleistä, että lapset menevät hoitoon tuossa 1 v täytettyään tai hieman alle 2-vuotiaana, joten kovin poikkeuksellista ei meidänkään toimitamme ole ollut.

Eikä kukaan syytellyt, kaikki tiesivät tilanteen. Lapsi oli puolipäivähoidossa, kun tein opintojani valmiiksi, mies ei pystynyt auttamaan. Kokopäivähoito olisi ollut tuon ikäiselle mielestäni liian rankkaa, mutta onneksi puolipäiväinen riitti meidän tarpeisiimme.



En ole samaa mieltä tuosta ap:n viimeisestä heitosta. 1-vuotiaalla on hoidossa raskasta ja tauditkin tarttuvat helpommin noin pieneen. Kolmevuotias ja siitä ylöspäin osaa jo nauttia muiden lasten seurasta.

Koska ei tulis meleenkään viedä noin pientä lasta hoitoon.

ja luetteli aikanaan ainakin sata erilaista tutkimusta, joiden mukaan lasta ei saisi viedä liian pienenä hoitoon. Ja nyt sillä on sata tutkimusta siitä, että varhainen hoitoonvienti aiheuttaa ongelmia vielä kouluiässä. Se ei tajua, että koulu on vähän kuin vankila.

Eikä kukaan syytellyt, kaikki tiesivät tilanteen. Lapsi oli puolipäivähoidossa, kun tein opintojani valmiiksi, mies ei pystynyt auttamaan. Kokopäivähoito olisi ollut tuon ikäiselle mielestäni liian rankkaa, mutta onneksi puolipäiväinen riitti meidän tarpeisiimme.

En ole samaa mieltä tuosta ap:n viimeisestä heitosta. 1-vuotiaalla on hoidossa raskasta ja tauditkin tarttuvat helpommin noin pieneen. Kolmevuotias ja siitä ylöspäin osaa jo nauttia muiden lasten seurasta.

Meidän lapsikin osaa nauttia toisten lasten seurasta, vaikka on vasdta pian 1v. (minulla paljon ystäviä, joilla samanikäisiä tai vähän vanhempia). pienestä pitäen on kyläilty ja nähty toisia lapsia. Toista se on niille, jotka kyyhöttävät neljän seinän sisällä vauvojen kanssa..

Ja se tautien tarttuminen taitaa olla aika yksilöllistä.

ap

Mulle silloinen käly, joka oli itse ollut kotona lasten kanssa 7 vuotta, jopa yritti valehdella että yksivuotiaalle ei saa hoitopaikkaa, että päiväkodit ei esim. ota ja pph olisi kalliimpi kuin kunnallinen.. Vaikka siis ovat yhtäkuin.. Olen vienyt vanhimman ja nuorimman lapseni noin vuoden ikäisenä hoitoon. Keskimmäinen sai olla vähän pidempään kotona. Aloitin pph:sta, ja kun lapsi oli isompi siirtyi pk:n, että oppii sosiaalisia taitoja isommassa ryhmässä. Ovat sopeutuneet loistavasti, vaikka ovat luonteeltaankin erilaisia.



Sopeutumiseen vaikuttaa mielestäni enemmän se, kuinka vanhempi suhtautuu hoitoon viemiseen itse. Jos lapsi pikkuisenkin vaistoaa, että äiti on huolissaan hoidon onnistumisesta, alkaa lapsikin huolestua..



Ei kannata niitä moraalisaarnoja kuunnella. Siksi toisekseen, aina ei ole muuta mahdollisuutta.

ja olen mielestäni suht. koht normaanli. Eli ei traumoja ole tullut. Tunnen myös monia, jotka on viety hoitoon 1-vuotiaana -> ei ongelmia, 3-vuotiaana ja siitä ylöspäin->todella vaikeaa, itkuisia pitkään.

Tästä asiasta on niin monta mielipidettä kuin ihmisiäkin. Jännä, että tästä on tullut äitiyden mitta, samoin kuin imetyksestä.

ap

Esikoinen vietiin hoitoon 1 v 3 kk iässä ja suuri osa sukulaisistamme ihasteli, että on se hienoa kun nykyään saa olla noin _pitkään_ lapsen kanssa kotona. Ennen kun oli lyhyt äitiysloma, eikä mahdollisuutta hoitovapaaseen.



Kuopus meni hoitoon 2,5 -vuotiaana. Tuo kotonalöhöily sai jo vähähän kummastelua aikaan. Mahdollisuutta löhöilyyn kuitenkin kiiteltiin.

ja olen mielestäni suht. koht normaanli. Eli ei traumoja ole tullut. Tunnen myös monia, jotka on viety hoitoon 1-vuotiaana -> ei ongelmia, 3-vuotiaana ja siitä ylöspäin->todella vaikeaa, itkuisia pitkään.

Tästä asiasta on niin monta mielipidettä kuin ihmisiäkin. Jännä, että tästä on tullut äitiyden mitta, samoin kuin imetyksestä.

ap

mielestäsi on parempi viedä hoitoon pienenä, kun se isommille on niin kovin vaikeaa. Kyllähän SINÄKIN pidät omaa valintaasi oikeampana, etkös?

Meidän lapsikin osaa nauttia toisten lasten seurasta, vaikka on vasdta pian 1v. (minulla paljon ystäviä, joilla samanikäisiä tai vähän vanhempia). pienestä pitäen on kyläilty ja nähty toisia lapsia. Toista se on niille, jotka kyyhöttävät neljän seinän sisällä vauvojen kanssa.. Ja se tautien tarttuminen taitaa olla aika yksilöllistä. ap

Eiköhän järkevä ihminen tajua eron, joka on tuttavien luona kyläilyssä ja siinä, että lapsi on yksin parinkymmenen lapsen laumassa koko päivän.

Lapsen on kuulemma äidin kanssa kotona?! Lapsella on isäkin, mutta vanha kansa pitää vain äitiä varteenotettavan huoltajana. Itse kommentoin takaisin, etä joskus se on edessä kuitenkin ja sitä vaikeampi mitä vanhempi (näin sanovat myös ammattilaiset, 1-vuotias sopeutuu paljon paremmin kuin esim.3-vuotias).

ei laisinkaan. Oma isä ja miehen vanhemmat olivat tyytyväisiä kun menin töihin ja 10 kk vanha hoitoon.

He ovat tyytyväisiä kun tienasin niin on heille eläkkeiden maksajia. heidä mielestään lasten kanssa on ihan turha olla. Itse saavat olla ja meidän vanhempien pitäisi tehdä omien vanhempien eteen töitä.

Sitten kun kuopuksen kanssa olin pitkään kotona, olen saanut kuulla olevani huono ihminen ja laiskimus, kun en ole töissä.

Oma äitini lienee ainoa, joka kunnioittaa minun valintoja ja ei arvostele ja toivonnee meidän perheen parasta.

jotka on samaa mieltä hänen kanssaan:)

Monella 1-vuotiaalla on pahin eroahdistuskausi meneillään, ei todellakaan paras aika viedä hoitoon, sen ikäisen ulkoilukin on vielä sitä että istuu kuralätäkössä 2 tuntia. Tai rattaissa, onko se kivaa?

Yksi hoitaja sanoi kerran, että noiden pienten kanssa kaikki aika menee perushoitoon, ei siinä paljon virikkeistä ja hellimisestä ole tietoa.

Juu, onhan se eri asia olla tuttavien luona, kun äiti on koko ajan lähettyvillä. Ja en kiellä, etteikö alkuun olisi hankalaa. Yksi ainut läheiseni on tätä kommentoinut, muut eivät. No turhapa tästä on tapella, koska siitä ei todellakaan ole mitään hyötyä. Ja, jotka voisivat vastata asiallisesti (kiitos teille, jotka vastasivat asiallisesti erilaisesta näkökulmasta huolimatta), ovat todennnäköisesti töissä. mielipiteeseen jokaisella on oikeus, tämä on vapaa maa. Kunhan jokainen seisoo omien sanomisisensa takana.

ap

Poika meni hoitoon 1v8kk iässä, koska mun piti palata opiskelemaan. Lähinnä suku oli huolissaan, ettei multa jää koulutus kesken (AMK).

Toisekseen mahdolliset kommentit jäivät varmaan sanomatta siksikin, että poika sopeutui hoitoon täysin omgelmitta ja on terve, reipas ja iloinen 5-vuotias, vaikka on ollut päiväkodissa edellä mainitustä iästä asti.

ja olen 5 lasta tehnyt... Olen palannut jokaisesta töihin vanhemapainrahakauden päätyttyä. Tosin viimeisten jälkeen vain osa-aikaista työtä tekevänä.



Moralisoijiin olen törmännyt vain täällä