Lue keskustelun säännöt.
onko muilla tosi rankkaa lasten kanssa?
26.08.2010 |
Meillä siis jatkuvaa tappelua ihan joka asiasta! Pojat 4v, 6v ja 9v. Tämäkin koko päivä mennyt pahasti riidellessä, mikään palkitseminen tai uhkailu ei auta. Suurin himo pojilla on juosta vapaana pihoilla ja karkailla, ajella ilman kypärää, käydä kaupassa ilman lupaa jne. Olen pitänyt arestissa, on viety viikkorahat jne. MIKÄÄN ei tehoa.
Alkaa olla voimat ihan loppu...tätäkö tää sitten onkin loppu kouluaika. EN KESTÄ!!!!Ja ovikello soi nonstoppina koko aika jonku kaveri kylään tunkemassa tms.
Kommentit (14)
ilman autuaaksitekevää xboxia. Se on kummallekin onnen täyttymys, ja äidille luonnollisesti kiristystekniikka numero yksi. Peliajan poistamisella kiristäminen toimii hämmentävän hyvin, vaikka kaikki muut keinot pettäisivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta tuntuu että nyt jo rankkaa 4 pojan kanssa tappeluineen jne. Ja nyt kun luin viestisi niin rupes pelottamaan mitäs sitten kun pojat kasvaa. Meillä nyt 2 kpl 2,5 vuotiasta, 5 ja 6 vuotias! :o
vanhanajan selkäsauna olisi hyvä kylä tällaisissa tapauksissa.
Ei saa satuttaa toista.
Meillä lähtis pyörät varastoon jos niillä painettais ilman kypärää tai kenkiä.
Ovikello saa soida, lapset pysyy arestissa. Sehän on vaan hyvä jos joku soittaa -sehän vaan kiusaa entisestään kärsiviä ipanoita.
En missään nimessä hyväksy karkailua tai ilmoittamatta lähtemisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oma lapsilukusi ja lasten iät, sekä KEINOT kasvatukseen. Kiitos.
Ja lisäys: En jaksa kuunnella yhden 1-vuotiaan tyttölapsen äidin neuvoja nyt.
ap
Lähinnä läksyjen ja kotitöiden kanssa ongelmia. Ja sit tuo ikuinen tappelu. Vanhin on 13v ja nuorin 3v. Meillä 5 poikaa ja 1 tyttö.
Ja aikalailla yksin noiden kanssa tappelen.
Oon aika monesti sanonu et niin kauan menee hyvin kun ei tarvi käskeä noita siivoamaan.
Se on vaan välillä pakko. En yksin jaksa ja ehdi kaikkea varsinkin kun jokaisella jää ihan kaikki levälleen.
Tosin kausittaista tämäkin välillä menee paremmin.
Mut ei auta lahjonnat eikä rangaistukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oma lapsilukusi ja lasten iät, sekä KEINOT kasvatukseen. Kiitos. Ja lisäys: En jaksa kuunnella yhden 1-vuotiaan tyttölapsen äidin neuvoja nyt. ap
Mahtaako sieltä kotoa löytyä miestä, jolta voisit saada apuja?
Erittäin tiukat säännöt nyt heti, ota vaikka kaikki ns ekstra pois käytöstä, ihan siis kaikki, niitä voivat sitten pojat ansaita pikkuhiljaa takasin hyvällä käytöksellä ja varaudu, pari päivää menee päin persiittä ja huolella!
Vain perusasiat on ja toimii. Siitä se lähtee.
Eli laita rajat ja pidä niistä kiinni.
Mutta älä ole epärealistinen ja kuvittele, että saat kaiken reilaan kerralla. Ota käsittelyyn yksi asia kerrallaan ja keskity täysillä siihen kunnes homma toimii. Sitten siirryt seuraavaan ongelmaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no, eipä tartte enää kysellä. Voin sanoa että hoidan yksin täyspäivätyön, lapset, talon, kaikki lainanmaksut jne.. eli ei todella ole helppoa. Mutta lyökääpä vaan lyötyä, jostainhan se nautinto on saatava.
ap
no, eipä tartte enää kysellä. Voin sanoa että hoidan yksin täyspäivätyön, lapset, talon, kaikki lainanmaksut jne.. eli ei todella ole helppoa. Mutta lyökääpä vaan lyötyä, jostainhan se nautinto on saatava. ap
ja toimivan neuvon, jota kyllä kannattais kokeilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en osaa valitettavasti kertoa mitään vinkkejä, mutta nostan sulle hattua ja toivotan tsemppiä ja jaksamista..
Itsekin olen välillä ihan hermoraunio VAIKKA mulla on ainoastaan 2 poikaa, joilla on iso ikäero (2,5 v. ja 7,5 v.) Tappelevat välillä ihan järkyttävästi, koko ajan saa olla välissä ja komentamassa ja erottamassa toisistaan, esikoisella on joku uhma että tekee myös kaikkea mitä ei sais ja joudun lähestulkoon olemaan fyysisesti edessä estämässä lähtemistä ilman lupaa ties minne olisikaan menossa (apua, mitä keksin sitten kun poika kasvaa isommaksi kuin minä?!)
ja myös pienemmällä on uhma, kun sille päälle sattuu niin mikään ei kelpaa ja pienimmästäkin asiasta heittäytyy itkupotkuraivareihin jne.. huoh :D
Tänään on taas ollut hyvä päivä, ehkä parasta mitä voit tehdä on yrittää pitää huolen että itselläsi on tarpeeksi aikaa nukkua öisin ja vältä kaikkea ylimääräistä, jotta jaksat kotona paremmin riehuvia rakkaitasi ;)
ja silti välillä hermot riekaleina, varsinkin tuon pojan kanssa. Varsinkin väsyneenä käy jotenkin hermoon se fyysisyys ja voima: säntäily sinne tänne, törmäily ja oman voiman tajuamattomuus, jolloin mun pitää välillä ihan suojautua, jos en halua esim. kaatua pojan juostessa halaamaan. Pojan kaverisynttäreillä huomaan, kuinka erilaista on touhu monen pojan verrattuna monen tytön kanssa. Vieläkin naureskelen yksiä synttäreitä, joissa yhden juhlavieraan upouudet kengät kuluivat isovarpaan kohdalta puhki kovassa menossa.
Kokemusta ei siis ole, mutta voin kuvitella, että tuollaisen poikalauman kanssa kurin pitää olla aika sotilaallinen eli hirveästi mitään joustoja tilanteen mukaan, vaan aina samalla kaavalla, jotta kaikki tasan tarkkaan tietävät, mikä on meininki tilanteesta riippumatta. Oma lepo on varmaan elintärkeää, jotta jaksaa sitä kuria pitää. Sehän se tuntuu olevan yksi tämän elämän vääryyksistä, että äidin ollessa voimissaan lapset käyttäytyvät kuin enkelit, mutta heti, kun on itsellä huono päivä, lapsien huono käytös pahenee moninkertaiseksi.
Yksi hyväksi todettu meidän lapsia rauhoittava keino on oman ajan antaminen kummallekin yksitellen. Tiedän, että se yksinhuoltajana kolmen lapsen kanssa on helpommin sanottu kuin tehty, mutta jos sellaista onnistuu esim. sukulaisten tai ystävien avulla järjestelemään, vaiva maksaa varmasti itsensä moninkertaisesti takaisin.
Tsemmppiä, äläkä välitä palstan jeesustelijoista. Kukin tilanne on aina omansa, eikä ulkopuolisten ole siihen helppoa sanoa juuta eikä jaata (eikä pitäisikään).
niin on ihan oikeutettua olettaa, että haluaa saada neuvoja.
Jos taas kaipaa pään silittelyä ja säälittelyä, niin silloin kannattaa pyytää niitä, eikä neuvoja.