Turvattomuus, masennus, irrallisuuden tunne. Ne ovat iskeneet voimakkasti

päälle 40-vuotiaana. Aiemmin oli niin kiire lapsen hoidossa ja työssä. NYt vanhat ikävät muistot painaa päälle koko ajan, ei liene normaalia itkeä 16 vuotta vanhoja asioita. Lapsuusteni oli normaali; ydinperhe, ei alkoholismia tai väkivaltaa. Tosin ei koskaa kehuttu tai kiitetty mistään, eikä halattu ainakaan isompana. Nuo ikävät kokemukset ovat "vain" sydänsuruja, ja suruja siitä etten ole koskaan ollut onnellisessa parisuhteessa, liekö sekin seurausta turvattomuuden tunteesta?