Keltinkangas on av-mammojen uusi neitsy-Maria

se olisi poliittisesti miten epäkorrektia. Lapsen psyyke ei muutu postmoderniin yhteiskuntaan sopeutuvaksi vain niin toivomalla.

monella suomalaisnaisella yhteensä. Eikä noihin asioihin tarvitse edes professorin titteliä, useimmat ovat järjellä ja tunteella pääteltävissä muutenkin. Mutta hyvä että jollain on jopa vankkaa tutkimustietoa ajatusten tueksi.

Eniten närkästyttään, että nämä av-mammat pääsevät sitten perustelemaan omaa kuollutta suhdettaan ja kertomaan kuinka HE tekevät kaiken OIKEIN. Kaikki muu on väärin ja lasta tuhoavaa.

Eikä noihin asioihin tarvitse edes professorin titteliä, useimmat ovat järjellä ja tunteella pääteltävissä muutenkin.

Mutta hyvä että Keltikangas nostaa asian esiin ja on tutkimustieto takana, jospa paremmin uppoaa niihin jotka ei pysty moiseen järjellä ja tunteella päättelyyn. Jos on lusikalla saanut, ei voi ottaa kauhalla. Mutta kannattaa kuunnella mitä asiantuntijalla on sanottavaa ja koettaa omien lasten kohdalla toimia paremmin. Nimittäin Keltikangas puhuu ihan oikeasti asiaa.

ja edelleenkin monissa kulttuureissa on ihan tavallista että ihmislapsi kokee paljon menetyksiä lapsuudessaan.

Aiemmin joka kolmas lapsi jäi vähintään puoliorvoksi varhaislapsuudessaan. Todella moni oli myös pitkäänkin erossa vanhemmistaan, kun matkanteko kesti kauan ja äiti esim. meni hoitamaan pariksi kuukaudeksi kuolevaa sukulaista tms.

Oli todella harvinaista että koko varhaislapsuus olisi vietetyy kiinteästi äidin kanssa.

ja edelleenkin monissa kulttuureissa on ihan tavallista että ihmislapsi kokee paljon menetyksiä lapsuudessaan. Aiemmin joka kolmas lapsi jäi vähintään puoliorvoksi varhaislapsuudessaan. Todella moni oli myös pitkäänkin erossa vanhemmistaan, kun matkanteko kesti kauan ja äiti esim. meni hoitamaan pariksi kuukaudeksi kuolevaa sukulaista tms. Oli todella harvinaista että koko varhaislapsuus olisi vietetyy kiinteästi äidin kanssa.

Samassa taloudessa asui paljon tuttuja ihmisiä. Ei niin kuin nykyään, että lapsen "rakas ja tuttu mummo" on sellainen, joka tavataan ehkä kerran kuussa. Tai kerrran viikossa. Ennen se mummo asui lapsen kanssa samassa taloudessa, jollei samassa huoneessa.

ainoa asiantuntija alallaan.

Hänen mukaansa esim. yli 3-lapsiset perheet ovat vaarallisia pikkulapsen psyykkiselle kehitykselle, 1-vuotiaalla kun saisi olla max 4 ihmistä lähipiirissään.

Aika erikoista että ihmisen luontaisin lähiyhteisön koko on kuitenkin ollut nykyaikaan asti n. 20 ihmistä. Nykylapsi ei kuitenkaan enää kestä sellaista?

tai pakkoeron edessä olevia.



Yrittää pitää, mutta aina ei voi voittaa. Paitsi tällä palstalla.

Ennen hoitajia oli monta, mummot, vanhapiikatädit, isot sisarukset, palkolliset.

ja edelleenkin monissa kulttuureissa on ihan tavallista että ihmislapsi kokee paljon menetyksiä lapsuudessaan. Aiemmin joka kolmas lapsi jäi vähintään puoliorvoksi varhaislapsuudessaan. Todella moni oli myös pitkäänkin erossa vanhemmistaan, kun matkanteko kesti kauan ja äiti esim. meni hoitamaan pariksi kuukaudeksi kuolevaa sukulaista tms. Oli todella harvinaista että koko varhaislapsuus olisi vietetyy kiinteästi äidin kanssa.

Samassa taloudessa asui paljon tuttuja ihmisiä. Ei niin kuin nykyään, että lapsen "rakas ja tuttu mummo" on sellainen, joka tavataan ehkä kerran kuussa. Tai kerrran viikossa. Ennen se mummo asui lapsen kanssa samassa taloudessa, jollei samassa huoneessa.

ja edelleenkin monissa kulttuureissa on ihan tavallista että ihmislapsi kokee paljon menetyksiä lapsuudessaan. Aiemmin joka kolmas lapsi jäi vähintään puoliorvoksi varhaislapsuudessaan. Todella moni oli myös pitkäänkin erossa vanhemmistaan, kun matkanteko kesti kauan ja äiti esim. meni hoitamaan pariksi kuukaudeksi kuolevaa sukulaista tms. Oli todella harvinaista että koko varhaislapsuus olisi vietetyy kiinteästi äidin kanssa.

Samassa taloudessa asui paljon tuttuja ihmisiä. Ei niin kuin nykyään, että lapsen "rakas ja tuttu mummo" on sellainen, joka tavataan ehkä kerran kuussa. Tai kerrran viikossa. Ennen se mummo asui lapsen kanssa samassa taloudessa, jollei samassa huoneessa.

Lisäksi monet ihmiset olivat henkisesti pahoinvoivia. Perheväkivalta oli tyypillistä, vanhemmat hakkasivat lapsiaan ja lapset vuorostaan vanhempiaan sitten kun nämä olivat tarpeeksi vanhoja ja heikkoja vastatakseen. Ah kultaisia aikoja!

Lisäksi monet ihmiset olivat henkisesti pahoinvoivia. Perheväkivalta oli tyypillistä, vanhemmat hakkasivat lapsiaan ja lapset vuorostaan vanhempiaan sitten kun nämä olivat tarpeeksi vanhoja ja heikkoja vastatakseen. Ah kultaisia aikoja!

Lisäksi joka puolella sodittiin koko ajan, ihmisiä mestattiin ja niin edelleen. Nykyään kun joku päivittelee miten nykyajan nuoret on niin nössöjä ettei niistä ole enää sotimaan, ajattelen mielessäni että hyvä, sivistynyt kasvatus tuottaa hedelmää.

ja edelleenkin monissa kulttuureissa on ihan tavallista että ihmislapsi kokee paljon menetyksiä lapsuudessaan. Aiemmin joka kolmas lapsi jäi vähintään puoliorvoksi varhaislapsuudessaan. Todella moni oli myös pitkäänkin erossa vanhemmistaan, kun matkanteko kesti kauan ja äiti esim. meni hoitamaan pariksi kuukaudeksi kuolevaa sukulaista tms. Oli todella harvinaista että koko varhaislapsuus olisi vietetyy kiinteästi äidin kanssa.

Samassa taloudessa asui paljon tuttuja ihmisiä. Ei niin kuin nykyään, että lapsen "rakas ja tuttu mummo" on sellainen, joka tavataan ehkä kerran kuussa. Tai kerrran viikossa. Ennen se mummo asui lapsen kanssa samassa taloudessa, jollei samassa huoneessa.

Lisäksi monet ihmiset olivat henkisesti pahoinvoivia. Perheväkivalta oli tyypillistä, vanhemmat hakkasivat lapsiaan ja lapset vuorostaan vanhempiaan sitten kun nämä olivat tarpeeksi vanhoja ja heikkoja vastatakseen. Ah kultaisia aikoja!

Ai eikö nykyään ole näin? Varmasti nykyään ollaan aivan yhtä pahoinvoivia kuin ennen, silloin oli vain kestettävä, nykyään voidaan kertoa asioista ja auttaa.

Aivan, Mutta nykyisin ei saisi olla kuin max 2 hoitajaa?

Tottakai saa olla, mutta ei niin että hoitajaa tavataan silloin tällöin plus sen viikon, kahden loman ajan jonka vanhemmat viettää kaukomailla.

Lisäksi monet ihmiset olivat henkisesti pahoinvoivia. Perheväkivalta oli tyypillistä, vanhemmat hakkasivat lapsiaan ja lapset vuorostaan vanhempiaan sitten kun nämä olivat tarpeeksi vanhoja ja heikkoja vastatakseen. Ah kultaisia aikoja!

Lisäksi joka puolella sodittiin koko ajan, ihmisiä mestattiin ja niin edelleen. Nykyään kun joku päivittelee miten nykyajan nuoret on niin nössöjä ettei niistä ole enää sotimaan, ajattelen mielessäni että hyvä, sivistynyt kasvatus tuottaa hedelmää.

Nykyään ei tarvitse joutua töihin heti kun kynnylle kykenee, ei tarvitse nähdä viiden sisaruksensa kuolevan sairauksiin ym.

tai pakkoeron edessä olevia. Yrittää pitää, mutta aina ei voi voittaa. Paitsi tällä palstalla.

vaan sanoi että ellei liitossa ole väkivalta-, alko- tai muita vastaavia ongelmia niin pitäisi jaksaa se 3 vuotta joka on tosi lyhyt aika aikuiselle.

Nykyään ei tarvitse joutua töihin heti kun kynnylle kykenee, ei tarvitse nähdä viiden sisaruksensa kuolevan sairauksiin ym.

Kumpikohan ihmisestä tekee sotaisan ja väkivaltaisen, se että se hylätään ja sitä hakataan, vai se että joutuu aikaisin töihin tai näkemään sisarustensa kuoleman.

Nykyään ei tarvitse joutua töihin heti kun kynnylle kykenee, ei tarvitse nähdä viiden sisaruksensa kuolevan sairauksiin ym.

Kumpikohan ihmisestä tekee sotaisan ja väkivaltaisen, se että se hylätään ja sitä hakataan, vai se että joutuu aikaisin töihin tai näkemään sisarustensa kuoleman.

Silloin elämä on voinut olla hyvinkin kovaa monilta osin, niin kasvatuksen, kotiväkivallan kuin elämän yleensä. Kyllä se ympäristökin on ollut rujoa tavalliselle ihmiselle.

Väkivalta on ympäröinyt meitä aikanaan, joka puolella on ollut sitä turvattomuutta.

Varmasti kotiväkivaltaa on yhtä paljon nykyään kuin ennenkin.

Varmasti kotiväkivaltaa on yhtä paljon nykyään kuin ennenkin.

Varmasti kotiväkivaltaa on yhtä paljon nykyään kuin ennenkin.

Nyt ei puhuta ruumiillisesta kurittamisesta vaan ihan muusta brutaalista väkivallasta.

olisivat joka arkipäivä läsnä.

Aivan, Mutta nykyisin ei saisi olla kuin max 2 hoitajaa?

Tottakai saa olla, mutta ei niin että hoitajaa tavataan silloin tällöin plus sen viikon, kahden loman ajan jonka vanhemmat viettää kaukomailla.