Kertokaa tyhmälle, että mitä pahaa on erossa?

Ja nyt puhutaan erosta kun lapsi on alle 3 vuotias.



Toki ero tuntuu teistä aikuisista sujuneen siististi...



Jos itse olisit kokenut kahden kodin mallia 1-vuotiaasta lähtien, et varmaankaan olisi noin tasapainoinen kuin nyt väität olevasi.

Mihin se kannattaa käyttää? Jos ei vaan oikeasti voi enää elää ihmisen kanssa, jonka on valinnut vaikkapa 18-vuotiaana. Jos on aikuisena täysin erilainen ajatusmaailma ja arvot ja suunnitelmat tulevaisuudelle. Mihin asti on oltava valmis uhraamaan oma itsensä lastensa eteen?

Mihin se kannattaa käyttää? Jos ei vaan oikeasti voi enää elää ihmisen kanssa, jonka on valinnut vaikkapa 18-vuotiaana. Jos on aikuisena täysin erilainen ajatusmaailma ja arvot ja suunnitelmat tulevaisuudelle. Mihin asti on oltava valmis uhraamaan oma itsensä lastensa eteen?

Eli sä enemmin uhraat ne lapset ja heidän onnensa? Uhraa enemmin itsesi ja onnesi. Sä olet sen huonon valinnan tehnyt ja kannat seuraukset! Miksi sun lastesi pitäisi maksaa sun virheesi?

Kannattaisi pitää jalat ristissä ja kasvaa aikuiseksi, ennen kuin tekee lapsia!

että ollaan kateellisia niille, jotka ovat lähteneet tavoittelemaan parempaa elämää tai vaihtoehtoisesti eletään itse niin hyvää elämää, ettei pystytä näkemään toisen ahdinkoa huonossa liitossa. Eihän sitäkään voi tajuta, miltä sairaasta ihmisestä tuntuu, ennen kun itse sairastuu. On niin helppoa sanoa, että elät vaan normaalisti, etkä välitä sairaudesta (tai tässä tapauksessa siitä, että parisuhde on päin helvettiä).



Tuskin kukaan eroaa sen takia, että tahtoisi lapsilleen kurjan elämän. Sen sijaan monet pysyvät turhan kauan huonossa liitossa, koska ajattelevat sen olevan lapsille parasta. Yleensähän lapset kuitenkin jossain vaiheessa elämäänsä tajuavat tilanteen ja tuntevat syyllisyyttäkin siitä, että vanhemmat ovat heittäneet oman elämänsä hukkaan.



Että oikeastaan ihan sama, miten täällä tekee, aina aiheuttaa traumoja lapselleen ja naapurin kissalle. Tärkeintä ehkä on se, että lapsella on ympärilläään ihmisiä, jotka rakastavat häntä ja auttavat käsittelemään näitä väistämättä syntyviä traumoja ja sielun mustia möykkyjä.

jos lopputuloksena on kaikkien osapuolten parempi elämä.

Jos se noin menisikin, niin nice. Eräs kokenut lastenpsykologi totesi kerran, ettei ole eroa, josta lapset ei kärsi... mutta siihen miten paljon on mahdollista aikuisten vaikuttaa. Tällaisessa "kaikkien osapuolten parempi elämä" -ajattelussa, jätetään lapset suuremmaksi osin ajatuksen ulkopuolelle. Ne ovat niitä hiljaisiakin kärsijiä, joiden pahaaoloa oirehditaan joskus paljon myöhemminkin.

Olin itse tilanteessa, missä minulle selvisi, että minua oli petetty useamman kerran kahden kerran "seteissä". Lasten takia en halunnut erota. Toki minulla oli tunteita vielä puolisoanikin kohtaan, kaikesta huolimatta. Päätös oli helpompi tehdä, kun en halunnut avioerolapsia. Työtä se on teettänyt kovasti, mutta kun päämäärä on selvillä... on helpompi ponnistella sitä kohti. En olisi voinut antaa itselleni anteeksi, jos en olisi yrittänyt kaikkea lasten vuoksi... he ovat vielä pieniä ja täysin syyttömiä "aikuisten sotkuihin"

Tokihan sekin mahdollisuus on ettei tästä selvitä, mutta tässä ajatelemisen aihetta ihmiselle, joka mietti mikä erossa on pahasta.

hyvin pienten lasten vanhempien eroja.



Lapset koettelevat parisuhdetta. Mutta lapset kasvavat ja aikuisetkin ehkä siinä sivussa.

Eli ei kannata heittää pyyhettä kehään liian aikaisin.



Jeesustelen sen verran, että itse roikuin 5 vuotta onnettomassa suhteessa, jotta lapsi olisi hieman vanhempi.



Vanhempien ero vaikuttaa AINA lapsen psyykeeseen. Toisilla vähemmän - toisilla enemmän. Ennemmin tai myöhemmin.

siis jos ero hoidetaan siististi lasten kannalta? en ymmärrä, mikä helkkarin moraalisaarnaus täälläkin on "liian helposta erosta"! Jos ihmiset eivät vaan enää ole onnellisia yhdessä, miksi roikkua suhteessa?

Kylläpä provon heitit, mutta vastataan nyt. Miksi roikkua suhteessa? Lasten takia. Lasten kannalta siistiä eroa ei ole olemassakaan, vaan heille jää pysyvät traumat, kun koti hajoaa. Tästä on olemassa ihan tutkimustietoa. Puheet siitä, että lapset eivät kärsi erosta tai että lasten kannalta on parempi että vanhemmat eroavat kuin että eläisivät kulissisuhteessa, ovat täyttä potaskaa. Vanhempien suhde on lasten koti, ja se koti heiltä erossa riistetään.

[/quote]

-tuskin on ollut yhtään avioeroa, johon ei liittyisi voimakkaita epäonnistumisen ja katkeruuden tunteita. Nämä tulevat jossain vaiheessa pintaan, ja tottakai ne dumpataan lapsen päälle. Aikuisenakin on vaikea kestää, kun äiti kertoo kiusallisia asioita hänen ja isäni avioliiton nurjista puolista. -raskainta on ja oli se jatkuva tasapainottelu isän ja äidin välillä. Mitä voin kertoa, mistä puhua ilman että petän toisen vanhemman luottamuksen (eihän hänen kaikki asiansa kuulu enää ex-puolisolla). Ja nämä puolet siis hyvästä, siististä, lapsiystävällisestä avioerosta lapsen kannalta. Voin kuvitella, millaisen mankelin läpi menevät ne lapset, jotka käyvät läpi riitaisan avioeron!

[/quote]

Me olemme edelleen miehen kanssa hyviä ystäviä ja näemme harrastuksessa esimerkiksi. Miehessä ei ole mitään vikaa eikä miehen mielestä minussa ole mitään vikaa. Mistä lapset saisivat näkymän katkeriin tutteisiin tai selän takan puhumiseen?

Hyvä esim. silloin jos kodin ilmapiiri on pahasti tulehtunut, vanhemmat riitelevät kovaan ääneen ja rumalla tavalla koko ajan, on väkivaltaa tms ja lapsi tuntee olonsa turvattomaksi tai uhatuksi kotona. Silloin ero voi rauhtoittaa tilanteen ja olla hyväksi.



Jos taas erossa lapsi joutuu kiistakapulaksi ja heittopussiksi niin ero on huono juttu lapselle.



Ja toki ääripäiden väliin mahtuu paljon!

että ollaan kateellisia niille, jotka ovat lähteneet tavoittelemaan parempaa elämää tai vaihtoehtoisesti eletään itse niin hyvää elämää, ettei pystytä näkemään toisen ahdinkoa huonossa liitossa. Eihän sitäkään voi tajuta, miltä sairaasta ihmisestä tuntuu, ennen kun itse sairastuu. On niin helppoa sanoa, että elät vaan normaalisti, etkä välitä sairaudesta (tai tässä tapauksessa siitä, että parisuhde on päin helvettiä). Tuskin kukaan eroaa sen takia, että tahtoisi lapsilleen kurjan elämän. Sen sijaan monet pysyvät turhan kauan huonossa liitossa, koska ajattelevat sen olevan lapsille parasta. Yleensähän lapset kuitenkin jossain vaiheessa elämäänsä tajuavat tilanteen ja tuntevat syyllisyyttäkin siitä, että vanhemmat ovat heittäneet oman elämänsä hukkaan. Että oikeastaan ihan sama, miten täällä tekee, aina aiheuttaa traumoja lapselleen ja naapurin kissalle. Tärkeintä ehkä on se, että lapsella on ympärilläään ihmisiä, jotka rakastavat häntä ja auttavat käsittelemään näitä väistämättä syntyviä traumoja ja sielun mustia möykkyjä.

Ja jos suhde on päin helvettiä, eroko on ainoa vaihtoehto? Miten olisi vaikka aikuistuminen ja työn tekeminen suhteen eteen? Ei ole ihme, että lapset Suomessa voivat huonosti, kun vanhemmat ovat tällaisia. Lapsi kun ei ymmärrä muuta kuin sen että isä ja äiti joko ovat yhdessä tai sitten eivät ole. Ja onnellisuus määräytyy sen mukaan hyvin pitkälti.

siis jos ero hoidetaan siististi lasten kannalta? en ymmärrä, mikä helkkarin moraalisaarnaus täälläkin on "liian helposta erosta"! Jos ihmiset eivät vaan enää ole onnellisia yhdessä, miksi roikkua suhteessa?

Miksi tehdä lapsia, jos ei ole sitoutunut? Ei elämä ole yhtä onnellisuutta? Arki koittaa ja vaiketakin aikoja. Sun tyyppiset ihmiset sitten vaan eroaa ja jahtaa lopun elämäänsä sitä sateenkaaren toista päätä. Ja sun lapsesi kärsii. Ero on aina ero, eikä se ole lapselle helppoa koskaan.

En tarkoittanut onnella jotain aarteen jahtaamista ja jatkuvaa euforiaa vaan ihan arjen onnea. Jos kumppanin viereen ei ole ihanaa mennä nukkumaan, niin miksi jatkaa? Jos kumppani ei jaa arkea kanssasi, tue työelämässä ja osallistu lastenhoitoon, miksi jatkaa? Jos kumppani ei ole ystävä vaan joku ihmehemmo, joka haahuilee samassa asunnossa, miksi jatkaa? ap

Ja jos et tehnyt, vaan miehen kanssa, jota rakastit ja jonka kanssa olit valmis jakamaan elämäsi, miksi

a) tilanne on päässyt tuohon jamaan?

b) tilannetta ei yritetä korjata, vaan erotaan.

Kannattaa nyt yrittää sisäistää sellainen ajatus, että meillä jokaisella voi olla vaikka 100 puolisoa, joita rakstaa toinen toistaan enemmän, näiden kanssa vaikka 100 ihan samalla lailla omaa ja rakasta lasta.

Mutta jokaisella lapsella on vain yksi isä ja yksi äiti. Ja sen yhden ainoan isän tai äidin menetys on tosi murskaava juttu.

Hänen vanhempansa eivät tulleet toimeen ollnekaan enää liittonsa loppuvuosina, vaan riitelivät koko ajan, mikä pelotti lapsia vaikka väkivaltaa ei ollutkaan (eikä alkoholismia tms). Miehen vanhemmat erosivat kun mies oli 5, ja hän on edelleen sitä mieltä että ero oli tuosa tilanteessa paras ratkaisu: elämä rauhottui (heillä ei ollut koskaan viikko-viikko-systeemiä) ja vanhempien välit paranivat. Lapset eivät koskaan joutuneet kiistakapulaksi erossa.

Miehen ja sisarustensa välit kumpaankin vanhempaan ja toisen vanhemman uuteen puolisoon ja heidän yhteisiin lapsiinsa ovat hyvät ja perusturvallisuus kunnossa.

Ihmisissä ja eroisas on eroja :)

Kylläpä provon heitit, mutta vastataan nyt. Miksi roikkua suhteessa? Lasten takia. Lasten kannalta siistiä eroa ei ole olemassakaan, vaan heille jää pysyvät traumat, kun koti hajoaa. Tästä on olemassa ihan tutkimustietoa. Puheet siitä, että lapset eivät kärsi erosta tai että lasten kannalta on parempi että vanhemmat eroavat kuin että eläisivät kulissisuhteessa, ovat täyttä potaskaa. Vanhempien suhde on lasten koti, ja se koti heiltä erossa riistetään.

Hänen vanhempansa eivät tulleet toimeen ollnekaan enää liittonsa loppuvuosina, vaan riitelivät koko ajan, mikä pelotti lapsia vaikka väkivaltaa ei ollutkaan (eikä alkoholismia tms). Miehen vanhemmat erosivat kun mies oli 5, ja hän on edelleen sitä mieltä että ero oli tuosa tilanteessa paras ratkaisu: elämä rauhottui (heillä ei ollut koskaan viikko-viikko-systeemiä) ja vanhempien välit paranivat. Lapset eivät koskaan joutuneet kiistakapulaksi erossa. Miehen ja sisarustensa välit kumpaankin vanhempaan ja toisen vanhemman uuteen puolisoon ja heidän yhteisiin lapsiinsa ovat hyvät ja perusturvallisuus kunnossa. Ihmisissä ja eroisas on eroja :)

Kylläpä provon heitit, mutta vastataan nyt. Miksi roikkua suhteessa? Lasten takia. Lasten kannalta siistiä eroa ei ole olemassakaan, vaan heille jää pysyvät traumat, kun koti hajoaa. Tästä on olemassa ihan tutkimustietoa. Puheet siitä, että lapset eivät kärsi erosta tai että lasten kannalta on parempi että vanhemmat eroavat kuin että eläisivät kulissisuhteessa, ovat täyttä potaskaa. Vanhempien suhde on lasten koti, ja se koti heiltä erossa riistetään.

Sun miehes on sun miehes. Tutkimustieto puhuu muuta siitä miten asia yleensä on. Yksittäistapaus ei muuta sitä. Kumma kun näihin keskusteluihin ilmaantuu aina niitä jotka sanovat että ei muun vaan vaikuttanut. Onko se defenssiä vai mitä, mutta tosiasia on että useimmat lapset kyllä kärsivät vanhempien erosta. Ja se sun miehesi olisi varmasti myös mieluummin ottanut ehjän kodin, jossa ei riidellä.

jatkuvasti allapäin surkean suhteen vuoksi niin toki ero on paras ratkaisu. Jeesustelijat voivat sanoa mitä tahansa, mutta kyllä onnellisuus on asia joka kantaa.

Ja kenen onnellisuus on tärkeintä? Sitä on ihan turha lässyttää, että onnellisen äidin lapset ovat onnellisia, suurinta paskaa mitä maa päällään kantaa.

olisi pitänyt tietysti muistaa kirjoittaa selkeämmin, että tarkoitin ettei ero AINA ole lasten kannalta huonompi kuin kulissiliitto, etenkin jos se kulissiliitto tarkottaisi sitä etät kotona on huono ilmapiiri. Sillä senhän lapset huomaavat aina, ja kärsivät siitä.

Toki kaikki ottaisivat mieluummin ehjän ja onnellisen kodin, mutta jos vaihtoehto on pintapuolisesti ehjä mutta sisäisesti rikkinäin koti ja pintapuolisesti rikki mutta sisäisesti ehjempi niin eipä enää olekana niin yksinkertaista.

Sun miehes on sun miehes. Tutkimustieto puhuu muuta siitä miten asia yleensä on. Yksittäistapaus ei muuta sitä. Kumma kun näihin keskusteluihin ilmaantuu aina niitä jotka sanovat että ei muun vaan vaikuttanut. Onko se defenssiä vai mitä, mutta tosiasia on että useimmat lapset kyllä kärsivät vanhempien erosta. Ja se sun miehesi olisi varmasti myös mieluummin ottanut ehjän kodin, jossa ei riidellä.

Just tänä aamuna Ylen aamutv:ssä asiantuntija sanoi että etenkin alle 3v-lapsille erosta on pahiten haittaa ja hän suositteleekin että yritettäisiin elää yhdessä edes siihen asti jos mitenkään mahdollista eikä kuvioissa ole esim. väkivalta tai alkoholismia:

http://areena.yle.fi/video/1229189



Itse olen sitä mieltä että jos ei ole lapsia niin erossa ei ole mitään pahaa (ellei pahaksi lasketa sitä että on ollut niin tyhmä että on alunpitäen mennyt naimisiin ja ottanut hymyssä suin häälahjoja vastaan jne.), mutta jos lapsia on saatu ja ne on otettu vastaa niin kyllä aikuinen on itsekäs jos siinä vaiheessa pistää oman edun lapsen edun edelle.

Hyvin esitetty kysymys, "Kertokaa TYHMÄLLE..."!

Mäkin satuin nähdä pätkän tota aamuohjelmaa ja siinä kohtaa puhuttiin jotain kuinka vanhemmat laittaa oman onnensa lasten onnensa edelle ja luulee että lapsilla on kaikki hyvin, vaikka todellisuudessa silloin jos lapsi jotenkin oireilee niin asiat jo huonosti. Usein erolapset sitten istuvat terapiassa mm. onnettomina turvattomuuden tunteiden kanssa ja heidän sitoutumiskyky on olematon.



Oma huomio on lastenhoitajana on että usein erolapset ovat jopa muita kiltimpiä ja luulen sen johtuvan siitä että pelkävät että kaikki aikuiset jättävät heidät ja yrittävät siksi olla oikein kilttejä ja hyväntuulisia.

Hyvin esitetty kysymys, "Kertokaa TYHMÄLLE..."!

Mäkin satuin nähdä pätkän tota aamuohjelmaa ja siinä kohtaa puhuttiin jotain kuinka vanhemmat laittaa oman onnensa lasten onnensa edelle ja luulee että lapsilla on kaikki hyvin, vaikka todellisuudessa silloin jos lapsi jotenkin oireilee niin asiat jo huonosti. Usein erolapset sitten istuvat terapiassa mm. onnettomina turvattomuuden tunteiden kanssa ja heidän sitoutumiskyky on olematon.



Oma huomio on lastenhoitajana on että usein erolapset ovat jopa muita kiltimpiä ja luulen sen johtuvan siitä että pelkävät että kaikki aikuiset jättävät heidät ja yrittävät siksi olla oikein kilttejä ja hyväntuulisia.

"mutta jos lapsia on saatu ja ne on otettu vastaa niin kyllä aikuinen on itsekäs jos siinä vaiheessa pistää oman edun lapsen edun edelle."



Oletko sinä ihan sokea? Jos mies hakkaa, pettää, on alkoholisti tai pahasti mielenterveysongelmainen (esim. narsisti), niin ero on kaikkien kannalta paras ja terveellisin ratkaisu. Eikä tämän ymmärtämiseen tarvita tohtorinpapereita.