Pettämisestä kysymyksiä pettäjille.

En olisi kuvitellut voivani pettää, koska mielestäni sellainen ei kuulu parisuhteeseen. Mutta niinhän siinä kävi, että humalassa (ei ole tekosyy, vain kommentti) ajauduin pettämään. Morkkis oli aivan kamala, enkä ikinä enää halua kokea sellaista. Kerroin miehelleni ja hän antoi anteeksi, ihan helposti se ei käynyt. Jatkossa ennaltaehkäisen tuollaista tapahtumasta välttämällä alkoholia "epämääräisissä" tapahtumissa tai olemalla ylipäätään menemättä edes tuollaisiin tilanteisiin.



Ilmeisesti jotkut voi pettää kokematta omantunnontuskia, minulta ei sellainen onnistu.

-Jättäsin puolison.

-Olen jäänyt kiinni. Mies oli romahtamaisillaan, itki, kyseli miksi, halusi silti jatkaa kanssani.

-Kadun ja häpeän.

Suoraan sanoen en miettinyt mitä olisi tapahtunut, jos tilanne olisi ollut toisin päin. Uskon, että olisin ollut helpottunut. Etsin vain ulospääsyä suhteesta. En kunnioittanut eksää enää pätkääkään, mikä oli suurin syy pettämiseen.



En jäänyt koskaan kiinni. Mies jonka kanssa petin kyllä mustasukkaisuuksissaan otti eksään melkein vuosi tuon jälkeen yhteyttä, mutta eksä ei siitä tajunnut, että meidän seksi oli alkanut jo ennen eroa.



En katunut pettämistä tuolloin. Nykyään olen avioliitossa, enkä oikeastaan tunne itseäni, kun mietin noita aikoja. Se tuntuu pahalta. Nykyistä en pettäisi koskaan.

Jos mieheni pettäisi minua, olisin helpottunut, saisin syyn lähteä. En ole jäänyt kiinni mutta salaa toivon niin käyvän, en välitä. Jos jäisin kiinni, mieheni varmasti heittäisi minut ulos kodistamme. Ei kaduta tippaakaan. Olen paha :(

Olen miettinyt useinkin, että tilanne voisi olla myös toisin päin ja välillä olen epäillytkin, että miehellä on ainakin jokin viritelmä, jos ei nyt ihan suhde menossa. En usko, että muuttaisi mitään, niin kauan kuin mies ei halua erota (ero tietysti muuttaisi montaakin asiaa käytännössä).



En ole jäänyt kiinni ja luulen, että pääsääntöisesti kiinni jäävät vain ne, jotka haluavat jäädä kiinni.



Monenakin päivänä tuomitsen itseni, kun elän näin, mutta kuitenkin olen niin kiinni sivusuhteessa (ja toisaalta en halua myöskään erota), että jatkan kuitenkin näin. En koskaan etukäteen ajatellut, että voisin tehdä jotain tällaista, mutta näköjään voin.



Jos jäisin kiinni, niin luulen, että mieheni ottaisi eron (en usko, että hän hyväksyisi tätä toimintaani missään oloissa omalta vaimolta).



Jos mies jäisi kiinni, niin se mitä tapahtuisi riippuisi varmaan hänestä, mitä hän haluaisi tehdä. Jos mies pettäisi niin, ettei edes yrittäisi peitellä asiaa, niin sitä en varmaan katselisi, mutta jos siististi hoitaisi asian (niin, että minä en siitä tietäisi), niin ei se minua häiritse (eli vaikka olen joskus miestä epäillyt, niin mihinkään toimiin en ole ryhtynyt saadakseni selville onko epäilyilläni ollut pohjaa vai ei). Olen ajatellut, että jos on tarvis, niin eiköhän asia minulle joskus selviä.



Meillä on lapsia, jos ei olisi, niin sitten olisin jo eronnut ja jatkaisin omaa elämääni myös itseni paremmin hyväksymällä tavalla.

En siinä tilanteessa miettinyt.

Jäin kiinni ns. jälkikäteen, kun olin jo jättänyt silloisen mieheni.

Kaduin sitä että pahoitin exän mielen, mutta en ikinä ole katunut sitä että lähdin nykyisen mieheni (aviossa 20 v ollaan jo oltu) takia siitä edellisestä liitosta.

Enemmän koin oikeudekseni saada positiivista huomiota, kun oma mieheni oli todella ilkeä.



Olen miettinyt asiaa myös toisinpäin, ja olen realisti, en olisi yllättynyt, jos saisin tietää miehenikin pettäneen. En tosin halua tietää sitä, ja siksi en ole itsekään kertonut miehelle.



Elän nykyään kohtuullisen onnellisesti mieheni kanssa eli tilanne on korjaantunut noista ajoista.

Ei kai kukaan inhimillisyydellä varustettu ihminen voi pettää tuntematta tunnontuskia?



Minä tunnustin lopulta kaiken miehelle, joka oli jo aavistanutkin tilanteen. Hirveä soppahan siitä syntyi, sitä setvittiin useampi vuosi.



En suosittele kokeilemaan, ap.

En mieti..Suhde kestänyt 7kk, ei olla jääty kiinni..En kadu mitään..oma mies täys paska..