Alle 2-vuotias EI kuulu päiväkotiin!!!

Jokaisella meistä on oikeus tehdä niinkuin on juuri Hänen perheelleen parasta.

seli seli seli kun oot niin luuseri ettei oo edes työpaikkaa niin totta helkkarissa silloin on hyvä vedota että kun toi lapsi on niin pieni ja kas kun lapsi on 2 1/2 vuotias uus pulla on jo uunissa.

Huonoja selityksiä tunneköyhältä ihmiseltä. En tuomitse hoitoon viemistä, jos siihen hyvä syy.

No minä ainakin olen niin "itsekäs"

Että tahdon myls tehdä työtäni..se on sitä minun omaa elämää. Ja saanhan minä sitä tekemällä sille lapselle hieman paremman tulevaisuuden taloudellisesti. Ja miehen elätiksi en tahdo. En voisi olla kotona ikuisuuksia..hyi. Tulisin hulluksi.

ja huokaus....

alle 2-vuotias kaipaa vielä tuttua ja turvallista vanhemman läheisyyttä. Eikä edes vaadi toisten lasten seuraa aktiivisesti...

Olen täysin samaa mieltä ap:n kanssa, VAIKKA meillä on kaksi lasta mennyt alle 2-v iässä hoitoon. Toinen meni pph:lle ja toinen sisarusryhmään päiväkotiin.

Mä en tajua, missä on kaikki ne innoissaan ja iloissaan hoitoon jäävät alle 2-vuotiaat, kun ihan aina ja kaikissa päiväkodeissa ja hoidoissa ja kerhoissa yms. noilla pienillä on järjestäne ongelmia jäädä ilman vanhempaa kyseiseen paikkaan.

Meidän pienin on tällä hetkellä pienten ryhmässä pk:ssa, enkä kyllä sielläkään yhtäkään "toisten seurasta iloitsevaa" 1-vuotiasta näe. Pienimmät pötköt makaa tutti suussa pitkin lattioita ja isommat sitten touhuavat mitä pystyvät ja välillä tappelevat lelusta. Eivät todellakaan kaipaa toinen toisensa seuraa.

Itsekin siis olen töissä, ja lapset on päiväkodissa. Mutta kyllä mä sentään pystyn itselleni myöntämään, ettei se päivähoito ole lasten tarpeista lähtöisin, vaan minun tarpeistani. Ja päiväkotiin meno on ollut lapsilleni välillä vaikeaa, vaikka totuttuaan ovat siellä kohtalaisesti viihtyneet.

NÄILLÄ IHMISILLÄ EI OLE TYÖPAIKKAA MIHIN PALATA.

Jokaisella meistä on oikeus tehdä niinkuin on juuri Hänen perheelleen parasta.

Taivaan Isästäkö? Jos meidän pitää tehdä kuten Hänen perheelleen on parasta, niin kerrotko vielä mitä se on?

Nimim. epätietoinen78

Huonoja selityksiä tunneköyhältä ihmiseltä. En tuomitse hoitoon viemistä, jos siihen hyvä syy.

No minä ainakin olen niin "itsekäs"

Että tahdon myls tehdä työtäni..se on sitä minun omaa elämää. Ja saanhan minä sitä tekemällä sille lapselle hieman paremman tulevaisuuden taloudellisesti. Ja miehen elätiksi en tahdo. En voisi olla kotona ikuisuuksia..hyi. Tulisin hulluksi.

Joten älä tuomitse. Ne olivat vain ajatuksiani. Ja minulle ihan riittävät perustelut niiden muiden syiden lisäksi.

Mutta se on tarkoittanut että olen ollut yli 10v pois työelämästä silloin kun nuorin on 3v. Tavallaan epäreilua. Kaksi vanhinta ehtivät kouluunkin minun ollessa kotona mutta neljäs joutuu päiväkotiin 3-vuotiaana. Lapset ovat mielestäni hyötyneet kotihoidosta, pärjänneet hyvin eskarissakin vaikka tämä on ollut eka kosketus isoihin ryhmiin(kerhossa alle kymmenen lasta).



Itse olen huonosti palkatulla alalla ja miehen tulot ovat ihan kohtuulliset. Minä en koe olevani "elätti". Hoidan kotityöt ja lapsiin liittyvät jutut lähes kokonaan. Mies tuo rahan kotiin.

Että tahdon myls tehdä työtäni..se on sitä minun omaa elämää. Ja saanhan minä sitä tekemällä sille lapselle hieman paremman tulevaisuuden taloudellisesti. Ja miehen elätiksi en tahdo. En voisi olla kotona ikuisuuksia..hyi. Tulisin hulluksi.

on ikuisuus, olla kotona oman lapsen kanssa. Oman lapsen kanssa olo tekee hulluksi. Todella surullista kuultavaa.

siis että alle 2v ei tarvitse päiväkoteja yms.



mutta aion itse viedä silti kuopuksen 1½vuotiaana tarhaan edes 2 pv/vk jos ei saada miehen kanssa sumplittua työnantajien kanssa niin ettei tarvitsisi viedä hoitoon.

Että tahdon myls tehdä työtäni..se on sitä minun omaa elämää. Ja saanhan minä sitä tekemällä sille lapselle hieman paremman tulevaisuuden taloudellisesti. Ja miehen elätiksi en tahdo. En voisi olla kotona ikuisuuksia..hyi. Tulisin hulluksi.

on ikuisuus, olla kotona oman lapsen kanssa. Oman lapsen kanssa olo tekee hulluksi. Todella surullista kuultavaa.

Lapsi ei tekisi hulluksi vaan se kotona olo. Minä pidän myös työstäni. Nämä olivat ajatuksia siitä miten voisi olla..totuuttahan minäkään en vielä tiedä.

alle 2-vuotias kaipaa vielä tuttua ja turvallista vanhemman läheisyyttä. Eikä edes vaadi toisten lasten seuraa aktiivisesti...

Itkee sitten ikavaansa kun pitaa menna kouluun eika aiti voi tulla mukaan, armeijasta lahetetaan kotiin mamman hoiviin.

kun lapsi on 1,5v. Meillä on vaihtoehtoina, että lapsen isä jää hänen kanssaan kotiin (hänellä työsopimus loppuu just ennen tätä, eikä ole varmuutta uusimisesta). Taloudellisesti tää olis aika katastrofi, jos toinen opiskelee, niin toisella ei oikein olis varaa olla kotihoidontuella. Mutta ehkä me pärjättäis.



Sitten vaihtoehtona on mummi hoitamaan. Joka tapauksessa mä olen nyt jo sopinut sovittavani opiskeluni niin, että hoitopäivistä ja -viikoista ei tule pitkiä. Joskus käyn aikuispuolen opiskelijoiden kanssa iltakursseilla ja jotain suoritan tenttien ja itsenäisesti. Ihanaa, kun AMK:ssakin on sentään jonkinlaista joustoa.



Mutta; meidän nyt vuoden ikäinen on todella sosiaalinen tapaus ja aivan oikeasti NAUTTII muiden lasten seurasta. Mä käyn hänen kanssaan tämän takia paljon esim. perhekahviloissa, avoimissa kerhoissa, jne. Kotona kovin takertuva lapsi (ei siis antais mun edes syödä rauhassa, vaikka isänsä leikkis hänen kanssaan), mutta kun on muita lapsia, niin ei edes huomaa, että olen paikalla. Saan juoda kahvini aivan rauhassa, lapsi leikkii nätisti lattialla muiden kanssa. Ja niin, ettei todellakaan edes näe tai muista, että olen siellä :D



Eli mua on tässä alkanut mietityttää, että vaikka luotan mummin hoitotaitoihin ja että pärjäisi lapsen kanssa, niin meidän lapsemme viihtyisi paremmin päiväkodissa, tms. hoidossa, jossa olisi muita lapsia. Ajattelin, että saisi olla 2-3-vuotiaaksi kotona, mutta sitten tulee se ongelma, kun mun on jatkettava opintoja (AMK:sta kun ei saa olla pois miten tykkää), niin en voi itse olla hänen kanssaan päiviä ainakaan kokonaan.



Musta tuntuu, että muiden lasten seurassa ja kun olisi koko ajan aktiviteetteja, niin lapsi ei edes muistaisi ikäväänsä, mutta yksin mummin kanssa kotona saattaisi tälle kiukutella eroahdistustaan. Lapsi on tähän mennessä ollut muutamia kertoja jossain hoidossa. Viihtyy paljon paremmin, jos on muita lapsia seurana, ei itke mun perään silloin.



Kah, kun lapset ovat erilaisia, ei se asia yksiselitteisesti ole niin, että alle kaksivuotias ei päivähoidosta nauttisi tai ei kaipaisi. Itsekin toki aiemmin olin niin suunnitellut, että tällaiseen hoitoon menisi vasta 2-3-vuotiaana. Mutta nyt yritän ajatella lapseni parasta. Taloudellisestihan meille olis paras, että mummi hoitais ruokaa ja bussilippua vastaan. Mutta mun mielestä lapsi viihtyisi paremmin, jos pistettäis päiväkotiin, mutta en tiedä, onko meillä siihen varaa, valitettavasti.

alle 2-vuotias kaipaa vielä tuttua ja turvallista vanhemman läheisyyttä. Eikä edes vaadi toisten lasten seuraa aktiivisesti...

Olen täysin samaa mieltä ap:n kanssa, VAIKKA meillä on kaksi lasta mennyt alle 2-v iässä hoitoon. Toinen meni pph:lle ja toinen sisarusryhmään päiväkotiin.

Mä en tajua, missä on kaikki ne innoissaan ja iloissaan hoitoon jäävät alle 2-vuotiaat, kun ihan aina ja kaikissa päiväkodeissa ja hoidoissa ja kerhoissa yms. noilla pienillä on järjestäne ongelmia jäädä ilman vanhempaa kyseiseen paikkaan.

Meidän pienin on tällä hetkellä pienten ryhmässä pk:ssa, enkä kyllä sielläkään yhtäkään "toisten seurasta iloitsevaa" 1-vuotiasta näe. Pienimmät pötköt makaa tutti suussa pitkin lattioita ja isommat sitten touhuavat mitä pystyvät ja välillä tappelevat lelusta. Eivät todellakaan kaipaa toinen toisensa seuraa.

Itsekin siis olen töissä, ja lapset on päiväkodissa. Mutta kyllä mä sentään pystyn itselleni myöntämään, ettei se päivähoito ole lasten tarpeista lähtöisin, vaan minun tarpeistani. Ja päiväkotiin meno on ollut lapsilleni välillä vaikeaa, vaikka totuttuaan ovat siellä kohtalaisesti viihtyneet.

Olen 3 lapsen äiti. Isommat aloittivat päiväkotiuransa n1,5v, liian pieninä. Nyt kolmannen kohdalla viisastuimme. Ja kyllä, minulla on työpaikka odottamassa. Ja ei, aina ei ole helppoa. Mutta nyt tämä viimeinen lapsi saa olla kotona 3 v asti. Ja sen jälkeen lyhennettyä työaikaa.

Edelleen "vanha viisaus" kukaan ei vanhana kadu, että oli liian kauan lasten kanssa kotona, päinvastoin. Niitä aikoja muistellaan kaiholla, ja jos voitaisiin usein tehtäisiin toisin.

Että tahdon myls tehdä työtäni..se on sitä minun omaa elämää. Ja saanhan minä sitä tekemällä sille lapselle hieman paremman tulevaisuuden taloudellisesti. Ja miehen elätiksi en tahdo. En voisi olla kotona ikuisuuksia..hyi. Tulisin hulluksi.

on ikuisuus, olla kotona oman lapsen kanssa. Oman lapsen kanssa olo tekee hulluksi. Todella surullista kuultavaa.

Lapsi ei tekisi hulluksi vaan se kotona olo. Minä pidän myös työstäni. Nämä olivat ajatuksia siitä miten voisi olla..totuuttahan minäkään en vielä tiedä.

Perheen arvomaailma ratkaisee.

Mmmmm